Tyttölapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen ja siihen puuttuminen

Lapseen kohdistuvalla seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan mm. sukupuolielimiin liittyvää tirkistelyä, kuvaamista tai koskettelua, pornografisen materiaalin tai toisen henkilön sukupuolielinten näyttämistä lapselle, seksuaalista väkivaltaa, lapsen osallistaminen yhdyntään, muuhun seksuaalisen toimintaan tai niiden yrityksiin sekä lapsiprostituutio.

Seksuaalinen hyväksikäyttö voi ilmetä lapsen käyttäytymisessä, ulkoisessa olemuksessa ja psyykkisenä oireiluna. Oireet ilmenevät eri-ikäisillä lapsilla eri tavoin, mikä vaatii ammattilaiselta tuntemusta lapsen normaalista kehityksestä.

Lapsi voi tuntea syyllisyyttä ja vihaa itseään kohtaan tai kieltää asian kokonaan. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi tytöllä aiheuttaa oman naiseuden kieltämistä sekä liikalihavuutta.

Traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa ahdistusta, pelkoa, muistikatkoksia, muutoksia persoonallisuudessa ja kehitysvaiheelle epätyypillistä käytöstä, esimerkiksi kosketuksen kavahtamista, vanhemman pelkäämistä tai yliseksuaalista käyttäytymistä. Yliseksuaalinen käyttäytyminen voi ilmetä mm. pakonomaisena masturbointina, toisen lapsen sukupuolielimiin käsiksikäymisenä tai seksuaalisesti latautuneena suhtautumisena aikuisiin, millä on haitallinen vaikutus normaaliin elämään.

Hyväksikäytön oire voi olla myös lapsen kehitysvaiheen taantuminen, kuten yökastelu tai tuhriminen. Fyysisiä merkkejä puolestaan voivat olla mustelmat, haavaumat ja turvotus genitaalialueilla, peräaukon ympäristössä tai reisien sisäpinnoilla. 

Usein epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syntyy lapsen puheiden tai oudon käyttäytymisen perusteella (leikit, piirrokset). Seksuaalista hyväksikäyttöä epäiltäessä täytyy kuitenkin huomioida ettei mikään yksittäinen oire tai käyttäytymisen muoto välttämättä ole osoitus seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta asia tulee aina ottaa vakavasti sekä selvittää tarkoin. 

Seksuaalinen hyväksikäyttö voi vaikuttaa myöhemmällä iällä naisen kehonkuvaan, seksuaaliseen identiteettiin, kehitykseen ja käyttäytymiseen. Trauma voi tuoda haasteita myös parisuhteeseen, kiintymyssuhteisiin sekä vanhemmuuteen. 

Lapsuudessa koetun hyväksikäytön kokemukset voivat aktivoitua uudelleen raskaudessa ja synnytyksessä. Raskaudessa naisella voi nousta esiin huoli omasta kyvyttömyydestä ja avuttomuudesta hoitaa lasta. Trauma voi myös aiheuttaa synnytyspelkoa ja tunnetta oman kehon kontrollin menettämisestä. Hoitohenkilökunnan määrätietoiset otteet voivat tuottaa ahdistusta ja pelkoa.

Turvakasvatuksella voidaan antaa lapselle keinoja tunnistaa ja käsitellä vaarallisia tilanteita ja jopa ehkäistä hyväksikäyttöä. Lapselle on hyvä kertoa, että kaikkiin aikuisiin ei voi luottaa ja kuinka toimia, jos vieras aikuinen lähestyy. Lapselle voi kertoa, että uimapukualue on lapsen omaa aluetta, johon aikuisella ei ole oikeutta koskea. Lapsella ja vanhemmalla olisi hyvä olla avoin suhde, jossa lapsi uskaltaa kertoa, jos jotain tapahtuu. Lapselle kerrotaan ikätasoisesti hänen oikeuksistaan ja tuetaan hänen omanarvontuntoaan.

Jos lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä herää epäily, siihen tulee puuttua ja tehdä rikosilmoitus sekä lastensuojeluilmoitus. Jos hyväksikäytöstä on kulunut korkeintaan viikko, selvitykset aloitetaan päivystystapauksena. Oikeuspsykologinen haastattelu sekä somaattinen tutkiminen keskitetään erikoissairaanhoidon piiriin asian vaativuuden vuoksi. Terveydenhuollossa asiaa hoitaa moniammatillinen tutkimusryhmä, johon kuuluu mm. gynekologi, sairaanhoitaja/kätilö, psykologi ja sosiaalityöntekijä.