Hoitotieteellisen koulutuksen ja tutkimustoiminnan alkuvaiheita Oulun yliopistossa

Ennen hoitotieteellisen koulutuksen aloittamista vaikutti Suomessa kansainvälisen yhteistyön ja ulkomailla hankittujen opintokokemusten aikaansaama tilanne, jossa lisääntyivät vaatimukset hoitotieteen opetuksen aloittamisesta yliopistoissa. Kehitystä edelsi keskustelu tutkimuksen merkityksestä terveydenhuollon kehittymiseen. Naisten uralla etenemismahdollisuudet olivat rajalliset, joten koulutuksen aloittaminen merkitsi esteiden poistumista. Positiivisina vaikutuksina pidettiin tieteellisen tiedon tuottamista, seuraamista ja soveltamista sekä kykyä yhteistyöhön terveydenhuollon työryhmissä: Lähestyvät terveysalan koulutusuudistukset edellyttivät yliopistokoulutuksen aloittamista.

Tarkoituksena on kuvata terveydenhuollon kandidaattikoulutuksen suunnitteluun, aloittamiseen ja alkuvaiheen toimintaan liittyvää yhteistyötä, jonka seurauksena hoitotieteellinen koulutus ja tutkimus saivat alkunsa Oulun yliopistossa. Aineisto koottiin suunnitteluun liittyvistä dokumenteista ja koulutuksen aloittajien suunnitelmista ja muistiinpanoista.

Vuonna 1974 Ammattikasvatushallitus valmisteli sairaanhoitajien jatkokoulutuksen tutkinnon uudistamista. Opetusministeriö asetti 1974 toimikunnan terveydenhuollon koulutuksen uudistamiseksi. Oulun yliopiston hallintokollegio asetti 1975 työryhmän sairaanhoitajien akateemisen jatkokoulutuksen suunnittelemiseksi. Syksyllä 1985 aloitti uusi työryhmä suunnittelun yhteistyössä lääketieteellisen tiedekunnan ja yliopiston kanssa. asetus eräistä terveydenhuollon tutkinnoista (626/24) mahdollisti suorittaa perustutkintona terveydenhuollon kandidaatin tutkinnon. Lääketieteellinen tiedekunta nimesi 30.4.1985 suunnitteluryhmän terveydenhuollon opettajan koulutusohjelman opetussuunnitelman laatimista varten ja sitä täydentämään terveydenhuollon kandidaatin tutkinnon tutkintosäännön, loka ehdotettiin hyväksyttäväksi 14.3.1986. Terveydenhuollon jatkotutkintoina voitiin suorittaa terveydenhuollon lisensiaatin - ja tohtorin tutkinto.

20 opiskelijaa aloitti opiskelunsa 1.9.1986 omalla tieteenalalla, pääaineena hoitotiede. Syksyllä 1987 terveydenhuollon koulutusohjelman mukaisessa koulutuksessa aloitti 10 opiskelijaa. alkuvaiheessa aloitettu tutkimustoiminta merkitsi tieteellistä analyysiä, olemassa olevan tiedon täydentämistä ja korjaamista sekä kriittistä suhtautumista terveydenhuollon käytäntöihin. Pontimena oli hoitotyön tietämiseen liittyvän teoreettisen tietoperustan luominen ja laajentaminen.

Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välinen suhde sai aikaan dynaamista keskustelua. Tiedostettiin, että kehityksen voima syntyy tutkimuksesta ja uuden tiedon tuottamisesta sekä yhteistyöstä kotimaassa ja ulkomailla. tieteen edistymisen ehto on kansainvälinen yhteistyö. Tavoitteena oli keskustelujen siirtäminen asiantuntijavierailuihin, konferensseihin ja seminaareihin. Vuosina 1988-1991 Suomen Akatemia rahoitti pohjoismaista tohtorikoulutusohjelmaa edesauttamaan väitöskirjojen valmistumista. Kaksi hoitotieteenlaitoksen henkilöä opiskeli ohjelmassa. Kansainväliseen yhteistyöhön liittyi ajattelutavan muutos. Tavoitteena pidettiin yhteisiä tutkimusraportteja, vaihto-opiskelumahdollisuuksia ja erikoiskursseja.

Yhteistyötä yliopistojen kesken ja yliopistojen sisällä rakennettiin opetuksen järjestämiseksi, mikä mahdollisti sivuaineopinnot muissa tiedekunnissa. Sairaalat ja terveydenhuolto-oppilatokset olivat merkittäviä yhteistyökumppaneita. Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksen kanssa yhteistyö oli dynaamisen rakentavaa, toimihan oppilaitos yliopiston harjoittelukouluna. Monet opiskelivat akateemisen tutkinnon työn ohella. "Oulun koululla" oli onnea saada ammattikorkeakouluun akateemisen tutkinnon suorittaneita opettajia. Ensimmäisinä vuosina aloitettiin hoitotieteen avoin korkeakouluopetus. Hoitotieteen laitoksen ja avoimen yliopiston voimien yhdistäminen mahdollisti monen hoitotieteen opiskelun.