Perheiden erilaiset elämäntilanteet – Harjoittelu tarjoaa uudenlaisen näköalapaikan nykypäivän perheiden haasteisiin hoitotyön ammattikorkeakouluopiskelijoille

Opiskelijoiden harjoittelumahdollisuudet sairaaloissa ovat vähentyneet muun muassa sairaaloiden lakkauttamisen ja toimintojen keskittämisen vuoksi. Tulevaisuudessa hoitokontakteja pyritään lyhentämään entisestään, jolloin jatkoseurantaa tarvitaan yhä enemmän potilaan kotona. Nyky-yhteiskunnassa arjessa tarvittavien taitojen määrä on muuttunut ja konkreettiselle kotiavulle on kysyntää. Myös erityistä tukea tarvitsevia perheitä on paljon ja kunnilta saatava perhetyön määrä on vähentynyt. Uusia sosiaali- ja terveysalan harjoittelumuotoja onkin kehitettävä, jotta tulevaisuuden työntekijät kykenevät vastaamaan perheiden tuen tarpeisiin.

Perheiden erilaiset elämäntilanteet -harjoittelujakso on opiskelijapareittain suoritettava projektiharjoittelu, joka toteutetaan tukea tarvitsevan asiakasperheen kotona. Harjoittelumuoto on nykypäivään uudelleen kehitelty ja sen avulla pyritään vastaamaan tämän ajan perheiden tarpeisiin ja muutoksessa olevan sosiaali- ja terveysalan lisääntyviin vaatimuksiin. Lisäksi tavoitteena on madaltaa avun vastaanottamisen kynnystä sekä tuoda opiskelijoille tutuksi perheiden moninaisuudet, erilaiset kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ja yhteistyön mahdollisuudet.

Perheiden keskuudessa toteutettava harjoittelumuoto ei ole siis uusi asia, vaan vastaavan kaltaista harjoittelua on sisältynyt muun muassa Oulun sairaanhoito-oppilaitoksen opetukseen jo 1970-luvulla. Aivan kuten nykyinenkin projektiharjoittelu, tarjosi silloinenkin perheiden parissa työskentely oppimispäiväkirjoineen sairaanhoitajaopiskelijoille näköalapaikan lapsiperheiden arkeen ja oman aikakautensa perheiden haasteisiin. Voidaankin ajatella, että nykyisessä ja tulevissa sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmissa tullaan entistä enemmän hyödyntämään sekä yhdistelemään aiempien koulutusten hyviä oppimismuotoja nykyajan opetussisältöihin. 

Projektiharjoittelun pilotointijakso toteutui vuosikymmenten jälkeen Oulun ammattikorkeakoulussa syksyllä 2015 ja toisen kerran keväällä 2016. Opiskelijat kokivat saaneensa arvokasta tietoa perheiden tilanteista, toimivuudesta ja voimavaroista. Lisäksi opiskelijoiden ohjaustaidot, haasteellistenkin asioiden puheeksi ottaminen, vastuunottaminen, ongelmanratkaisutaidot sekä avun tarpeen tunnistaminen kehittyivät. Myös asiakasperheeseen tutustuminen koettiin helpommaksi työskentelyn tapahtuessa perheiden omassa elinympäristössä. Parityöskentelyn ansiosta tietopohjaa oli enemmän ja ajatusten vaihtaminen antoi mahdollisuuksia miettiä perheiden auttamiskeinoja monipuolisemmin. 

Mukana olleiden perheiden palaute on ollut myönteistä ja kiitollista. Avun vastaanottaminen on koettu helpoksi matalan kynnyksen ansiosta. Opiskelijoiden läsnäolo koettiin hyödylliseksi, asiakkaiden tietoisuus uusista ja ajankohtaisista tukimuodoista lisääntyi sekä saatu konkreettinen apu nähtiin tarpeellisena. Myönteisistä havainnoista huolimatta harjoittelumuoto vaatii vielä kehittämistä, jotta se tukisi paremmin opiskelijoiden ammatillista kehittymistä.