Opintaan yhdessä hoitotyötä

Yhteistoiminnallinen oppiminen on oppimista yhdessä toisten kanssa niin, että ryhmän kaikkien jäsenten tietämystä ja osaamista hyödynnetään. Sen tavoitteena on, että opiskelijat ymmärtävät oman työpanoksen merkityksen koko ryhmän toiminnalle ja yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. 

Oulun ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmassa on toteutettu syventävien opintojen yhteisiä harjoituspäiviä. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat hoitamaan potilastaan kokonaisvaltaisesti ja itsenäisesti yhteistyössä työparin ja toisen yksikön kanssa vuode-, teho- ja leikkausosastoilla oppilaitoksen simulaatio- ja luokkaympäristössä. 

Opiskelijat saivat ennakkotietoa potilaastaan valmistautuakseen harjoitukseen ennakkomateriaaliin perehtymällä. Yhteistyö syventävien opintojen välillä näkyi erilaisina yhteisinä toimintamuotoina. Sisätauti-kirurgiseen syventyvä opiskelijapari valmisteli potilaan leikkaukseen ja raportoi perioperatiivisen opiskelijoille, jotka hoitivat leikkaustoimenpiteen. Potilaan hoito saattoi jatkua teho-osastolla akuutti-ja tehohoitotyön opiskelijoiden toimiessa hoitajina. Myös perhekeskeiseen lasten hoitotyöhön syventyvät opiskelijat valmistelivat potilaitaan leikkaukseen ja hoitivat heitä osastolla. Potilaat olivat eri-ikäisiä ja eri tavalla sairaita erilaisine hoitopolkuineen. Harjoituksessa korostui sekä potilaan että omaisen ohjaus ja raportointi toiseen yksikköön.

Harjoituksessa oli mahdollisuus kerrata tietoja, erilaisia kliinisiä taitoja, oppia huomioimaan potilaan kokonaistilannetta sekä aikataulutusta. Oma ammatillisuus, osaaminen, taidot ja kommunikointi varmistuivat. Potilastapausten sisältö ja vaativuus koettiin sopiviksi; toisaalta toivottiin haastavampia ja useampaa potilasta. Aikaa potilaan hoitamiseen oli sopivasti. Tosin osan mielestä välillä oli "luppoaikaa" ja osa koki, että itselle kertausta vaativia asioita oli liian paljon. Yhdessä oppiminen ja parityöskentely koettiin tehokkaana ja monipuolisena tapana opiskella. Työparin kanssa sai mm. pohtia asioita yhdessä, jakaa rauhassa omaa asiantuntijuutta ja etsiä tietoa eri tietolähteistä. 

Harjoitusten kehittämisehdotuksena tuotiin esille parempaa tiedottamista harjoituksesta ja sen kulusta. Harjoituksen pääasiat olisi hyvä koota yhteenvetona päivän lopuksi. Opettajia kaivattiin useampia ja heiltä enemmän palautetta toiminnasta. Opiskelijat toivoivat ympäristön kehittämistä vielä sairaalamaisemmaksi ja oikeita välineitä enemmän. Kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut ja tällaisia kaivattiin lisää.

Opettajien mielestä harjoituspäivä oli toimintaa täynnä. Koko ajan täytyi olla ajan tasalla. Harjoituksen etukäteissuunnittelu (potilastapaukset, hoitosuunnitelmat ym.) vaatii paljon aikaa. Ryhmähenki oli mukava ja oppimista tukeva. Opiskelijat eläytyivät hoitoympäristöön ja potilastapaukseen pääosin hyvin, vaikka kyseessä olikin luokkatilanne. 

Yhteistoiminnallinen oppiminen on oppimista yhdessä toisten kanssa niin, että ryhmän kaikkien jäsenten tietämystä ja osaamista hyödynnetään. Sen tavoitteena on, että opiskelijat ymmärtävät oman työpanoksen merkityksen koko ryhmän toiminnalle ja yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. 

Oulun ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmassa on toteutettu syventävien opintojen yhteisiä harjoituspäiviä. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat hoitamaan potilastaan kokonaisvaltaisesti ja itsenäisesti yhteistyössä työparin ja toisen yksikön kanssa vuode-, teho- ja leikkausosastoilla oppilaitoksen simulaatio- ja luokkaympäristössä. 

Opiskelijat saivat ennakkotietoa potilaastaan valmistautuakseen harjoitukseen ennakkomateriaaliin perehtymällä. Yhteistyö syventävien opintojen välillä näkyi erilaisina yhteisinä toimintamuotoina. Sisätauti-kirurgiseen syventyvä opiskelijapari valmisteli potilaan leikkaukseen ja raportoi perioperatiivisen opiskelijoille, jotka hoitivat leikkaustoimenpiteen. Potilaan hoito saattoi jatkua teho-osastolla akuutti-ja tehohoitotyön opiskelijoiden toimiessa hoitajina. Myös perhekeskeiseen lasten hoitotyöhön syventyvät opiskelijat valmistelivat potilaitaan leikkaukseen ja hoitivat heitä osastolla. Potilaat olivat eri-ikäisiä ja eri tavalla sairaita erilaisine hoitopolkuineen. Harjoituksessa korostui sekä potilaan että omaisen ohjaus ja raportointi toiseen yksikköön.

Harjoituksessa oli mahdollisuus kerrata tietoja, erilaisia kliinisiä taitoja, oppia huomioimaan potilaan kokonaistilannetta sekä aikataulutusta. Oma ammatillisuus, osaaminen, taidot ja kommunikointi varmistuivat. Potilastapausten sisältö ja vaativuus koettiin sopiviksi; toisaalta toivottiin haastavampia ja useampaa potilasta. Aikaa potilaan hoitamiseen oli sopivasti. Tosin osan mielestä välillä oli "luppoaikaa" ja osa koki, että itselle kertausta vaativia asioita oli liian paljon. Yhdessä oppiminen ja parityöskentely koettiin tehokkaana ja monipuolisena tapana opiskella. Työparin kanssa sai mm. pohtia asioita yhdessä, jakaa rauhassa omaa asiantuntijuutta ja etsiä tietoa eri tietolähteistä. 

Harjoitusten kehittämisehdotuksena tuotiin esille parempaa tiedottamista harjoituksesta ja sen kulusta. Harjoituksen pääasiat olisi hyvä koota yhteenvetona päivän lopuksi. Opettajia kaivattiin useampia ja heiltä enemmän palautetta toiminnasta. Opiskelijat toivoivat ympäristön kehittämistä vielä sairaalamaisemmaksi ja oikeita välineitä enemmän. Kokonaisuutena harjoitus oli onnistunut ja tällaisia kaivattiin lisää.

Opettajien mielestä harjoituspäivä oli toimintaa täynnä. Koko ajan täytyi olla ajan tasalla. Harjoituksen etukäteissuunnittelu (potilastapaukset, hoitosuunnitelmat ym.) vaatii paljon aikaa. Ryhmähenki oli mukava ja oppimista tukeva. Opiskelijat eläytyivät hoitoympäristöön ja potilastapaukseen pääosin hyvin, vaikka kyseessä olikin luokkatilanne.