Yhteisöpohjaiset aloitteet – katalysaattori kestävämpään yhteiskuntaan
Metatiedot
Nimeke: Yhteisöpohjaiset aloitteet – katalysaattori kestävämpään yhteiskuntaan
Tekijä: Virkkula Outi; Pihlajamaa Johanna; Haara Arto; Tikkanen Jukka
Aihe, asiasanat: aloitteet, ilmansuojelu, ilmastonmuutokset, ilmastonsuojelu, kansalaisaloitteet, kestävä kehitys, lähialueyhteistyö, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaaliset innovaatiot, yhteisöllisyys, yhteisöt, yleishyödylliset yhteisöt
Tiivistelmä: Alueiden kehittäminen sekä hyvinvointi- ja ympäristöteot nojaavat entistä enemmän lähiyhteisöjen aktiivisuuteen. Myös Suomessa erilaiset yhteisöpohjaiset ratkaisut ovat kasvava trendi. Yhteisöpohjainen toiminta tarkoittaa tyypillisesti tietyllä alueella toimivaa, suhteellisen löyhästi järjestäytynyttä, varsin joustavaa toimintamuotoa, joka perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen. Ensisijaisena tavoitteena on edistää oman alueen ihmisten elinoloja ja hyvinvointia. Yhteisöillä on mahdollisuus toimintansa kautta saavuttaa merkittäviä sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia hyötyjä. Tukimekanismit toiminnan kehittämiseksi kuitenkin vaihtelevat alueellisesti ja alakohtaisesti.
Oulun ammattikorkeakoulussa kartoitettiin osana kansainvälistä TESS-tutkimushanketta noin 100 erilaista yhteisöpohjaista aloitetta. Kartoitustyötä tehtiin kuudessa eri maassa samoin kriteerein. Muun muassa Italiassa arvioitiin Rooman kaupungin ja Espanjassa Barcelonan alueen yhteisöaktiivisuutta, kun taas Suomessa ja Romaniassa tehtiin valtakunnallista arviointia. Kiinnostuksen kohteena olivat eritoten energia-, jäte-, liikenne- ja ruoka-ala, sillä niillä on nähty olevan erityispotentiaalia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.
Kaiken kaikkiaan kansainvälinen kartoitustyö tuotti 270 kriteerit täyttävää ja yhteistyöstä kiinnostunutta yhteisöpohjaista aloitetta. Ne sijoittuivat kaikissa osallistujamaissa erityisesti kaupunkiympäristöön. Eniten yhteisöpohjaisia aloitteita TESS-hankkeessa paikallistettiin ruoka-alalta. Seuraavaksi eniten toimintaa löytyi jäte- ja energia-aloilta.
Yhteisöpohjaisten toimintamuotojen potentiaali myös laajemman muutoksen käynnistäjinä on tunnistettu. Niiden edistäminen on yhteiskunnan etu ja potentiaali muutoksen käynnistäjänä pitää voida tunnistaa ja tunnustaa nykyistä laajemmin ja kohdentaa yhteisöpohjaisten ratkaisujen kehittämiseen oikeanlaisia tukimekanismeja.
Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk
Aikamääre: Julkaistu 2014-12-11
Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2014120350409
Kieli: suomi
Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut
Oikeudet: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Näin viittaat tähän julkaisuun
Virkkula, O., Pihlajamaa, J., Haara, A. & Tikkanen, J. 2014. Yhteisöpohjaiset aloitteet – katalysaattori kestävämpään yhteiskuntaan. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 31. Hakupäivä 27.7.2024. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2014120350409.
Alueiden kehittäminen sekä hyvinvointi- ja ympäristöteot nojaavat entistä enemmän lähiyhteisöjen aktiivisuuteen. Myös Suomessa erilaiset yhteisöpohjaiset ratkaisut ovat kasvava trendi. Yhteisöillä on mahdollisuus toimintansa kautta saavuttaa merkittäviä sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia hyötyjä. Niiden potentiaali myös laajemman muutoksen käynnistäjinä on tunnistettu. Tukimekanismit toiminnan kehittämiseksi kuitenkin vaihtelevat alueellisesti ja alakohtaisesti.
Ilmastonmuutos edellyttää merkittävää talous-, energia- ja ympäristöpoliittista suunnanmuutosta Eurooppa 2020 -strategia. Hakupäivä 16.9.2014. http://ec.europa.eu/europe2020/index_fi.htm Partanen, R., Paloheimo, H. & Waris, H. 2013. Suomi öljyn jälkeen. Helsinki: Into.. Päivittäin uutisoidaan tapahtumista Suomessa ja maailmalla, mitkä kytkeytyvät nyt erityisesti energiakriisiin, mutta ovat vaikutuksiltaan tiukasti sidoksissa talouteen ja ympäristökysymyksiin. Kansainvälistä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja kestävään tulevaisuuteen haetaan erilaisin sopimuksin ja puiteohjelmalinjauksin Ilmastonmuutosta koskevan yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirja. 13/2005. Hakupäivä 16.9.2014. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2005/20050013/20050013_2 Kestävän kehityksen tavoitteet koskevat myös Suomea. 2014. Ympäristöministeriön, Ulkoasiainministeriön ja Kestävän kehityksen toimikunnan tiedotteita 4.9.2014. Hakupäivä 16.9.2014. http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kestavan_kehityksen_tavoitteet_koskevat_(31031).
Samanaikaisesti odotuksia on lastattu ja mielenkiintoa suunnattu ruohonjuuritason toimintaan, yhteisöihin, joita pidetään yhtenä merkittävimpänä suunnanmuutoksen käynnistäjinä Middlemiss, L. & Parrish, B. C. 2010. Building capacity for low-carbon communities: The role of grassroots initiatives. Energy Policy 7559–7566. Seyfang, G. 2010. Community action for sustainable housing: Building a low-carbon future. Energy Policy 38, 7624–7633. Seyfang, G. & Haxeltine, A. 2012. Growing grassroots innovations: exploring the role of community-based initiatives in governing sustainable energy transitions. Environment & Planning – Part C. 30, 381–400. ja kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamisaktiivisuutta lisäävinä kanavina Pihlaja, R. & Sandberg, S. 2012. Alueellista demokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa. Valtiovarainministeriö. Suomen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. Hakupäivä 24.9.2014. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120917Alueel/Alueellista_demokratiaa.pdf. Kirjallisuudessa toimivia yhteisöpohjaisia aloitteita kutsutaan sosiaalisiksi innovaatioiksi. Toiminnan tavoitteisiin on tällöin sisäänkirjoitettuna yhteisön asioiden edistäminen, muutosorientaatio ja yhteisön kestävyyden vahvistaminen Antadze, N. & Westley, F. 2012. Impact metrics for social innovation: Barriers or bridges to radical change? Journal of Social Entrepreneurship 3(2), 133–150. Chalmers, D. 2013. Social innovation: An exploration of the barriers faced by innovating organizations in the social economy. Local Economy 28(1), 17–34..
Yhteisöaloitteet meillä ja muualla
Yhteisöpohjainen toiminta tarkoittaa tyypillisesti tietyllä alueella toimivaa, suhteellisen löyhästi järjestäytynyttä, varsin joustavaa toimintamuotoa, joka perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen. Alueyhteisöt luokitellaan yleensä virallisiin ja epävirallisiin toimielimiin sekä muihin toimintamuotoihin Pihlaja, R. & Sandberg, S. 2012. Alueellista demokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa. Valtiovarainministeriö. Suomen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. Hakupäivä 24.9.2014. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120917Alueel/Alueellista_demokratiaa.pdf. Oulun kaupungin lähidemokratiamallissa virallista elintä edustavat alueelliset yhteistyöryhmät, joilla on käytössään kaupungin henkilöresurssi. Epävirallisia toimielimiä on niin sanottu kumppanuustoiminta, joka muodostuu vapaaehtoisista asukasyhdistyksistä asukastupineen. Muita toimintamuotoja ovat esimerkiksi kyläyhdistykset, joilla on käytössään toimielimiä suurempi vapaaehtoisuus ja itsenäisyys Pihlaja, R. & Sandberg, S. 2012. Alueellista demokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa. Valtiovarainministeriö. Suomen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. Hakupäivä 24.9.2014. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120917Alueel/Alueellista_demokratiaa.pdf.
Nämä kunnan ohjauksesta vapaat kaupunki- ja kylä-yhdistykset, -seurat tai muut yhteisöratkaisut käynnistyvät tavallisten ihmisten perustarpeista ja -toiveista. Ensisijaisena tavoitteena on edistää oman alueen ihmisten elinoloja ja hyvinvointia. Kun tarkastelu rajataan erityisesti ilmastotyöhön ja ilmastonmuutosta ehkäisevään toimintaan, yhteisöpohjaista esimerkkiä edustavat muun muassa kumppanuusmaataloutta harjoittavat ruokaosuuskunnat, mutta myös palsta- tai kaupunkiviljely-yhteisöt (kuva 1) ja bioenergiaa hyödyntävät energiaosuuskunnat. Toiminta pohjaa yhteisöllisyyteen eli sosiaalisen kestävyyden edistämiseen. Sen lisäksi teoilla voidaan vähentää energiantuotantomme riippuvuutta fossiilisista polttoaineista Seyfang, G. & Haxeltine, A. 2012. Growing grassroots innovations: exploring the role of community-based initiatives in governing sustainable energy transitions. Environment & Planning – Part C. 30, 381–400. Heiskanen, E., Johnson, M., Robinson, S., Vadovics, E. & Saastamoinen, M. 2010. Low-carbon communities as a context for individual behavioural change. Energy Policy 38, 7586–7595.. Tämä edistää siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan eli yhteiskuntaan, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttö on minimoitu ja jossa kasvihuonekaasupäästöjen määrä on huomattavasti nykyistä vähäisempi. EU on määritellyt vähähiilisen yhteiskunnan tavoitteen täyttyvän, kun kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vähintään 80 % nykytasosta vuoteen 2050 mennessä Berninger, K. 2013. Muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan EU:n rakennerahastojen avulla 2014–2020. Helsinki: Edita Prima Oy. Hakupäivä 13.11.2014. http://ym.fi/download/noname/%7BF5E0AB04-573F-418C-83A8-B4153A9A833A%7D/32883
KUVA 1. Forat de Vergonya urban garden, Barcelona (kuvaaja: Petra Lackova, James Hutton Institute).
Oulun ammattikorkeakoulussa kartoitettiin kevään 2014 aikana noin 100 erilaista yhteisöpohjaista aloitetta. Kartoitustyö oli osa kansainvälistä TESS (Towards European Societal Sustain-ability) -tutkimushanketta TESS – Towards European Societal Sustainability. Hakupäivä 17.9.2014. http://www.tess-transition.eu/, ja sitä tehtiin samanaikaisesti kuudessa eri maassa samoin kriteerein. Alueelliset rajaukset tosin vaihtelivat. Muun muassa Italiassa arvioitiin Rooman kaupungin ja Espanjassa Barcelonan alueen yhteisöaktiivisuutta, kun taas Suomessa ja Romaniassa tehtiin valtakunnallista arviointia. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti energia-, jäte-, liikenne- ja ruoka-ala, sillä niillä on nähty olevan erityispotentiaalia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä Seyfang, G. & Haxeltine, A. 2012. Growing grassroots innovations: exploring the role of community-based initiatives in governing sustainable energy transitions. Environment & Planning – Part C. 30, 381–400.. Tärkeää oli myös, että toiminta oli käynnistynyt yhteisön aloitteesta ja toiminta oli jatkunut tarpeeksi pitkään, jotta sillä olisi jo koettua historiaa.
Kaiken kaikkiaan kansainvälinen kartoitustyö tuotti 270 kriteerit täyttävää ja yhteistyöstä kiinnostunutta yhteisöpohjaista aloitetta. Ne sijoittuivat kaikissa osallistujamaissa erityisesti kaupunkiympäristöön. Tosin maaseudun yhteisötoiminta on vahvistumassa (ks. mm. Me maalla. Menetelmäopas yhteisötyöhön. 2014. Porvoo: Maahenki Oy.). Haastattelujen aikana tuli ilmi, etteivät useimmat aloitteet olleet niinkään käynnistyneet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen toivossa, vaan pikemminkin työllistääkseen paikallisia (yrittäjyys-näkökulma) sekä edistääkseen alueen sosiaalista yhteneväisyyttä (voimaantumisen näkökulma) ja ympäristön hyvinvointia.
Eniten yhteisöpohjaisia aloitteita TESS-hankkeessa paikallistettiin ruoka-alalta (taulukko 1). Näitä edustavat muun muassa ruokaosuuskunnat sekä palsta- ja kaupunkiviljelyhankkeet, mutta myös erilaiset säätiöt ja järjestöt. Seuraavaksi eniten toimintaa löytyi jäte- ja energia-aloilta, tosin osallistujamaittain oli suurta vaihtelua. Esimerkiksi Skotlannin alueen yhteisöaloitteisiin pohjautuva toiminta vaikuttaa aineiston perusteella aktiiviselta ja runsaalta. Liikkumiseen liittyviä yhteisöllisiä toimintamuotoja oli vähiten, tosin Skotlannissa niitä kirjattiin useita ja ne liittyivät muun muassa auton jakamiseen sekä työ- ja koulumatkapyöräilyn edistämiseen.
TAULUKKO 1. Kartoitetut yhteisöaloitteet ala- ja osallistujakohtaisesti (lyhenne maan edessä viittaa osallistujaorganisaatioon)
Aineiston perusteella on todettavissa, että tarkasteltujen toiminta-alojen yhteisötoimintaa kuvaa vahva käytäntöorientoituneisuus ja yhdessä tekeminen. Toiminta esimerkiksi osuuskunnissa ja kierrätyskeskuksissa on lähtökohtaisesti läpinäkyvää ja avointa. Kuitenkin osa yhteisöistä, kuten yhteisökylät, toimii suljetummin, eikä jäseneksi pääseminen ole automaatio. Tällöin päätöksenteko, osallistuminen ja tekeminen ovat tiiviisti sidoksissa esimerkiksi tiettyyn ideologiseen arvomaailmaan, kuten syväekologiaan, joka korostaa ihmisen yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa. Verraten kevyesti organisoituneet ja kausiluontoisesti toimivat yhteisöt taas kamppailevat jäsentensä sitouttamisessa. Lisäksi tekeminen usein henkilöityy tietyn tai tiettyjen avainjäsenten, kuten puheenjohtajan tai perustajajäsenen vastuulle. Tämä voidaan nähdä sekä etuna että haittana toiminnan kehittämisessä.
Uudenlaisia tukitoimia tarvitaan
Itsenäisten yhteisöpohjaisten aloitteiden paikallisuus ja alueellisuus vaihtelevat. Myös aloitteen toimialassa, organisoitumisen tavassa ja motivaatiopohjassa on eroja. Näistä huolimatta yhteisöpohjainen toiminta on selvästi kasvamassa osaksi osallistujamaiden talouksia ja näyttäytyvätkin tyypillisesti yhteiskunnan reunaehtoihin sopeutuvina. Ne eivät ole erityisen radikaaleja, eivätkä näe sitä vaihtoehtona, mitä mahdollisesti myös tarvittaisiin.
Kasvaakseen ja kehittyäkseen jokainen sosiaalinen innovaatio tarvitsee rahoitusta ja resursseja, mihin voidaan poliittisesti ja päätöksenteolla vaikuttaa Pihlaja, R. & Sandberg, S. 2012. Alueellista demokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa. Valtiovarainministeriö. Suomen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. Hakupäivä 24.9.2014. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120917Alueel/Alueellista_demokratiaa.pdf. Tällä hetkellä toiminnan tukemisessa ilmenee alueellista ja alakohtaista vaihtelua, mikä saattaa samaa toimialaa edustavat yhteisöaloitteet keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Toisaalta rahoituksen saaminen voi edellyttää vähäisestäkin radikalismista ja autonomiasta luopumista, mikä taas on ristiriidassa sosiaalisen innovaation muutostavoitteen kanssa.
Sekä mukautuvien että radikaalien yhteisöpohjaisten toimintamuotojen edistäminen on kuitenkin yhteiskunnan etu. Niiden potentiaali muutoksen käynnistäjänä pitää voida tunnistaa ja tunnustaa nykyistä laajemmin ja kohdentaa yhteisöpohjaisten ratkaisujen kehittämiseen oikeanlaisia tukimekanismeja. Kuten Pihlaja & Sandberg Pihlaja, R. & Sandberg, S. 2012. Alueellista demokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa. Valtiovarainministeriö. Suomen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. Hakupäivä 24.9.2014. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120917Alueel/Alueellista_demokratiaa.pdf lähidemokratia-selvitystyönsä lopussa toteavat: "Julkisen vallan tuki vahvistaa paikallista elinvoimaa, yritteliäisyyttä ja asukkaiden halua ja kykyä ottaa vastuuta omasta elinympäristöstään."
