80-luku

80-luku on ollut tähän astisen elämäni vilkkain vuosikymmen. Yhden hengen poikamiesperhe kasvoi jo neljän hengen perheeksi ja vuonna 1989 perhelisäystä oli jälleen tiedossa.

80-luku opetti minulle, että elämä on täynnä sattumia, jotka määräävät meidän tulevaisuutemme. Näin se määräsi minun elämän kulkujani.

Lukiossa olin mm. vannonut matematiikan opettajalle, etten missään enkä koskaan tarvitse todennäköisyyslaskentaa ja tilastotiedettä, en edes yo-kirjoituksissa.

Ollessani Rovaniemellä armeijassa, piti minun välttämättä päästä Turun Ruisrockiin eräänä vuoden 1979 lauantaina. Se toteutuisi vain jos pyrkisin Oulun yliopistoon lukemaan matemaattisia aineita. Pääsin lomalle jo keskiviikkona ja pääsykokeet olivat perjantaina. Olin minimiajan, pääsin Ruisrockiin ja sain vielä opiskelupaikan.

Filosofian yo. Jokinen matkalla jonnekin...

Kesällä -80 sain kaverini pyrkimään lukemaan matematiikkaa vaikka hänet oli valittu tekulle opiskelemaan. Suunnitelmiimme kuului lukea vuosi matematiikkaa ja pyrkiä sen jälkeen tekniseen tiedekuntaan. Vuoden päästä huomasin, että olin kaverini painostuksesta ilmoittautunut tilastotieteen lukijaksi. Se siitäkin lupauksesta.

1982 aloin harjoitella Maikun määräyksestä...

Jo pikkupoikana olin äidilleni luvannut, että ensiksi hankin itselleni työn sitten auton ja asunnon. Kaikkein viimeiseksi menen naimisiin.

80-luvun alussa ilmestyi eläämääni Marianna, joka pani lupaamani järjestyksen aivan päälaelleen. Menin ensiksi naimisiin ja auton sain hankittua vasta 7 vuotta myöhemmin.

Niin sitä kompuroitiin 80-luvulla 5 kertaa, kuten vanhoissa Suomi-filmeissä. Ensimmäisen kerran jälkeen olin kihloissa, toisen jälkeen naimisissa ja kolmen viimeisen kerran jälkeen väkiluku Jokisten perheessä kasvoi aina yhdellä.