Hoivakokemus: Teoreettinen ja käsitteellinen tarkastelu

Esityksessä tarkastellaan hoivakokemusta ja siihen liittyviä käsitteitä teoreettisesti ja käsitteellisesti. Näkökulma on tieteenteoreettinen, semioottinen ja pedagoginen, so. kasvatus- ja sivistysteoreettinen. Hoivakokemus nähdään kaiken hoivan sisältäväksi ajatellun työn peruskäsitteenä, joka konstituoi jonkin työn hoivatyönä eikä jonakin muuna.

Kasvatus- ja sivistysteoreettisesti "hoivakokemus" nähdään suhdekäsitteenä, jossa on mukana aina myös "hoiva" (hoivaaminen) ja hoivan ja hoivakokemuksen välinen "hoivasuhde". Tarkastelussa ovat siten käsitteet hoiva(kokemus), hoiva(aminen) ja hoivasuhde. Hoivakokemus nähdään prosessikäsitteenä, hoiva(aminen) toimintakäsitteenä ja hoivasuhde suhdekäsitteenä. Kasvatus- ja sivistysteoreettinen näkökulma tarkoittaa myös viittaamista sivistys, pedagoginen toiminta ja pedagoginen suhde sekä esimerkiksi tunnustamisen, pedagogisen tahdikkuuden ja muihin kasvatus- ja sivistysteorian perinteessä tarkasteltuihin käsitteisiin. Tässä yhteydessä viitataan muihin pedagogisen toiminnan muotoihin, kuten kasvatus, opetus, psykoterapia, ohjaus.

Semioottinen tarkastelu on hoivakokemuksen tarkastelussa välttämätön, sillä hoivakokemus on mentaalisena prosessina semioottinen, subjektiivinen merkityssuhde. Hoivassa toimintana merkitykselliset tapahtumat, jotka mahdollistavat, edesauttavat, tukevat ja tuottavat hoivakokemuksen, ovat myös semioottisia ilmiöitä. Myös hoivasuhde hoivaajan ja hoivattavan välillä on semioottinen, merkeistä ja merkkien käytöstä rakentuva merkityssuhde, erotuksena esimerkiksi hoitotyön toimenpiteistä. Hoivakokemuksen ja siihen liittyvien ilmiöiden semioottisuuden kautta käsitteet merkitys, tulkinta ja ymmärtäminen, sekä esimerkiksi ymmärryksen välittäminen ja ymmärretyksi tuleminen ja muut semioottisesti tulkitut pedagogiset käsitteet tulevat keskeisiksi käsitteiksi. 

Hoivakokemuksen ja siihen liittyvien käsitteiden teoreettis-käsitteellisen tarkastelun lisäksi tarkastelussa otetaan esille esimerkkejä näiden ilmenemisestä eri työtehtävissä, esimerkiksi sairaanhoitotyössä, joka on konferenssin esitelmien konteksti. Tästä näkökulmasta esimerkiksi hoito(työ) rakentuu toisaalta konkreettisista hoitotoimenpiteistä ja semioottisesta hoivasta. Näin hoivakokemuksen ja siihen liittyvien käsitteiden tarkastelusta saadaan tieteenteoreettinen ja käsitteellinen ehdotus perustaksi hoitotyölle toimintana ja tiedettä konstituoiviksi peruskäsitteiksi hoitotieteelle. Tämä tarkastelu on kuitenkin alustavaa hahmottelua.