Hae sivustolta

Osaaminen ratkaisee

Tuskin on olemassa arkisempaa ilmiötä kuin osaaminen. Ihmisten luoma kulttuuri ja selviytymisen perustana oleva teknologia ovat kaikki tulosta ihmisen ja ihmisyhteisöjen osaamisesta. Olosuhteet, joihin lapsemme syntyvät, ovat osoitusta oman sukupolvemme osaamisen tasosta. Varhaiset esi-isämme osasivat valmistaa työkaluja, mutta mikä vieläkin tärkeämpää, he osasivat myös kehittää niitä koko ajan paremmiksi. Osaaminen on niin itsestään selvää, ettei siihen kiinnitetä huomiota, ennen kuin se jostakin syystä osoittautuu puutteelliseksi. Elämänhallinta on osaamiseen perustuvaa, sekä yksilöiden että yhteisöjen osaamisperusteista aktiivisuutta. Elämä on jatkuvaa osaamisen osoittamista. "Miten" taitaa sittenkin olla tärkein ja ratkaisevin kysymyssana ihmisen arjessa. Siihen vastataan osaamisella. 

Edistynyt ongelmanratkaisu on ihmislajille tyypillinen piirre. Tälle antropologiselle ajatukselle rakentuu myös ongelmakeskeisen oppimisen perinne. Ongelmakeskeinen pedagogiikka (PBL – Problem Based Learning) lienee ollut ensimmäinen osaamisen käsitteelle vahvasti rakentuva opetusmenetelmä. PBL-menetelmässä tutkinnon tai osaamiskokonaisuuden ydinosaaminen määritellään tarkasti ja kattavasti tosielämän ammatillisten vaatimusten mukaisesti. Vaadittavan osaamisen saavuttamiseksi rakennetaan sellaisia ammatillisia ongelmatilanteita, joiden ratkaisun kautta opiskelijat omaksuvat tarvittavat tiedot, taidot ja arvot. Tällöin opiskelijalle havainnollistuu, että koulutuksessa hankittavaa osaamista tarvitaan todellisten ongelmien ratkaisemista varten. 

Osaamisperusteisuus nousee työn ja työelämän tarpeista. Näin sanottaessa kuitenkin muistetaan, että työelämä täytyy ymmärtää mahdollisimman laajasti: se sisältää kaiken työn manuaalisesta suorittamisesta aina taiteen, tieteen ja henkisyyden äärimmäisille rajoille saakka. Työn tekeminen ja työelämän kehittäminen edellyttävät ongelmanratkaisua. Tästä syystä osaamisen osoittaminen ja arviointi tapahtuu luontevimmin aidoissa ongelmatilanteissa.

Kansainvälisessä koulutuspolitiikassa osaamisperusteista koulutusajattelua on vauhdittanut maailmantalouden kehitys, työvoiman vapaa liikkuvuus ja ennen kaikkea koulutuksen kustannusten hillintä. Päällekkäinen koulutus on resurssien tuhlaamista. Säästämisperuste ei kuitenkaan ole kestävä, sillä historia opettaa, että koulutuksella luodaan toimivan yhteiskunnan perusta. Kustannuksiin vetoaminen ei voi myöskään olla pedagogisesti pätevä koulutuksen kehittämisen lähtökohta.

Osaamisperusteisuus ei ole koulutuksen kannalta itsestäänselvyys, vaikka kaikki koulutus luonnollisesti tähtääkin osaamisen tuottamiseen ja kehittämiseen. Jos tarkastellaan koulutuksellista maailmantilannetta 2010-luvun jälkipuoliskolla, havaitaan, että EU-alueella ja Pohjois-Amerikassa oppimisen ja osaamisen painotus on voimakasta. Ammatillinen koulutus osaamispisteineen on erityisesti EU-alueella osaamisperusteisuuden lipunkantaja; perusopetuksessa ja korkeakouluopiskelussa osaamisperusteisen ajattelun osalta on edistytty toistaiseksi hieman varovaisemmin. 

Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen näyttötutkintojärjestelmän kehittymisen ja syntymisen taustalla on aikanaan ollut yhdentyvästä Euroopasta aiheutuneet koulutusjärjestelmän yhtenäistämispaineet. Eräänä perusteena uudistuksiin katsottiin jo varhain olevan työvoiman vapaan liikkuvuuden edistäminen. Ammattitutkintoja koskevaa lainsäädäntöä käsittelevässä esityksessään tuolloinen hallitus viittasi vuonna 1993 Euroopan talousalueella tehtyyn ETA-sopimukseen, jossa oli sovittu ammatillisesta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamisen yleisestä järjestelmästä. Vuodesta 2002 alkaen ammatillista koulutusta koskevaa eurooppalaista yhteistyötä on suunnannut Kööpenhaminan prosessi, jonka tavoitteena on ollut ammatillisten tutkintojen läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden lisääminen sekä laatua parantavien yhteisten välineiden kehittäminen. Prosessin myötä on kehitetty kansainväliseen käyttöön tarkoitettu liite ammatillisiin tutkintotodistuksiin, ammatillista osaamista osoittava EUROPASS-ansioluettelo sekä ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET). 

Osaamisperusteisuuden alkuna Suomessa voitaneen pitää ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien uudistamista vuosina 1993−1994. Tällöin ammatillisen koulutuksen perustaksi tulivat oppimäärien, opintojaksojen ja oppiaineiden tilalle työelämän toimintakokonaisuuksiin perustuvat ammatilliset opintokokonaisuudet ja osaamisena määritellyt tavoitteet ja arviointikriteerit. Näyttötutkintojärjestelmä aloitti toimintansa vuonna 1994. Osaamisperusteisuuden vahvistaminen ammattiin opiskelussa on ollut johdonmukainen linja näihin päiviin saakka, eikä sille ole näköpiirissä vaihtoehtoa. Elokuun alussa 2015 voimaan tulleen uudistuksen myötä osaamispisteet tulivat käyttöön ammatillisessa perusopetuksessa ja osaamispuhe voimistui entisestään, kuten seuraavasta lainauksesta voimme havaita:

Warning: Declaration of Concrete5_Model_FileAttributeKey::getList() should be compatible with Concrete5_Model_AttributeKey::getList($akCategoryHandle, $filters = Array) in /opt/www/docs/epooki/concrete/core/models/attribute/categories/file.php on line 102

Warning: Declaration of Concrete5_Model_FileAttributeKey::add($at, $args, $pkg = false) should be compatible with Concrete5_Model_AttributeKey::add($akCategoryHandle, $type, $args, $pkg = false) in /opt/www/docs/epooki/concrete/core/models/attribute/categories/file.php on line 161

Vuoden 2018 alussa ammatillisen koulutuksen uusi lainsäädäntö astui voimaan ja ammatillinen peruskoulutus sekä aikuiskoulutus yhdistyivät osaamisperusteiseksi kokonaisuudeksi, jossa osaaminen osoitetaan näytöin työelämässä. Erilliset näyttötutkinnot lakkasivat ja yhtenäinen osaamisperusteinen henkilökohtaistava koulutuksen järjestämisen malli toteutuu sekä nuorten että aikuisten ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus on tällä hetkellä osaamisperusteisen koulutuksen pisimmälle viety muoto ja sovellus. Sille on keskeistä osaamistavoitteiden määrittely ammattitaitovaatimuksina, arviointikriteereiden selkeys, osaamispisteinä konkretisoituva hankkimistavasta riippumaton osaaminen sekä selkeä oppimisen arvioinnin ja osaamisen arvioinnin erottaminen. 

Korkeakoulumaailmassa osaamisperusteisuuden edistäminen sai alkunsa Bolognan prosessista vuonna 1998. Tavoitteena tässä prosessissa oli eurooppalaisen korkeakoulualueen rakentaminen, jonka osana ovat muun muassa yhteismitallinen opintopistejärjestelmä ja osaamisperusteiset opetussuunnitelmat. Osaamisperusteisuus ymmärrettiin opintojaksojen ja opintokokonaisuuksien oppimistavoitteiden selkeänä muotoiluna. Käsitekieli oli moninaista. Englanninkielinen sana learning outcomes käännettiin suomeksi oppimistavoitteeksi tai oppimistulokseksi. Myöhemmässä vaiheessa alettiin käyttää käsitettä osaamistavoite. Vuosina 2003 ja 2004 tehtyjen lainsäädännöllisten muutosten myötä suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla on ollut mahdollisuus korvata tutkintoon liittyviä opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Tämän kaltainen muutos on samalla edellyttänyt korkeakouluilta uusien toimintatapojen ja käytäntöjen luomista osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi.

Yleissivistävässä koulutuksessa ja peruskoulussa osaamisperusteisuus on voinut tarkoittaa erilaista tekemällä oppimista sekä oppiaineita yhdistävää ilmiöpohjaista kokonaisopetusta ja ongelmanratkaisua. Tällöin oppiaineet palvelevat ilmiöiden ja asioiden hallinnan saavuttamista.

Koulutuspoliittisessa katsannossa osaamisperusteisuus tarkoittaa, että tärkeintä ei enää olekaan, mitä koulutusjärjestelmä voi antaa oppijalle, vaan uuden oppimisen merkitykset syntyvät oppijasta, hänen työyhteisöistään ja elämänpiiristään.

Lukemistoa

Mulder, M. & Winterton, J. 2017. Introduction. In M. Mulder (Ed.) Competence-Based Vocational and Professional Education. Bridging the Worlds of Work and Education. Cham, Switzerland: Springer, pp. 1–43. 

Nissilä, S-P. & Virkkula, E. 2015. Problem Solution Processes of Musicians and Engineers: What do their approaches look like? Journal of Problem Based Learning in Higher Education, 3 (1), 96–115. Aalborg University. 

Opetushallitus. 2015. Ammatillisten perustutkintojen perusteiden toimeenpano ammatillisessa peruskoulutuksessa. Oppaat ja käsikirjat 10. Helsinki.

Uusimmat artikkelit