Rakennushankkeiden suunnittelu on muuttunut vuosien saatossa tietomallipohjaiseksi. Tietomallinnuksen etuja ovat tekniikan ennakoiva yhteensovittaminen ja rakennusten visualisointi aikaisessa vaiheessa. Kokemusperäisenä havaintona on, ettei talotekniikkasuunnitteluun käytettävää aikaa suhteessa vaadittujen dokumenttien laatuun budjetoida hankkeiden sisällä riittävästi. Ajanpuutteen vuoksi eri suunnittelualojen tietomallien yhdistäminen jää puutteelliseksi.

Tietomallintaminen, jossa tekniikan yhteensovitus toteutetaan ennen kuin rakennettavan kohteen perustukset on valettu, tuottaa hankkeille kokonaistaloudellista etua ja tähän on perusteltua suunnata resursseja hankkeen alusta asti. Valitettavasti käytäntö ja teoria eivät kohtaa, eivätkä hankkeiden aikataulut salli asianmukaista yhteensovittamista käytettävissä olevan aikataulun tai budjetin puitteissa.

Tämä voi johtua menneiden sukupolvien virheistä, jolloin luovutettavien materiaalien lisääntynyt sisältö ei ole siirtynyt kustannuksiin, vaan esimerkiksi tietomallintaminen on sisällytetty tarjousten hintoihin ilman asianmukaisia korotuksia. Myös aikataulujen laadinnassa on suunnittelijoiden kannalta puutteita suhteessa lukittujen lähtötietojen saannista luovutettavien tarjouslaskenta-asiakirjojen valmistumiseen.

Suunnittelun sisältöä pohdittaessa, esimerkiksi tutkimus- ja laboratoriotiloja sisältävissä hankkeissa, haasteina nousi esiin suunnittelun vaativuus ja lähtötietojen merkitys hankkeiden toteutettavuuden kannalta. Valitettavasti talotekniikan tietomallipohjaiset suunnitteluohjelmat ovat joko ajastaan jäljessä tai kehitystyön alla. Näin ollen resurssit täytyy ohjata muiden suunnittelun tehokkuutta ja oikeellisuutta edistävien toimintatapojen kehittämiseen.

Yksi tärkeimmistä suunnittelua ohjaavista elementeistä tilasuunnittelun kannalta on olosuhdevaatimuksiltaan poikkeavien tilojen tunnistaminen hankesuunnitteluvaiheen aikana, jolloin tilojen keskinäiseen sijoitteluun voidaan aktiivisesti vaikuttaa. Olosuhdevaatimuksilla tarkoitetaan hallitun lämpötilan lisäksi hallittua suhteellista kosteutta sekä mahdollisia ääniteknisiä rajoitteita. Tavoitteena on tilojen keskinäisellä asemoinnilla minimoida rakennuksen läpi risteilevän tekniikan määrää ja tätä kautta vähentää työkuormaa myös tietomallinnuksen osalta. (Kuva 1.)

Mallikuva rakennuksesta, jossa sen eri osoita on koodattu eri väreillä.
KUVA 1. Tilojen jakaminen ilmanvaihtokoneiden palvelualueille tavanomaisia tiloja sisältävässä hankkeessa sallii selkeät kerros- ja aluekohtaiset palvelualueet [1].

Lähtötietojen käytettävyys ja johdonmukaisuus on tärkeää

Tutkimus- ja laboratoriotiloja sisältävien hankkeiden toinen merkittävä ongelma on saatavien lähtötietojen käytettävyys, koska kaikki osapuolet eivät välttämättä keskustele käytettävistä laitteista yhteisellä terminologialla. Tämä voi johtaa tarpeettoman raskaisiin tai jopa puutteellisiin toteutuksiin, joita on hankalaa ja kallista korjata rakennuksen valmistuttua.

Yksinkertaisimmillaan lähtötietojen käytettävyys varmistetaan dokumenteilla, jotka määrittelevät hankkeessa käytettävät laitteet siten, että esimerkiksi käyttäjähaastatteluiden perusteella saadaan johdonmukaisia vastauksia hankkeen alusta asti. Tämäntyyppisissä hankkeissa laitekanta sisältää muun muassa erilaisia veto- ja työskentelykaappeja sekä kirjavan joukon erilaisia kohdepoistoja, jotka tulisi tunnistaa ja erotella toisistaan asianmukaisen ilmanvaihtojärjestelmän toteuttamiseksi.

Suunnittelun sisällöllisellä kehityksellä säästöjä ja toiminnallisuutta

Tutkimus- ja laboratoriotiloja sisältävän rakennuksen suunnittelussa jatkokehittämisen tarvetta on erilaisille kohteen luonteelle soveltuville ratkaisuille. Tästä esimerkkeinä ovat rengaskanavajärjestelmän soveltaminen laboratoriotiloja palvelevalle ilmanvaihtokoneelle.

Erilaisten laboratoriolaitteiden tarvitsemien kohdepoistopisteiden mitoitustaulukko nopeuttaisi suunnittelua ja parantaisi suunnittelun laatua. Tiedonkeruuta varten rakennettujen dokumenttien kehittäminen todellisten tarpeiden mukaan parantaisi laitosten käytettävyyttä ja energiatehokkuutta.

Suunnitelmien sisältö ja aikataulu

Koska tarjouslaskentavaihe sitoo hankkeen kustannusraameja merkittävästi, on yleisesti toivottavaa, että materiaaleissa esitetyt ratkaisut olisivat mahdollisimman lähellä toteutusvaiheen suunnitelmia. Tämä on käytännöntasolla edelleen merkittävä epäkohta, koska aikatauluissa on yleinen tapa määrittää järjestelmät ja laitekanta laskentavaihetta varten olettaen, että tietomallin yhteensovittaminen toteutetaan ennen työmaan alkua. Valitettavasti nämä kaksi vaatimusta ovat keskenään ristiriidassa, ja tietomallin yhteensovittaminen laskentavaiheen jälkeen nostaa toteutusvaiheen kustannuksia, sillä jokainen muutos ja täydennys listataan työmaalla lisä- ja muutostöiden alle. (Kuvio 1.)

Kuvio, josta käy ilmi, että hankkeen alussa käytetty aika ja vaivannäkö vaikuttaa ajan kuluessa muun muassa hankkeen kustannuksiin.
KUVIO 1. Kustannusten määräytyminen nousee merkittävästi, mikäli hankesuunnitteluvaiheen ratkaisut tai tietomallin yhteensovittaminen eivät ole onnistuneet [2].

Käytännön muutoksilla kohti teoreettisia etuja

Erityisesti tavanomaisesta koulu- tai toimitilarakentamisesta poikkeavissa erittäin vaativissa hankkeissa talotekniikan asiantuntija tulisi nimetä suunnittelua ohjaavaksi osapuoleksi jo hankesuunnitteluvaiheessa. Tiedonkeruun ja järjestelmäsuunnittelun pääpainona tulisi olla tilojen keskinäisten sijaintien optimointi. Pelkästään tällä ratkaisulla ennakoidaan ja rajataan kustannuksia jo tilaohjelmaa laadittaessa.

Myös hankkeiden aikatauluja tulisi muokata voimakkaasti siten, että suunnitelmat laadittaisiin toteutuskelpoisiksi ennen laskentavaihetta. Tällöin tietomallinnuksella saavutettavat edut olisi mahdollista realisoida käytännössä. Teoreettisten etujen saavuttaminen vaatii alalla käytännöntason muutoksia.

Jussi Malkki
Expert, HVAC and Plumping
Citec Oy Ab

Mikko Niskala
lehtori
Tekniikka
Oulun ammattikorkeakoulu

Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön:

Malkki, J. 2022. Suurten laboratorio- ja opetusrakennusten ilmanvaihto. Laboratorio ja erikoistilat. Oulun ammattikorkeakoulu. Talotekniikan tutkinto-ohjelma (YAMK). Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022061618101


Lähteet

[1] Buildingsmart. 2012. Yleiset tietomallivaatimukset 2012. Osa 4 talotekninen suunnittelu. Hakupäivä 31.5.2022. https://drive.buildingsmart.fi/s/S2p59nX27yZ2LzM

[2] Tohmo, S. 2020. Tietomallien käyttö rakennuttamisessa: Karelia-ammattikorkeakoulun verkkoseminaari. Osa 4: Tietomallit Rakennuttajan työkaluina. Hakupäivä 31.5.2022. https://rakentaminen.karelia.fi/wp-content/uploads/2020/10/Tietomallit-rakennuttajan-tyo%cc%88kaluna_Tohmo.pdf

[3] Malkki, J. 2022. Suurten laboratorio- ja opetusrakennusten ilmanvaihto. Laboratorio ja erikoistilat. Opinnäytetyö. Hakupäivä 24.08.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022061618101

Post Views: 933