Matalan kynnyksen terveyspalvelut Mankilan kylätalolla

Kehittämistyön taustana oli tarve selvittää, voisiko Mankilan kyläseura tarjota jäsenilleen hyvinvointia edistäviä matalan kynnyksen terveyspalvelua. Kyläseura kysyi Oulun ammattikorkeakoulusta opiskelijaa selvitystä tekemään, ja sai siihen toisen vuoden sh-opiskelijan tekemään sitä osana opintojaan yrittäjyysopintojaan.

Tarve tarjota tällaisia palveluita perustuu siihen, että kylältä on lähimpään terveydenhuollon yksikköön matkaa 15 kilometriä, ja joihinkin palveluihin matkaa tulee 50 kilometriä. Tarkoitus oli muodostaa suunnitelma, joka kattaa terveyspalveluiden tarvekartoituksen, tilajärjestelyt, henkilökuntajärjestelyt ja kustannusarvion. 

Tarvekartoitus toteutettiin sekä paperilomakkeella että Webropol-kyselynä. Kyselyssä oli ehdolla 12 erilaista palvelua, joista vastaajat valitsivat ne joita eniten käyttäisivät ja joita eniten tarvittaisiin. Lisäksi heillä oli mahdollisuus ehdottaa palvelua jota ei ollut listalla. Lisäksi kysyttiin hintaa, jonka vastaajat olisivat palvelusta valmiita maksamaan. Aineistoanalyysin perusteella listattiin ne palvelut joita ensisijaisesti tarjottaisiin, kuten verenpaineen mittaus ja liikuntaohjaus. 

Selvitystyössä etsittiin vaihtoehtoja sairaanhoitajan työllistämiselle. Mahdollisuuksina oli kyläyhdistyksen alkaminen terveydenhuollon palvelun tuottajaksi ja sairaanhoitajan palkkaaminen, palvelun ostaminen työkorvauksella virkasuhteiselta sairaanhoitajalta sekä palvelun ostaminen yrittäjänä toimivalta sairaanhoitajalta. Ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä olivat lainsäädännön asettamat vaatimukset terveydenhuollon tuottajalle, velvollisuus ylläpitää potilastietorekisteriä, palkanmaksuun ja palvelun kokonaiskustannuksiin liittyvät tekijät. Kyläyhdistyksen kannalta parhaimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui palvelun ostaminen yrittäjältä, koska silloin kyläyhdistys maksaa palvelusta ennalta tiedetyn hinnan ja muut velvollisuudet, kuten potilastietorekisterin ylläpito ja toimintakertomusten kirjoittaminen aluehallintovirastoon jäävät yrittäjän vastuulle.

Jatkossa palvelun tulisi olla itsensä maksava siten, että kyläseura ylläpitää tiloja mutta asiakasmaksuilla katetaan sairaanhoitajan palkkio. Tähän liittyen suunnitelmassa esitetään tyhy-kurssien ja muiden ryhmäohjausten kehittämistä, jolloin yhden tunnin työpanokselle saadaan korkeampi kate, millä mahdollistetaan matalamman katteen yksilöohjaukset, joita kuitenkin ehdottomasti tarvitaan.