Ikääntyneen masennus

Ikääntyneestä väestöstä noin 1-4 % kärsii vaikeasta masennuksesta. Naisilla masennuksen yleisyys on kaksinkertainen miehiin verrattuna. Ikääntyneen mielenterveyden ongelmat ovat usein monen tekijän summa. Ihminen on todennäköisesti ehtinyt kohdata menetyksiä elämässään, mikä omalta osaltaan voi vaikuttaa masennuksen puhkeamiseen. Myös somaattisten sairauksien määrä lisääntyy iän myötä, mikä tutkitusti nostaa riskiä sairastua masennukseen. 

Ikääntyneiden masennustila on usein alidiagnosoitu, jolloin sairastunut henkilö ei saa tarvitsemaansa hoitoa ja tukea. Masennus saattaa näyttäytyä eri tavoin, kuin nuoremmalla henkilöllä, minkä vuoksi sairaus voi jäädä tunnistamatta. Hoitamattomana vaikeaan masennukseen liittyy myös vanhuusiällä suurentunut itsemurhariski.

Nuoresta väestöstä poiketen masennus näkyy ikääntyvällä väestöllä usein fyysisinä oireina, kuten väsymyksenä, ärtymyksenä, kipuina, ruokahaluttomuutena, unihäiriöinä ja muistin heikkenemisenä. Tunne-elämän oireet usein peittyvät fyysisten oireiden taakse. Fyysiset oireet sekoitetaan ikääntymisen tuomiin muutoksiin ja muistisairauksien oireisiin ja masennus jää diagnosoimatta. 

Erilaiset menetykset ja kriisit, käsittelemätön suru ja yksinäisyys voivat aiheuttaa ahdistuneisuutta, jolloin ikääntynyt voi sairastua masennukseen. Somaattiset sairaudet, kuten aivo- ja sydäninfarkti, pitkittyneet kiputilat ja sairauteen liittyvät pitkät raskaat hoidot voivat laukaista masennuksen. Myös jotkin lääkkeet, kuten sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet voivat lisätä masennusriskiä. 

Masennus voi näkyä ikääntyneellä ongelmina päivittäisessä elämässä. Liikunnan puute johtaa tuki- ja liikuntaelinten heikkenemiseen, joka vaikuttaa tasapainoon sekä verenpaineeseen ja tämä puolestaan nostaa kaatumisriskiä. Ruokahalun heikkeneminen johtaa laihtumiseen ja puutostiloihin. Osa masentuneista hoitaa ahdistuneisuuttaan alkoholilla. 

Lievää masennusta voi ikääntyneillä hoitaa sosiaalisten suhteiden vahvistamisella ja mielekkäiden harrastusten lisäämisellä. Masennuslääkkeitä on hyvin vähän tutkittu yli 85 vuotiailla ja siksi niiden vaikutuksia on seurattava tarkoin. Masennusta voidaan hoitaa lääkehoidon lisäksi keskustelu- ja terapiahoidolla. Ikääntyneillä ryhmäterapiasta on todettu olevan enemmän hyötyä, kuin yksilöterapiasta. Osa masentuneista on saanut apua myös sähköhoidosta. Sen on todettu olevan tehokas hoitomuoto vaikeissa masennustiloissa ja lääkehoitoon reagoimattomassa masennustilassa.

• Naisilla masennuksen yleisyys on kaksinkertainen miehiin verrattuna. 
• Oireita ovat mm. väsymys, ärtymys, kivut, ruokahaluttomuus, unihäiriöt ja muistin heikkeneminen.
• Jotkin somaattiset sairaudet ja lääkkeet lisäävät masentumisriskiä.
• Tunne-elämän oireet usein peittyvät fyysisten oireiden taakse. 
• Sosiaalisten kontaktien vahvistaminen ja mielekkäiden harrastusten lisääminen ovat ensisijaisia keinoja ikääntyneiden masennuksen hoidossa.