Oulun ammattikorkeakoulu

Opiskelijaohjauskoulutuksella voidaan edistää opiskelijaohjaajien ohjausosaamista kliinisissä oppimisympäristöissä

Tuomikoski Anna-Maria, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjamaan sairaanhoitopiiri

Ruotsalainen Heidi, TtT, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Sivonen Pirkko, ThM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjamaan sairaanhoitopiiri

Kääriäinen Maria, TtT, dosentti, professori (ma.), Oulun yliopisto hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Kliiniset oppimisympäristöt ovat keskeisessä asemassa terveysalanopiskelijoiden ammatillisissa opinnoissa. Kliinisen harjoittelun ohjaaminen vaatii osaavia opiskelijaohjaajia sekä toimivia harjoittelukäytänteitä. Opiskelijaohjaajilta tulee osata tukea opiskelijan oppimista, tuntea harjoittelun tavoitteet ja ohjata niiden mukaisesti. Osaamista tarvitaan myös ohjauskeskustelussa, palautteen annossa ja arvioinnissa. Lisäksi opiskelijaohjaajan tulee tuntea harjoittelukäytänteet. Opiskelijat arvostavat ohjaajaa, joka on ominaisuuksiltaan empaattinen ja kannustaa opiskelijaa. 

Tutkimuksessa arvioitiin opiskelijaohjauskoulutuksen vaikuttavuutta opiskelijaohjaajien ohjausosaamiseen. Menetelmänä käytettiin kvasikokeellista tutkimusasetelmaa. Opiskelijaohjaajat osallistuivat kahden opintopisteen täydennyskoulutukseen, jossa tavoitteena oli edistää heidän osaamistaan kliinisen harjoittelun ohjaamisessa. Koulutus toteutettiin monimuoto-opetuksena, jossa ohjaajina olivat opetuskoordinaattorit sekä terveystieteiden opettajaopiskelijat.

Ennen koulutuksen alkua ja sen loputtua osallistujat vastasivat Ohjausosaaminen- ja käytännöt kyselyyn (Kääriäinen 2013 ©). Siinä selvitettiin ohjaajien ohjauskäytänteiden tuntemusta, ominaisuuksia ja ohjausosaamista. Koulutukseen osallistui 140 opiskelijaohjaajaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä ja sen ERVA -alueelta. Alku- ja loppukyselyyn vastasi 99 opiskelijaohjaajaa. Aineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin toistettujen mittausten testeillä. 

Koulutuksen jälkeen opiskelijaohjaajien arvio ohjauskäytänteiden tuntemisesta parani. Ohjaajan oma rooli arvioitiin selkeämmäksi ja opiskelijaohjaajien osaaminen tukea opiskelijan oppimisprosessia parani. Ohjauksen tavoitteellisuus ja ohjauskeskustelun suunnitelmallisuus paranivat myös koulutuksen jälkeen. Lisäksi ohjaajat arvioivat palautteen anto- ja arviointiosaamisen paremmaksi. Ohjaajan oma motivaatio ja heidän ohjusominaisuudet eivät sen sijaan muuttuneet koulutuksen jälkeen. Tämä mahdollisesti selittyy sillä, että ohjauskoulutukseen valikoitui opiskelijaohjaajia, jotka olivat jo valmiiksi motivoituneita sekä arvioivat ominaisuutensa ohjata opiskelijoita jo alussa erittäin hyviksi. 

Koulutuksella voidaan vaikuttaa opiskelijaohjaajien ohjausosaamiseen ja näin myös parantaa terveysalan opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia kliinisessä harjoittelussa. On tärkeää, että terveysalalla toimivat ammattilaiset saavat opiskelijaohjauskoulutusta, mutta koulutusta olisi mahdollista myös tarjota valmistumisvaiheen opiskelijoille.