90-luku on sujunut työn
merkeissä. Vuonna 1989 muutimme Rovaniemelle, koska olin saanut ATK-amanuenssin paikan
Lapin yliopiston yhteiskuntatieteen osastolta. Vuoden asuimme Rovaniemellä. Tänä aikana
opimme arvostamaan Oulun joukkoliikennettä ja Oulun yliopistollista sairaalaa. Rovaniemen
joukkoliikenne oli sitä, että samaan suuntaan menevät bussit menivät joukolla
peräkkäin. Lapin keskussairaala tuntui lähinnä puoskarilaitokselta OYS:n rinnalla.
Mutta Rovaniemellä asumisen aikana keksin omasta mielestäni erittäin hyvän
aprillipilan Mariannalle.
 |
Marianna halusi väkisin aprillipäivänä Mignon-munan. Minähän hyvänä ja
huomaavaisena aviomiehenä ostin sellaisen hänelle ja Marianna pani sen kehoituksestani
jääkaappiin. Tällöin kuori irtoaisi paremmin. Heti, kun Mariannan silmä vältti,
kävin vaihtamassa Mignon-munakoteloon aidon raa'an kananmunan. Lisäksi laitoin
kananmunan päälle vieläFazer-tarran. |
Tunnin päästä istuin kaikessa rauhassa olohuoneessa ja
Marianna meni keittiöön hakemaan Mignon-munaansa. Vähän ajan päästä kuului ensin
kopaus ja sen jälkeen painokelvotonta voimasanojen vuodatusta. Nimenikin kuului sanojen
välissä. Minä taas huusin olohuoneesta APRILLIA! Hauskaa riitti hetken, sitten koitti
mattopyykin aika. Mutta voin vannoa, että se kannatti.
Vuonna 1990 muutimme takaisin Ouluun ja täällä olemme
toistaiseksi pysyneet. Opiskeluni sain lopulta päätökseen 1.4.1992, jolloin käteeni
annettiin Filosofian Maisterin paperit. Vielä tänä päivänäkään en tiedä oliko se
dekaani Lajusen aprillipila vai ei. Hauskinta filosofian maisterin tutkinnossani on se,
ettei tutkintooni liity tuntiakaan filosofiaa.
Elämä nykyään kuluu päivä kerralla. Jokainen päivä
tuo eteensä uudet kujeet ja uudet seikkailut. |
