Digitaalisten palvelujen uudet mahdollisuudet kulttuurin kentällä

Takaisin kokoomateoksen etusivulle

Keväällä 2020 myös kulttuuriala teki muiden toimijoiden tavoin valtavan digiloikan. Teknologinen osaaminen nousi keskiöön, kun yleisön tavoittamisen keinoja joutui pohtimaan uudesta digitaalisesta näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastellaan digiloikkaa esimiehen, kulttuurituottajan, opettajan ja kulttuuripalveluiden käyttäjän näkökulmasta.

Johdanto

Kevät 2020 jää kulttuurialalla historiaan keväänä, joka ensin pysäytti konsertit, teatterin, baletin, keikat, sulki museot ja näyttelyt, vei opetuksen etätoteutukseen – ja hetki äkkipysähdyksen jälkeen siirsi tarjonnan digitaaliseen muotoon. Tilanne pakotti eri kulttuuritoimijat pohtimaan uusia malleja työlleen, päivittämään teknologiset valmiudet ja osaamisen vastaamaan päivän tarpeita sekä löytämään uusia keinoja tavoittaa yleisöä. Valittavana oli useita ilmaisia työkaluja, ja toimijat ottivat käyttöönsä niistä toiminnalleen sopivimmat vaihtoehdot. Käyttöönotto ja käyttäminen sujuivat pääosin hyvin, mutta pieniä haasteita kuitenkin ilmeni matkan varrella osalla toimijoista.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kulttuurialan digiloikkaa neljästä eri näkökulmasta. Mukana ovat esimiehen, kulttuurituottajan, opettajan sekä kulttuuripalveluiden käyttäjän näkökulmat. Esimiesnäkökulmaa edustaa Raahen musiikkiopiston sekä Raahe-opiston johto. Samojen opistojen opettajat pohtivat teemoja oman ammattinsa näkökulmasta. Tuottajan näkökulman tuovat mukaan eArktisten ja Tapahtumatalo Raahen tuottajat. Käyttäjäkokemuksia puolestaan kertovat Oulu Sinfonian kuulijat sekä Tanssistudio Razzmatazzin asiakkaat.

Taiteen opetuksen digiloikka – rehtoreiden mietteitä

Raahen musiikkiopiston ja Raahe-opiston taiteen perusopetus siirtyivät etäopetukseen 18.3.2020 alkaen koko loppukevääksi. Poikkeustilan myötä opistojen työtapoihin tuli muutoksia: vaikka digitaalisia työkaluja oli opistojen rehtorien mukaan hyödynnetty jo ennen poikkeustilaan siirtymistä jossain määrin, käytettävien alustojen määrä lisääntyi huomattavasti etäopetukseen siirtymisen myötä. Etäopetuksessa hyödynnettiin eri videopuhelusovelluksia kuten Google Duoa ja Zoomia, Google Classroom -oppimisympäristöä, Microsoft Teams -alustaa, Padlet-seinää sekä Microsoft OneDrive -tiedostonjakopalvelua, sillä näiden käyttö ei vaadi pitkää koulutusta opettajalta tai asiakkaalta eikä maksullisia lisenssejä. [5] [7]

Molemmat opistot siirtyivät etäopetukseen heti valtioneuvoston ohjeistuksen tultua, minkä vuoksi oppimisympäristöjen ja opetusmuotojen valinnat tuli tehdä nopealla aikataululla. Oppimisympäristön valintaan vaikuttivat molemmissa oppilaitoksissa rehtorien mukaan työn luonne ja opetussuunnitelmat, sillä kaikkea opetusta ei voitu suoraan viedä etäopetusmuotoon. Opettajat joutuivat sen myötä tekemään luovia ratkaisuja opetussisältöjen suhteen. [5] [7]

Esimerkiksi Raahe-opiston kudontakurssin opettaja ideoi etätehtäväksi kasvomaskien valmistamisen, sillä opiston kangaspuita ei ollut mahdollista käyttää poikkeustilan aikana. Kursseilla hyödynnettiin myös paljon kotoa löytyviä kierrätys- ja kartonkimateriaaleja sekä luonnon materiaaleja. Liikuntakurssit tuotettiin opistossa osittain etänä, ja rehtorin mukaan nuoremmat osallistujat olivat sinut asian kanssa. [5] Musiikkiopistossa opetussuunnitelman toteuttamisessa otettiin huomioon perheiden haasteet ajan sekä tarvittavien laitteiden suhteen. Opisto myös kokeili lähiopetusta sekä etäopetusta yhdistävää hybridimallia. [7]

Digitaalisten ympäristöjen käyttöönotto sujui molemmilta opistoilta hyvin. Musiikkiopiston rehtorin mukaan henkilökunta otti opetus- ja kokouspalvelut käyttöön sujuvasti, sillä henkilökunnalla oli eritasoisia digitaitoja jo ennestään. Opettajille tarjottiin myös kirjalliset ohjeet ja etäneuvontaa palveluiden käyttöön, ja heille annettiin mahdollisuus opettaa etänä joko omasta luokastaan tai kotoa käsin. [7]

Myös Raahe-opiston rehtori oli tyytyväinen siihen, että henkilökuntaa sekä asiakkaita oli jo aiemmin koulutettu digitaitoihin Digittää-hankkeessa. Rehtori totesi kuitenkin, että opistossa oli vielä osittain pulaa osaamisesta ja välineistä: opistolla oli esimerkiksi käytössä vain muutamia tablettitietokoneita. Opisto ei tehnyt kevään aikana lisähankintoja, koska taloustilanne ei ollut selvä ja lomautukset aiheuttivat huolta. Syksyn myötä kalustohankintoja on jälleen tehty, ja muun muassa koulutusta on hankittu.

Poikkeustila aiheutti kuitenkin Raahe-opiston rehtorin mukaan haastavia muutoksia: enemmistö opiston opettajista jouduttiin lomauttamaan loppukevään ajaksi, mistä johtuen valtaosa kursseista jouduttiin keskeyttämään. [5] Musiikkiopistolla tilanne oli parempi; siellä lomautuksia ei tehty, joten lukuun ottamatta säestystunteja ja osaa musiikkileikkikoulutoiminnasta kevään 2020 opetus toteutui sataprosenttisesti. [7]

Kevään poikkeustila antoi molempien rehtorien mukaan opistoille paremmat valmiudet järjestää etäopetusta myös jatkossa. Raahe-opisto on suunnitellut lisäävänsä kurssitarjontaansa etäopetusta ja verkkokursseja, joiden yhtenä tarkoituksena on lisätä opetuksen saavutettavuutta. Verkkokurssien toteutukseen opisto kuitenkin tarvitsee lisää etenkin kannettavia tietokoneita, jotta kurssien toteuttaminen olisi mahdollista. Musiikkiopisto puolestaan suunnittelee hankkivansa hankerahoituksen turvin laadukkaan videokuvauskaluston konserttien tallentamista varten.

Opistojen rehtorit ovat saaneet korona-ajan opetustoimista palautetta niin asiakas- kuin sidosryhmiltäkin. Musiikkiopistoa kiiteltiin siitä, että toimintaa on kyetty ylläpitämään ja opetus on toteutunut. Perheet kokivat tärkeäksi sen, että lapsen tai nuoren harrastus jatkui myös etäaikana. Raahe-opiston saama palaute oli vähäinen, mutta toiveita eri alustojen käyttökoulutuksesta tuli monilta tahoilta. [5] [7]

Onko digitaalisten palveluiden lisääminen innovoinut jotain uutta oppilaitoksiin? Rehtorit kertoivat, että opistoissa kartoitetaan mahdollisuuksia hybridi- ja virtuaaliopetuksen monipuolistamiseen. Virtuaaliopetus on tuonut paljon nuoria Raahe-opiston piiriin, joten opiston piiriin on saatu enemmän ja osin uudenlaista asiakaskuntaa. Raahen musiikkiopistossa digitaalisilla työkaluilla aiotaan laajentaa toimintaa monipuolisemmaksi ja tuottaa konsertteja myös digikanavia hyödyntäen videoina ja mahdollisesti striimaamalla. [5] [7]

Digiloikka toi uutta otetta oppitunteihin

Opettajille koronakevään digiloikka toi poikkeustilan alkaessa paljon erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa etäopetusta. He käyttivät opetuksessaan – ja osin käyttävät edelleen – useita eri sovelluksia ja alustoja. Laulunopettaja kertoi, että musiikkiopiston pop/jazz-osaston oppilaat hyödynsivät tunneilla myös kaiuttimia ja karaoketaustanauhoja. Opettaja koki taustanauhojen käytön toimivaksi ja käyttökelpoiseksi lähioppitunneillakin, joten nauhoja käytetään edelleen, jos säestäjää ei ole käytettävissä. [6]

Syksyllä 2020 Raahe-opisto toteuttaa digitaalisen joulukalenterin, johon opettajat ja kuorot tekevät joululauluja. Kuoronjohtaja kertoi, että hän ja kuoro ovat tästä innoissaan. Virtuaalinen taidenäyttely blogialustalla on jo toteutettu sekä taiteen perusopetuksen että Raahe-opiston puolella. Musiikkiopistolla etäkonserttien järjestämiseen tarvitaan lisää opastusta, sillä konserttien järjestäminen myös etänä koetaan jatkossa tarpeelliseksi. [4] [6]

Musiikkiopiston taiteen laajan opetuksen järjestämisessä yhteydet toimivat melko hyvin. Mitä paremmat laitteet ja nopeammat nettipaketit, sitä paremmin yhteydet toimivat. Taiteen perusopetuksen puolella ei suoraa vuorovaikutusta laitteiden ja nettipakettien välillä ollut.

Google Classroom -oppimisympäristössä ei opettajien kokemusten mukaan toteutunut reaaliaikainen dialogi opettajan ja ryhmän välillä, ja opettajat kokivat, että jokin muu sovellus olisi ehkä ollut parempi. WhatsApp-pikaviestinpalvelua käyttivät lähinnä vanhemmat oppilaat, joilla vuoropuhelu opettajan kanssa sujui kysellen. Huolimatta siitä, että internet tarjoaa runsaasti valmiita ohjeita opetukseen, kokivat opettajat tärkeäksi tuottaa opetusmateriaali pääosin itse. Tuolloin opettajan oma persoona pääsee opetuksessa esille paremmin.

Musiikkiopiston opettajien saaman palautteen mukaan oppilaat ja heidän vanhempansa olivat erittäin tyytyväisiä siihen, että tunnit eivät kevään poikkeusoloissa keskeytyneet ja opettajaa näki säännöllisesti. Varsinaisten etäopetustilanteiden lisäksi opettaja kuunteli oppilaiden videoäänitteitä ja antoi näistä palautetta. Videotallenteita käytettiin, koska äänenlaatu oli niissä parempi kuin etäyhteyssovelluksissa. [6]

Raahe-opiston opettajien mukaan oppilaiden vanhemmat pahoittelivat sitä, ettei kotona pystytty tekemään tehtäviä eivätkä yhteydet olleet käytettävissä. Poikkeustilan aikana selvisi, että oppilaat eivät välttämättä osanneet palauttaa tehtäviä käytetyllä alustalla. Pohdintaa tuotti myös vertaisoppimisen ja arvioimisen merkitys lapsille. Lapset kokevat tärkeäksi mahdollisuuden näyttää omia töitä ystäville ja nähdä muiden töitä. [4]

Musiikkiopiston opettajien työaika ei merkittävästi lisääntynyt alun haasteiden jälkeen. Opettaja kertoi, että opetusjärjestelyjä joutui paikoitellen tekemään eri tavalla kuin lähiopetuksessa: esimerkiksi videoiden äänittämiseen, kuuntelemiseen ja palautteiden tekemiseen meni jonkin verran enemmän aikaa kuin lähiopetuksessa. Taiteen perusopetuksen osalta opettajat kokivat, että opetuksen suunnitteluun, virtuaalinäyttelyiden järjestämiseen ja opetusvideoiden tekemiseen sekä Teams-viestinnän kaltaisten uusien asioiden haltuunottoon meni paljon aikaa.

Opettajat totesivat aikovansa jatkaa käyttöönotettujen digityökalujen käyttöä – myös tilanteessa, jossa kokoontumis- tai muita rajoituksia ei enää ole. He pitivät esimerkiksi Google Classroomia, YouTubea ja erilaisia verkkopalveluja käyttökelpoisina etätuntien järjestämisessä. Kuva- ja tekstiilipuolen opetuksessa haasteena tosin on haptinen tekniikka: materiaalien käsittely ja kokeilu ei onnistu etänä.

Opettajille on digiloikan myötä kertynyt paljon uutta osaamista digitaalisuudesta ja etänä järjestetyistä opetustunneista. Etäopetuksen lukuisista positiivisista puolista huolimatta molempien opistojen opettajat muistuttivat, että taideaineiden opiskelussa on mukana myös paljon sosiaalista vuorovaikutusta, joka toteutuu laimeammin etäopetuksessa kuin kontaktiopetuksessa. [4] [6]

Hybridimalli hyödyttää tuottajia

Tapahtumatuotannossa digitaalisia järjestelmiä on ollut käytössä jo ennen kevättä 2020 muun muassa lipunmyynnin ja etäkokoustekniikan osalta, mutta kevään koronarajoitteiden vuoksi digitaalisuutta tuli hyödyntää aiempaa enemmän ja nopealla omaksumisajalla. eArktiset ja Tapahtumatalo Raahe ovat vastuussa erityyppisistä kulttuuritapahtumista, joten kokemukset ja työmäärä vaihtelivat: Tapahtumatalo Raahella oli kevään aikaan tuotettavanaan neljä tapahtumaa, kun taas eArktisilla vain yksi. [2] [9] [10]

Käytettävissä olevien resurssien puute hankaloitti kummankin tuottajatahon toimintaa. Molemmat joutuivat ostamaan ainakin osan palveluista ulkopuoliselta palveluntarjoajalta, sillä heillä itsellään ei ollut kokemusta livestriimauksesta eikä kalustoa striimauksen järjestämiseen – tosin joidenkin järjestelmien käyttöä pystyi opettelemaan itsekin, jolloin aivan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Tuottajat hyödynsivät digitaalisina palveluina muun muassa Microsoft Teams -alustaa, Zoom- ja YouTube-palveluja, Facebookin Live-toimintoa ja ulkoista lipunmyyntipalvelua.

Striimien maksullisuus vaihteli tuotettavien tapahtumien kesken. Tapahtumatalo Raahen kaikki striimaukset olivat ilmaisia, kun taas eArktisten tapahtumassa osa striimeistä oli ilmaisia ja osa maksullisia. Maksullinen striimi oli vuorovaikutteinen, ja se sisälsi tapahtumaan ilmoittautuneille kahden päivän ajan ohjattua yhteisöllistä toimintaa, jossa striimin katsojat ja juontajat kommunikoivat keskenään Zoom-lähetyksen avulla. Kummallakaan toimijalla maksuttomat striimit eivät sisältäneet vuorovaikutuksellista toimintaa, ja katsojat pystyivät osallistumaan lähetyksiin ainoastaan yksisuuntaisesti kirjoittamalla kommentteja striimin kommenttikenttään tai jakamalla sosiaalisessa mediassa valokuvia ja videoita katsomishetkestä. Tapahtumien saavutettavuutta mitattiin katsojamäärissä ja sosiaalisessa mediassa olleiden kommentointien, tykkäämisten ja jakamisten määrien pohjalta. [2] [10]

Maksullisten striimien sisällön mielekkyys on tärkeää niin eArktisille kuin Tapahtumatalo Raahellekin: striimin sisällön tulee olla tarpeeksi mielenkiintoista, jotta ihmiset olisivat valmiita maksamaan siitä. Tapahtumatalo Raahen tuottaja pohtikin mahdollisuutta tuottaa mielenkiintoista sisältöä maksullista striimiä varten. [2] [10]

Digitaalisten kulttuuritapahtumien tuottaminen sujui hyvin, mutta striimaukset eivät olleet aivan ongelmattomia. Tapahtumatalo Raahe joutui palvelunestohyökkäyksen ja häiriköinnin kohteeksi. Häiriköt loivat tapahtumista valetapahtumia, joita myytiin maksullisina lähetyksinä eteenpäin. Näiden valetapahtumien tarkoituksena oli saada kerättyä maksukortti- ja käyttäjätietoja. eArktisilla ongelmia tuli ainoastaan verkkoyhteyden luotettavuuden kanssa: yksi striimattu lähetys alkoi aikataulusta jäljessä tietoliikenneongelmien vuoksi. He varautuivat Zoom-lähetyksissä häiriköihin kokousasetusten ja moderaattorien avulla, mutta lähetyksiin ei pyrkinyt lainkaan ulkopuolisia. Zoom-kokous oli suojattu salasanalla, ja tapahtuman aikana kokoukseen liittyivät ainoastaan ilmoittautuneet osallistujat. [2] [10]

Jatkossa digitaalisten tapahtumien järjestäminen tulee tuottajien mukaan olemaan työmäärältään helpompaa, sillä järjestämisestä on jo kokemusta. Tapahtumatalo Raahella työmäärä ei digitaalisten palveluiden käyttöönoton myötä lisääntynyt, sillä heillä oli varaa hyödyntää paljon ostopalveluita. eArktisilla puolestaan työmäärä lisääntyi paljon. Vastaavanlaista vuorovaikutuksellista tapahtumaa ei oltu aikaisemmin järjestetty, joten kaikki ohjelma luotiin uusiksi virtuaalisuutta ja yhteisöllisyyttä silmällä pitäen. Työmäärän lisääntymiseen vaikutti myös käytettävissä olevan rahan määrä – rahaa koko tapahtuman tuottamiseen ostopalveluna ei ollut. Kehityskohteena molemmilla tuottajilla on vuorovaikutuksen lisääminen: kuinka katsojat saadaan osallistettua lähetyksissä. [2] [10]

Tuottajien mukaan digitaalisia palveluja tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa enemmän, ja niiden tarkoituksena on täydentää olemassa olevia palveluita. Tapahtumatalo Raahe haluaisi kehittää erityisesti ikääntyneille suunnattuja digitaalisia palveluja, jotta ikääntyneet pääsisivät hyödyntämään kulttuuripalveluja myös kotoa käsin. Molemmat tuottajat aikovat jatkossa hyödyntää niin sanottua hybridimallia, jossa fokus säilyy fyysisessä palvelussa, mutta osa palveluista tuotetaan digitaalisesti. [2] [9] [10]

Digitaalisten palveluiden tarjontaan vaikuttaa molemmilla toimijoilla käytettävissä olevan rahan määrä. Lisäpalvelut tuovat lisäkuluja, joiden tarjoamiseen tarvitaan lisärahoitusta. Kulunut kevät toimi molemmille tapahtumatuottajille yhdenlaisena harjoituksena digitaalisten palveluiden hyödyntämiseen kulttuurialalla. He kokivat, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. [2] [10]

Asiakkaat ottivat uudet kanavat sujuvasti käyttöön

Tamperelainen Tanssistudio Razzmatazz tarjosi maalis–toukokuussa 2020 tanssinopetusta asiakkailleen niin sosiaalisen median kanavissa kuin muillakin digitaalisilla alustoilla. Käytössä olivat Instagram ja Facebook sekä Vimeo- ja Zoom-palvelut. Opetusmuotoina olivat sekä reaaliaikaiset etätunnit että videotallenteet. Tarjonnassa oli erilaisia tanssi- ja liikuntatunteja taaperoikäisistä aikuisiin. Asiakas pystyi valintansa mukaan seuraamaan sekä oman ryhmänsä että muiden tanssityylien tunteja. Aluksi tunneista ei peritty erillistä maksua, vaan ne sisältyivät keväältä jo maksettuun kurssimaksuun, mutta kevään lopulla tunneista alettiin periä pieni maksu. [8]

Oulu Sinfonian livekonserttitarjonta pysähtyi täysin maaliskuussa 2020. Poikkeusolojen myötä orkesterille mahdollistui konserttien videointi ja tallenteiden esittäminen, jota varten orkesteri perusti oman YouTube-kanavan. Kanavalla on kevään ja syksyn kuluessa julkaistu muutama konserttitallenne, artistiesittelyjä ja viimeisimpänä uutuutena soiva joulukalenteri. Konsertit ovat näkyvillä rajatun ajan, haastattelut toistaiseksi. Tämän lisäksi orkesterin verkkosivuilla ja jo olemassa olevissa somekanavissa julkaistaan muuta markkinointisisältöä. Konserteista suurin osa nauhoitettiin ilman elävää yleisöä. Ainoastaan yhdessä konsertissa esiintyi koko sinfoniaorkesteri, muut olivat erilaisten orkesterista muodostettujen pienkokoonpanojen konsertteja. Palvelu oli maksuton. [3]

Molempien palveluntarjoajien asiakkaat löysivät uudet kanavat palveluntarjoajien oman tiedotuksen kautta. Sähköpostitiedotus, internet-sivut, sosiaalisen median kanavat, paikallinen sanomalehti sekä työntekijälähettilyys olivat merkittävässä asemassa. Kanavat olivat entuudestaan tuttuja asiakkaille, joten niiden käyttö oli helppoa, eivätkä asiakkaat kaivanneet erillistä käyttöopastusta. [3] [8]

Uudet palvelut olivat asiakkaiden mielestä laadukkaita. Konsertit olivat monikameratuotantoja, joissa panostettiin sekä äänen- että kuvanlaatuun, joten asiakkaat kokivat seuraamisen mielekkääksi. Erityisesti kiitosta sai yhdessä konsertissa käytetty kapellimestarikamera, joka avasi katsojalle kokonaan uuden näkökulman konserttiin, kun kapellimestarin kasvot, ilmeet ja eleet tulivat näkyviin perinteisen livetilanteen (tai livekonsertin) sijaan, jolloin yleisö näkee kapellimestarista enimmäkseen selän. Kokemus konsertista kuitenkin riippuu paljon myös laitteista, jolla konserttia seurataan. On eri asia katsoa ja kuunnella sinfoniaorkesteria kännykästä kuin kotiteatterista. [3]

Tanssitunnit tarjosivat parhaimmillaan päivän kohokohdan koko karanteenia viettävälle perheelle. Toisaalta sosiaalisesta paineesta kärsivä asiakas pystyi oppimaan normaalia ryhmätuntia paremmin, kun opettaja vastasi ystävällisesti kysymyksiin ja asiakas sai keskittyä omaan työskentelyynsä. [8]

Live vai tallenne -kysymykseen käyttäjät suhtautuivat hyvin kaksijakoisesti. Konserttiyleisö koki tallenteen mielekkäämmäksi kuin suoratoistona esitetyn konsertin, koska silloin konsertin voi katsoa itselle sopivaan aikaan. Tallenteesta pystyy halutessaan katsomaan joitain kohtia useamman kerran – toisaalta kotona keskittyminen saattaa herpaantua ja muut asiat haitata seuraamista. Vaikka klassisen musiikin livekonserttiin lähteminen onkin oma tapahtumansa, haastattelumme perusteella osa kävijöistä kokee kuuntelutilaisuuden yksityiseksi enemmän kuin yhteisölliseksi, jolloin tallenteen myötä puuttumaan jäävä yleisön yhteinen kokemus ei haittaa. Toisaalta Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n vuonna 2018 teettämän kuulijatutkimuksen mukaan osalle kävijöistä myös yhteisöllisyys, ystävien tapaaminen ja yhdessä kokeminen on olennainen osa konsertin tarjoamaa elämyskokonaisuutta. [1] [3]

Tanssiasiakkaat puolestaan kokivat liven ehdottomasti paremmaksi. Kun sekä opettajalla että ryhmäläisillä on kaikilla yhtä aikaa kamera päällä, asiakas saa samanlaisen yhteisöllisen tekemisen tunteen kuin ryhmätunneillakin. Tanssijat voivat esitellä omia koreografioitaan toisille, ja yhtäaikainen rytmi löytyy, kun opettaja laittaa musiikin päälle salilla. Asiakkaat visioivat jopa sitä, että koronatilanteen jatkuessa perinteisen opintokauden loppunäytöksenkin voisi järjestää etänä esimerkiksi niin, että jokaisen ryhmän esitys kuvattaisiin videolle ja koostettaisiin loppuesitysten kavalkadiksi, joka jaettaisiin kaikille ryhmille. [8]

Kaikki käyttäjät kokevat, että uudet palvelut jäävät käyttöön myös poikkeusolojen jälkeen. YouTube mahdollistaa esimerkiksi jopa maailmanlaajuisen näkyvyyden, ja sisällöt voisivat olla paitsi konsertteja myös esimerkiksi kurkistusta orkesteritoiminnan kulisseihin, artistiesittelyjä ja haastatteluja. Tanssipuolella etenkin uusiin tanssilajeihin olisi hyvä tutustua verkossa. Verkkotunnit helpottavat myös aikataulullisesti, kun tunneille voisi osallistua kotoa käsin aina, kun on aikaa. Palvelut voisivat olla myös maksullisia, jolloin osallistumiseen myös sitoutuu helpommin kuin maksuttomaan tarjontaan. Maksullisuutta on hyvä kuitenkin pohtia huolellisesti. Suoratoistopalvelut ovat opettaneet käyttäjät siihen, että esimerkiksi musiikkia, elokuvia tai sarjatarjontaa on pienellä kuukausimaksulla tarjolla lähes rajattomasti, joten yksittäisen tanssitunnin tai konsertin hinta ei voi olla kovin suuri. Samaa hintaa kuin livetapahtumasta eivät asiakkaat yleensä ole valmiita maksamaan. Toimivaa voisi olla myös se, että maksulla saisi tietyn aikaikkunan, jonka kuluessa palvelun voisi katsoa. [3] [8]

Lopuksi

Korona-ajan digiloikka on asettanut joukon kysymyksiä ja vaatimuksia kulttuurialan ammattilaisille sekä kulttuurista nauttiville yksilöille ja ryhmille. Tulevaisuuden visiossa erityisen merkittävää on digitaalisten palvelupolkujen kehittäminen.

Suomessa valmius digitaalisten palveluiden tuottamiseen ja kuluttamiseen on lähtökohtaisesti hyvä. Sekä artikkelia varten haastattelemamme palveluiden tuottajat että asiakasryhmät olivat vähintään osittain tyytyväisiä siihen, että kulttuuripalveluja pystytään järjestämään myös etänä.

Kantaako kulttuuri puhelimen, tietokoneen tai tv:n ruutuun, kaiuttimiin ja kuulokkeisiin pidemmällä aikavälillä? Muutos tulee vaatimaan luovien alojen talouden ja toiminnan suunnittelun uudistumista. Ehkä harrastajilla on tulevaisuudessa 3D-lasit, joilla he osallistuvat Oulu Sinfonian virtuaalikonsertteihin, Razzmatazzin tanssinäytöksiin tai taidenäyttelyihin. Jää nähtäväksi siirtyykö maksaminen luontevasti internetin kautta kulutettaviin suoratoisto- ja tallennepalveluihin. Kuinka käy kulttuurin ja taiteen tekemisen yhteisöllisyyden: voiko kokonaisvaltaista taide-elämystä tuottaa välillisillä menetelmillä?

Tällä hetkellä uhkana kenties on, että kulttuurin tuottajat ja kuluttajat ovat kuin kultakaloja eri maljoissa, joiden välinen vuorovaikutus on haasteellista, eikä kummankaan osapuolen ääni pääse vielä aidosti kuuluviin. Huolellisesti mietittynä ja toteutettuna digitaaliset kanavat – joko paikan päällä koettuun elämykseen yhdistettynä tai aivan omana kokemuksenaan – kuitenkin tarjoavat käyttäjilleen mahdollisuuden päästä uimaan globaaliin kulttuurin valtamereen, jossa niin tuottajat kuin kuluttajatkin pystyvät parhaiten valitsemaan heille sopivat tavat kulttuurista nauttimiseen.

Tähtinen Kristiina, apulaisrehtori, pianonsoitonopettaja
Raahen musiikkiopisto

Kotala Jutta, tanssinopettaja, tapahtumatuottaja
Oulun alueen tanssikoulut, Arktiset Askeleet -tanssitapahtuma

Kuulusa Anna, toimitusjohtaja, tanssinopettaja, koreografi
Tanssisstudio Razzmatazz

Perkkiö Heli, markkinointivastaava
Oulun Sinfonia

Tötterström Jouko, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö

Lähteet

[1] Partanen, E., Ahomäki, M. & Laukkanen, J. 2018. Kävijätutkimus 2018 – Kävijät. Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Hakupäivä 16.12.2020. https://www.sinfoniaorkesterit.fi/assets/statistics/Suomen-Sinfoniaorkesterit-ry-Kavijatutkimus-2018_Kavijat.pdf

[2] eArktiset. Tuottaja. Tuottajahaastattelu 8.10.2020.

[3] Oulu Sinfonia. Asiakashaastattelu 3.11.2020.

[4] Raahe opisto. Opettajahaastattelu 8.10.2020.

[5] Raahe opisto. Rehtori. Esimieshaastattelu 15.10.2020.

[6] Raahen musiikkiopisto. Opettajahaastattelu 13.10.2020.

[7] Raahen musiikkiopisto. Rehtori. Esimieshaastattelu 7.10.2020.

[8] Tanssistudio Razzmatazz. Asiakashaastattelu 1.11.2020.

[9] Tapahtumatalo Raahe. Lipunmyynti. Tuottajahaastattelu 7.10.2020.

[10] Tapahtumatalo Raahe. Tuottaja. Tuottajahaastattelu 7.10.2020.