Florence Nightingalen jalanjäljillä – Lasaretin kursseista korkeakouluun

Matka Lasaretin kursseilta monialaiseen ammattikorkeakouluun kesti 100 vuotta. Oulussa Lasaretin kursseilla aloitti kuusi luku- ja kirjoitustaitoista oppilasta v.1896. Punainen Risti oli järjestänyt ns. maallista sairaanhoitajakoulutusta Helsingin kirurgisella vuodesta 1977. Kahdeksan kurssin jälkeen koulutus siirtyi lääninsairaaloihin. Niinpä ammattikorkeakoulun juuret ulottuvat 120 vuotta juhlivan hoitotyön opetuksen juurille!

Euroopassa 1800-luvun alussa oli herännyt tietoisuus siitä, että lääketieteen eväät eivät riitä potilaan paranemiseen vaan tarvitaan sairaanhoitoa. Florence Nightingale perusti ST Thomas sairaalakoulun Krimin sodan kokemustensa jälkeen. Eri puolilta maailmaa tultiin oppimaan sairaanhoitoa Florencen kouluun. Opiskelu oli pääosin työssäoppimista, mutta siihen liittyi tietopuolinen opetus ja tutkimus. Myös terveydenhoito oli osa sairaanhoidon ethosta. Sisäoppilaitos perustettiin, jotta oppilaat kasvaisivat sivistyneiksi!

Myös Suomesta kävi sairaanhoitajia tutustumassa Florencen oppeihin. Sittemmin Kansainvälisen Punaisen Ristin Bedford collegessa Lontoossa opiskeli usea suomalainen sairaanhoitaja ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa mm. Oulun sairaanhoitaja-terveyssisarkoulutuksen perustaja Birgit Nieminen. Kerrotaan, että hänen toimestaan alkoi "aurinko nousta Oulusta"! Myös Oulun Lääninsairaalan ylihoitajat Mimmi Cedergvist ja Naima Kurvinen hakivat vaikutteita ulkomailta, joten oppilaat saivat oman aikansa tietoperustaa jo 1800-luvun taitteessa. 

Koulutus on aina mukautunut yhteiskunnallisiin vaatimuksiin. Merkittävät taitekohdat Oulun koulun historiassa aiheutuivat sosiaali- ja terveysalan lainsäädännöstä tai Oulun koulun omista esityksistä, kuten esim. opettajakoulutuksen ja ammattikorkeakoulukokeilun alkaminen. Muutokset liittyivät koulutuksen rakenteisiin, sisältöihin, koulutuspituuksiin tai muuhun vastaavaan.

• Oulun lääninsairaalan sairaanhoitajatarkurssit 1896–1929
• Oulun lääninsairaala
• Oulun sairaanhoitajatarkoulu 1930–1944, valtio, lääkintöhallitus
• Sairaanhoitaja- terveyssisarkoulu 1944–1957
• Sairaanhoitaja- ja erikoissairaanhoitaja koulutus 1958–1986, 1968, Ammattikasvatushallitus
• Sairaanhoidonopettaja ja -johtajakoulutus, 1974–1994
• Keskiasteen koulutus 1987–1995
• Hoitotieteen koulutus, Oulun yliopisto 1986– 
• Ammattikorkeakoulukokeilu 1.1.1992–1.8.1996
• Monialainen ammattikorkeakoulu 1.8.1996– 

Matka Lasaretin kursseista tähän päivään on vaatinut vastuuhenkilöiltä kaukonäköisyyttä. Ajoittain on voinut hämärtyä käsitys siitä, että ihminen, potilas on toiminnan keskipiste ja huomio on kiinnittynyt enemmän rakenteisiin tai henkilöhierarkioihin tai oppilaiden työvoimana toimimiseen.. Tämä on näkynyt mm. lääketieteen mukaan muodostetuissa erikoistumisopinnoissa tai hoito-opin sisältörakenteissa. Myös abstraktista ajattelua ja kaukonäköisyyttä vaativa ennaltaehkäisevän terveydenhoidon opetus on usein jäänyt sairaanhoidon jalkoihin.

Hoidon käsitteellistäminen ja tutkitun tiedon käyttö ja näiden ilmiöiden opettaminen on askarruttanut kouluttajia kuitenkin Florencen ajoista lähtien. Lääninsairaalan ylihoitajat (1896–1920) Mimmi Cedergvist ja Naima Kurvinen hakivat vaikutteita myös pedagogiikasta ulkomailta. Ylihoitajat ja opettajat osallistuivat 1920–1947 lääkintöhallituksen järjestämille pedagogisille kursseille. Sairaanhoidonopettajakoulutus oli alkanut Helsingissä 1947 kahden lukukauden mittaisena.

Pedagogisen kehittämisen kausi Oulun koulussa alkoi 1974. Sairaanhoidonopettaja- ja -johtajakoulutuksen aloittaminen muutti alan opetus- ja johtamiskulttuureja Pohjois-Suomessa. Hoitoa ja hoidon opetusta jäsennettiin kasvatustieteellisillä ja didaktisilla opeilla prosessiluonteisesti. Tutuksi tulivat Bruner, Bloom, Gagne ja Mager ym. gurut. Ausubel mielekkään oppimisen läksyineen painui oppijain sisimpään.

Hoitotieteen kehitystä seurattiin seminaarein ja kääntämällä ammatillista kirjallisuutta – siirryttiin "hoidollisen esiymmärryksen" kauteen. Kasvatustieteen ja didaktiikan malleista luotiin terveyskasvatuksen ja hoitamisen malleja ja siirryttiin vähitellen kohti kokonaisvaltaista hoidon ymmärrystä. Virginia Hendersonin periaatteet alkoivat elää uudestaan, kun hoitotieteen gurut astuivat näyttämölle. (King, Peplau, Roy ja Abdellah, Roper – Logan – Tierneyn malli).

Hoitotieteen käsitteistön myötä mahdollistui hoitamisen ja sen oppimisen ja opetuksen tutkiminen. Oulun terveydenhuolto-oppilaitos oli mukana hoitotieteen yliopistokoulutuksen suunnittelussa. Koulutuksen alkaminen v.1988 oli ammattikorkeakoulun välttämätön edellytys.

Ammatillisen koulutuksen reformi -keskiasteen koulu-uudistus oli iso hyppy kohti ammattikorkeakoulua. Erilliset opisto- ja erikoiskoulutustutkinnot jäivät historiaan ja koulutusrakenteet uusiutuivat. Tuskin ensimmäiset olivat valmistuneet keskiasteelta, kun monivaiheinen ammattikorkeakoulun suunnittelu ja kokeiluvaihe sai alkunsa kesällä 1989.

Veturina toimi vuosikymmenien aikana kehitetty sairaanhoitajakoulutus ja sittemmin rinnalle kehittynyt muu terveysalan koulutus. Kokeilun alkuvaiheessa luotiin visio nykyisestä korkeakoulusta, vaikka kokeilussa mukana olivat vain silloiset Oulun terveydenhuolto-oppilaitos, Oulun sosiaalialan oppilaitos, Oulun diakonia-alan oppilaitos sekä Oulaisten terveydenhuolto-oppilaitos sekä Oulun kauppaoppilaitos.

Kokeilulainsäädännön ja muiden kansallisten ohjeiden mukaisesti kehittämisprosessit tapahtuivat oppilaitoksissa ja toimintaa arvioitiin sisäisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kokeiluvaiheen aikana uudistettiin seuraavia pääprosesseja:

• Kokeiluvaiheen hallinto ja tukipalvelut, 
• koulutusohjelmat ja súuntautumisvaihtoehdot sisältöineen, 
• opettajien ammatillinen ja tieteellinen jatko- ja täydennyskoulutus,
• harjoittelukäytänteiden uudistaminen, oppilaitoksen palvelutoiminta, Päivärinteen opetussairaala, 
• tutkimus- ja kehittämistoiminta palvelutoiminta, sairaala- ja kuntaprojektit, hyvinvointi ja terveys, pakolaistyö.
• kansainvälisyys oli arkipäivää -ulottuvuudella Napapiiriltä Päiväntasajalle, 
• holistic care seminaarit keräsivät osallistujia eri puolilta maailmaa ja 
• aloitettiin järjestelmällinen tiedotus- ja julkaisutoiminta.

Ammattikorkeakouluvisiot esitettiin Finlandiatalolla 13.2.1989. Oulussa suunnittelu alkoi kesäkuussa. Ensimmäiset anomusasiakirjat lähetettiin tammikuussa 1990. Kesäkuussa Oulun hanke sai jatkosuunnitteluluvan ja sittemmin kokeiluluvan. Ammattikorkeakoulukokeilu alkoi tammikuussa 1992 ja 7 vuoden suunnittelu ja kokeiluajan jälkeen Oulun monialainen ammattikorkeakoulu saattoi aloittaa toimintansa - hoitotyön opetuksen juurilta.

RUUSUDIAGRAMMASTA-laatikoihin ja oman elon kukkaseen!