Kulttuurisesti taitava hoitaja huomioi ikääntyneen yksilöllisyyden

Kulttuurinen osaaminen ikääntyneiden hoitotyössä on yksilöllistä hoitotyön suunnittelua. Lähtökohtana tulee olla ikääntyneen henkilön elämänhistorian, uskomusten, arvojen, tapojen ja elämäntyylin tunteminen ja arvostaminen. Kulttuurista osaamista voidaan tukea vahvistamalla hoitotyöntekijöiden tietoja, taitoja ja asenteita. Monipuolisen kulttuurisen osaamisen hyödyntämiseksi terveydenhuollon palvelujärjestelmien tulee taata hoitotyöntekijöille myös riittävät ajalliset resurssit yksilöllisen hoitotyön toteuttamiseen.

Kunkin yksilön oma ja ainutlaatuinen kulttuuri, toisin sanoen ihmisten ja ikäpolvien monimuotoisuus, on tärkeää nähdä kokonaisuutena. Se koostuu erilaisista sosiaalisesti välitetyistä käyttäytymismalleista, taiteesta, uskomuksista, arvoista, tavoista, elämäntyyleistä ja muista ihmisen toiminnan tuloksista ja ajatuksista (kuvio 1). Ne ovat ominaisuuksia, jotka muovaavat ihmisten ja ihmiskunnan maailmankuvaa ja päätöksentekoa. [1]

Esimerkkinä kulttuurisesta monimuotoisuudesta voidaan tarkastella arkipäiväisiä asioita, kuten millaisen aamupalan sinä syöt mieluiten, millaisesta musiikista pidät tai millaisiin vaatteisiin haluat pukeutua. Kuinka määrittelet perheen, millainen on sinun roolisi omassa perheessäsi tai kuinka paljon ja millä tavoin ajattelet oman ammattisi määrittelevän sinua henkilönä? Onko kotisi avoinna kaikille vai onko se sinun yksityinen paikkasi? Mikä on sinulle ominaisin tapa kohdata surua tai ilmaista onnistumisia? Nämä ja lukuisat muut asiat ovat meille kaikille erilaisia ja eri tavoin tärkeitä.

Hoitotyössä on tärkeää osata tunnistaa, hyväksyä ja kunnioittaa eroja ihmisten välillä. Lisäksi on tärkeää muistaa, että omat ja asiakkaan arvot ja uskomukset voivat olla erilaisia. Kulttuurista osaamista on tietoisuuden kehittäminen omasta kulttuurista, olemassaolosta, tuntemuksista, ajatuksista ja ympäristöstä siten, että se ei perusteettomasti tai haitallisella tavalla vaikuta toisiin ihmisiin. [1] Kulttuurista osaamista voidaan tarkastella myös siihen liittyvien asenteiden, tietojen ja taitojen kautta, jolloin tavoitteina ovat halu ja herkkyys nähdä ja ymmärtää erilaisuutta, välittää ja osoittaa myötätuntoa [2]. Osaamista on myös vastustaa tuomitsevia asenteita, kuten ”erilainen ei ole yhtä hyvä” [1].

Yksilöllisyyden huomioiminen hoitotyössä on ikääntyneen juridinen ihmisoikeus ja myös eettinen oikeus. Tutkimustulosten mukaan yksilöllinen ja persoonakeskeinen hoitotyö ei kuitenkaan aina toteudu ikääntyneiden hoitotyössä [5]. Ikääntyneet pitävät tärkeänä sitä, että hoitotyöntekijällä on aikaa kuunnella tai muistella vanhoja asioita yhdessä. Kuulluksi tulemisen kokemus lisää myös turvallisuuden tunnetta. [6]

Ikääntyneet arvostavat mahdollisuutta vuorovaikutukseen sellaisen henkilön kanssa, joka ymmärtää heidän elämänkatsomustaan ja kunnioittaa heidän vakaumustaan. Perinteiden ja vanhojen tapojen ylläpitäminen koetaan merkityksellisenä. Ikääntyneet eivät halua kokea syrjintää, eivätkä he halua, että heille puhutaan alentuvasti [7]. Moni ikääntynyt kokee, että itsenäisyyden ja omanarvontunteen säilyttäminen ovat osa hyvää ikääntymisen kokemusta [8].

Erilaisuuden kokemisen kuusi tasoa

Bennett & Bennett [9] kuvaavat erilaisuuden kokemista kulttuurienvälisen herkkyyden mallin avulla (taulukko 1). Kolme ensimmäistä tasoa, kieltäytyminen, suojautuminen ja vähätteleminen, voidaan nähdä etnosentrisinä tasoina. Niissä kulttuurisia eroavaisuuksia pyritään välttelemään joko kieltämällä ne, suojautumalla erilaisuutta vastaan tai vähättelemällä eroavaisuuksien merkityksiä. Kolme jälkimmäistä tasoa, hyväksyminen, sopeutuminen ja yhdentyminen, voidaan nähdä etnorelativistisina tasoina. Silloin pyritään aktiivisesti havaitsemaan kulttuuriset eroavaisuudet hyväksyen niiden merkityksellisyys, löytämään tapoja ottaa ne huomioon ja ymmärtämään erilaisuus osana toisen identiteettiä ja yksilöllisyyttä. [9]

TASO	Kuvaus	Esimerkki ikääntyneiden hoitotyöstä
Kieltäminen	Itsekeskeinen ihminen ei kiinnitä huomiota muiden ihmisten asioihin, eikä edes ajattele kulttuurierojen olemassaoloa. ”Kaikki ihmisethän sairastavat samalla tavalla, ei se ole ajatusmaailmasta kiinni, me olemme kaikki lihaa ja verta”.	Hoitotyön toiminnot suunnitellaan rutiininomaisiksi tehtäviksi: hoitaja herättää ikääntyneen vuorollaan, vie tämän rutiininomaisesti aamupesulle tai suihkuun ja tarjoilee kaikille saman aamupalan.
Suojautuminen	Puolustautumista uhkaaviksi havaittujen kulttuurierojen vaikutusta vastaan. ”Maassa maan tavalla”.	Rutiineista poikkeamisen mahdottomuutta perustellaan vakiintuneilla käytännöillä: ikääntynyt toivoo pääsevänsä illalla saunaan, mutta hoitaja kertoo, ettei se ole mahdollista, koska henkilökunta on mitoitettu pesuihin vain aamuvuoroon.
Vähätteleminen	Kulttuurierot yritetään haudata kulttuuristen samankaltaisuuksien alle: kulttuurierot tunnistetaan, niitä ei arvioida kielteisesti, mutta niitä pidetään yleisesti merkityksettöminä, koska ”kaikki kulttuurithan ovat pohjimmiltaan samanlaisia, minä olen suvaitsevainen ja värisokea”.	Hoitohenkilökunnan puheessa asiakkaiden yksilöllisyyden huomioonottaminen kuuluu mutta ei toteudu, esimerkiksi henkilöstömitoituksen tai organisaation totuttujen toimintatapojen vuoksi: ikääntynyt toivoo pääsevänsä poimimaan mustikoita, johon hoitaja toteaa vain, että ”olisihan se mukavaa, mutta tarvitsisi jonkun, joka sinua käyttäisi siellä”.
Hyväksyminen	Kulttuurierot tunnustetaan ja ne hyväksytään. Niitä ei arvoteta kielteisesti tai myönteisesti, vaan ne käsitetään välttämättömiksi ja suotavaksi osaksi inhimillistä elämää. ”Älä kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan, vaan kohtele toisia kuten he haluaisivat itseään kohdeltavan”.	Asiakkaiden toiveita tiedustellaan aktiivisesti ja ne otetaan huomioon: asiakas voi itse valita mihin aikaan menee nukkumaan, mihin aikaan herää, milloin pääsee saunaan tai milloin ja millaisen aamu- tai iltapalan syö.
Sopeutuminen	Kunnioitetaan muiden kulttuurien loukkaamattomuutta ja koskemattomuutta: laajennetaan omaa osaamista toimia ja kommunikoida muista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. ”Voin säilyttää omat näkemykseni, ja silti toimia tavalla, joka sopii paremmin sinulle”.	Asiakkaiden toiveita tiedustellaan aktiivisesti ja ne otetaan huomioon, vaikka ne olisivat hoitajan omasta näkemyksestä poikkeavia: asiakas voi osallistua merkityksellisiksi kokemiinsa askareisiin, kuten esimerkiksi siivous, ruoanlaitto ja puutarhanhoito ja hän voi halutessaan liikkua vapaasti ja turvallisesti sekä sisällä että ulkona. Eri uskontoihin ja kulttuureihin liittyvien tapojen ja tottumusten toteuttaminen on mahdollistettu.
Yhdentyminen	Monikulttuurisen ihmisen tunnusmerkki on se, että hän on vastaanottavainen ja avoin hänen omista kokemuksistaan poikkeaville tavoille. Hän osaa psykologisesti ja sosiaalisesti toimia todellisuuksien moninaisuudessa. Monikulttuurinen ihminen on jatkuvasti tilanteessa, jossa hän on tulossa osaksi yhtä ja siirtymässä erilleen toisesta kulttuurisesta viitekehyksestä.	Hoitotyön päivittäisten toimintojen suunnittelun ja toteutuksen lähtökohtana ovat asiakkaiden omat toiveet ja tottumukset. Organisaatiosuunnittelu mahdollistaa henkilökunnan joustavuuden ja asiakkaiden toiveiden huomioonottamisen laajasti. Ikääntyneiden asiakkaiden arki ja elämä palveluasumisen piirissä pysyy heidän itsensä näköisenä. Mustikkametsään pääsyä toivoneille asiakkaille organisoidaan yhteinen metsäretki hoitohenkilökunnan, vapaaehtoisten ja/tai omaisten tuella.

Ikääntyneen yksilöllisyyttä voidaan tukea monin eri keinoin

Laatuhoiva – Osaamisen ja työhyvinvoinnin edistämisellä parempaan tulokseen hoivapalveluissa -hankkeessa ikääntyneiden parissa työskentelevien hoitotyöntekijöiden kulttuurista osaamista pyrittiin vahvistamaan osana Ikääntyneen hoitotyön asiantuntijuus -koulutuskokonaisuutta, joka toteutettiin syksyllä 2021. Koulutuskokonaisuuden pedagogisia ratkaisuja on kuvailtu Myllykankaan, Lahtelan ja Saarnion artikkelissa [11].

Kulttuurista osaamista eli ihmisten ja ikäpolvien monimuotoisuutta käsittelevät osiot toteutettiin kahtena kahden tunnin mittaisena työpajana verkossa. Ensimmäisessä työpajassa keskityttiin tarkastelemaan, mitä kulttuurinen osaaminen on ja mitkä kulttuuriin liitoksissa olevat asiat ovat tärkeitä ikääntyneille. Toisessa työpajassa tarkasteltiin tapoja, joilla ihmiset yleisesti ja osallistujat itse kokevat erilaisuutta. Lisäksi pohdittiin erilaisia mahdollisuuksia tukea ikääntyneiden asiakkaiden yksilöllisyyttä (taulukko 2).

Millaisia keinoja on tukea ikääntyneen ja tämän perheen yhteistä aikaa ja toimintaa?	Joustavat aikataulut Yhteydenpito omaisiin: puhelut ja videopuhelut Kuvien ja videoiden lähettäminen omaisille Omaisten vierailut Kotilomat Omaisten kannustaminen päivä- ja viriketoimintaan osallistumiseen Valokuvien katselu ja muistelu
Kuinka asiakkaan itsenäisyyden tunnetta voidaan tukea?	Annetaan tehdä valintoja ja päätöksiä itse (vaatteet, ruoka jne.) Kuunnellaan toiveita, kysytään mielipidettä Kunnioitetaan tapoja ja tottumuksia Annetaan aamu-unisten nukkua pidempään Ei pakoteta yhteisiin tiloihin, jos asiakas tahdo Kehutaan ja kannustetaan yrittämisestä ja onnistumisesta Käytetään tuttuja ja henkilökohtaisia tavaroita Käydään terveystietoja läpi yhdessä
Moni ikääntynyt kertoo työnteon tuovan merkityksellisyyden tunnetta elämään. Kuinka voimme tukea sitä?	Osallistetaan kotitöihin ja siivoukseen: astioiden kerääminen, pyykkihuolto, pöytien pyyhintä, oman huoneen siivous, sängyn petaus, voileipien voitelu, perunoiden kuoriminen Tehdään ulkotöitä yhdessä, hoidetaan kukkia ja puutarhaa, poimitaan yhdessä marjoja Käydään asukkaiden kanssa ”ruokakaupassa” eli talon ruokavarastossa ”ostoksilla”. Annetaan ennen toimistotyötä tehneelle toimistovälineet Muistellaan työelämää ja työntekoa

Ikääntyneiden tapoja ja tottumuksia osataan huomioida hyvin

Koulutuskokonaisuuteen ilmoittautuneita hoitotyöntekijöitä (N = 115) pyydettiin vastaamaan alkukyselyyn, jonka tavoitteena oli virittää osallistuja työpajojen aihepiireihin ja samalla tarkastella heidän monikulttuurista osaamistaan.

Alkukyselyn vastausaktiivisuus oli 30 prosenttia (n = 34). Kyselyyn vastanneista suurin osa oli koulutukseltaan lähi- tai perushoitajia (79 %). Loput vastanneista olivat sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, hoiva-avustajia ja lähihoitajaopiskelijoita. Ammatillisen peruskoulutuksen jälkeisiä ikääntyvien hoitotyöhön liittyviä jatko-, erikoistumis- tai täydennyskoulutuksia viimeisten kahden vuoden aikana oli suorittanut 9 prosenttia vastaajista. Työkokemusta vastaajilla oli ikääntyneiden hoitotyöstä 1–30 vuotta (ka 10 vuotta).

Osallistujia pyydetiin arvioimaan, kuinka paljon he arvelivat asiakkaidensa iän, etnisen alkuperän, synnyinseudun, ihonvärin, kielen, murteen tai tavan puhua, koulutuksen, ammatin, poliittisten näkemysten, varallisuuden, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vaikuttavan heidän näkemyksiinsä, tapoihin tai tottumuksiin sellaisella tavalla, että se tulisi ottaa huomioon hoitotyössä. Vastaukset pyydettiin määrittelemään liukukytkimellä 0–10 (0 = ei lainkaan, 10 = hyvin paljon).

Kaikkein merkityksellisimpinä (ka > 5) yksilöllisyyteen vaikuttavina tekijöinä vastaajat kokivat asiakkaan iän (ka 7,9), etnisen alkuperän (ka 7,2) ja synnyinseudun (ka 5,2). Seksuaalista suuntautumista, poliittisia näkemyksiä ja varallisuutta pidettiin kaikkein vähiten merkityksellisinä (kuvio 2).

Vastaajat arvioivat huomioivansa asiakkaidensa näkemyksiä, tapoja ja tottumuksia hoitotyössä keskimääräisesti enemmän kuin usein (taulukko 3). Useimmiten vastaajat kertoivat huomioivansa asioita, jotka vaikuttivat asiakkaan turvallisuuden tunteeseen, puhtauteen ja hygieniaan. Harvimmin vastaajat kertoivat huomioivansa alkoholin käyttöön tai tupakointiin liittyvät tavat, mutta nekin usein.

Väittämä Hoitotyötä tehdessäni huomioin asiakkaani näkemykset, tavat ja tottumukset seuraavissa 1 = en koskaan, 2 = joskus, 3 = usein, 4 = aina	Vastausten keskiarvo
Turvallisuuden tunne	3,8
Puhtaus ja hygienia	3,7
Ruokailutottumukset	3,6
Perhe ja läheiset	3,6
Fyysinen aktiivisuus	3,5
Lääkehoito	3,5
Hengellisyys tai uskonnollisuus	3,5
Elämänfilosofia ja/tai suhtautuminen kuolemaan	3,5
Omista asioista päättäminen	3,5
Ajanviete ja harrastustoiminnot	3,4
Tupakointi	3,0
Alkoholin tai muiden päihteiden käyttö	3,0

Kulttuurista osaamista voidaan hyödyntää mahdollistamalla riittävät resurssit

Kulttuurinen osaaminen ikääntyneiden hoitotyössä on tietoisuuden kehittämistä omasta kulttuurista, ikääntyneen kulttuurin ja monimuotoisuuden tunnistamista ja hyväksymistä sekä huomioimista käytännön tasolla hoitotyössä [1] [4]. Kulttuurisen osaamisen kehittäminen on elämänmittainen prosessi, jonka tavoitteena on kunnioittaa ja arvostaa kanssaihmisiä välittäen ja myötätuntoa osoittaen [2].

Hankkeen työpajoihin osallistuneet arvioivat hoitotyössä merkityksellisimpiä yksilöllisyyteen vaikuttavia tekijöitä olevan asiakkaan iän, etnisen alkuperän ja synnyinseudun. Vähemmän merkitystä koettiin olevan asiakkaan kielellä, murteella, tavalla puhua ja ammatilla tai koulutuksella. Vähiten merkitystä koettiin olevan ihonvärillä, varallisuudella, poliittisilla näkemyksillä tai seksuaalisella suuntautumisella.

Herkkyys tunnistaa erilaisuutta ei aina ole helppoa varsinkaan silloin, kun on kyse asioista, jotka eivät ole silmin havaittavissa, kuten esimerkiksi erilaiset mieltymykset ja näkemykset. Bennet & Bennet [9] kuvaa erilaisuuden kokemisen mallissaan alinta tasoa (kieltäminen) tilanteena, jossa henkilö ei kiinnitä huomiota toisen ihmisen asioihin, eikä siten tunnista kulttuuristen erojen olemassaoloa. Kuten Purnell [4] kulttuurisen kompetenssin mallissaan (kuvio 1) hyvin havainnollistaa, on kuitenkin olemassa lukuisia asioita, jotka tekevät meistä kaikista ainutlaatuisia. Ikääntyneen yksilöllisyyden, persoonallisuuden ja tämän elämäntarinan tunnistaminen ja huomioiminen hoitotyössä on merkityksellistä, mikäli hoitotyötä halutaan toteuttaa aidosti yksilöllisyys huomioon ottaen [5] [12].

Ikääntyneiden erilaisia tapoja, tottumuksia ja näkemyksiä hankkeen työpajoihin osallistuneet arvioivat huomioivansa hoitotyössä usein tai hyvin usein. Osallistujat tunnistivat myös monia konkreettisia tapoja tukea ikääntyneen yksilöllisyyttä, kuten esimerkiksi yhteydenpidon omaisiin ja omaisten osallistamisen päivittäiseen toimintaan. Ikääntyneille mahdollistettiin yksilöllisiä aikatauluja, heidän annettiin tehdä valintoja pienissäkin asioissa ja heidän pystyvyyden tunnettaan vahvistettiin kehumalla ja kannustamalla. Osallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta voitiin vahvistaa ottamalla ikääntyneet mukaan asuinympäristön askareisiin monipuolisesti. Tällaiset konkreettiset toimet vahvistavat ikääntyneen toimijuutta, yksilöllisyyttä ja arvokkuutta sen sijaan, että ikääntynyt henkilö nähtäisiin vain hoitotyön ja hoitotoimien kohteena.

Hoitotyöntekijöiden riittävä monikulttuurinen osaaminen on tärkeää hoitotyön laadun näkökulmasta ja osaamista on mahdollista tukea täydennyskoulutuksilla. Yksistään se ei vielä kuitenkaan takaa laadukkaita terveydenhuollon palveluita, vaan terveydenhuollon palvelujärjestelmän tulee mahdollistaa hoitotyöntekijöiden osaamisen hyödyntäminen tarjoamalla riittävät ajalliset resurssit [13]. Kun jo nyt vanhuspalveluesihenkilöt kokevat haasteita asiakkaiden tarpeisiin vastaavien palveluiden tuottamisessa [14], olisi tärkeää että sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tuomat muutokset voivat tukea ikääntyneiden hoitotyön palveluntarjoajia toimintaympäristöjen muutoksessa ja toimintojen kehittämisessä.

Kirsi Myllykangas
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Reetta Saarnio
yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Laatuhoiva – Osaamisen ja työhyvinvoinnin edistämisellä parempaan tulokseen hoivapalveluissa

Hankkeen tavoitteena on työhyvinvoinnin, työn laadun ja tuloksen parantaminen ikääntyvien palveluja tarjoavissa hoiva-alan yrityksissä. Osaamista, työyhteisön voimavaroja ja työntekijöiden osallisuutta vahvistamalla saavutetaan parempaa hoidon laatua ja tuloksellisuutta.

Kaksivuotisessa hankkeessa (1.9.2020-31.8.2022) on tarjottu uusia työtapoja, näkökulmia ja osaamisen kehittämistä ikääntyvien kotihoitoa sekä asumis- ja hoivapalveluita tuottaville yrityksille ja organisaatioille.

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Länsi-Lapin alueella ikäihmisten palveluja tuottavat mikro-, pien- ja keskisuuret yritykset sekä muut organisaatiot.

Hankkeelle on myönnetty rahoitus Sosiaali- ja terveysministeriön Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelmasta.

Hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajia ovat Oulun ammattikorkeakoulu, Koulutuskuntayhtymä OSAO ja Kajaanin ammattikorkeakoulu. 

Kaikki hankkeen julkaisut Oamk Journalissa

Lähteet

[1] Purnell, L. D. 2003. The Purnell Model for Cultural Competence. Journal of Transcultural Nursing 13 (3), 193–6. Hakupäivä 25.8.2022. http://dx.doi.org/10.1177/10459602013003006

[2] Abualhaija, N. 2021. Clarifying Cultural Competence in Nursing: A Concept Analysis Approach. Journal of Cultural Diversity 28 (1), 3–14.

[3] Myllykangas, K. 2022. Mukailtu käännös Purnellin kulttuurisen kompetenssin mallista. Alkuperäinen kuva: Purnell, L. 2021. The Purnell Model and Theory for Cultural Competence. Teoksessa L. D. Purnell & E. Fenkl (toim.) Textbook for Transcultural Health Care: A Population Approach. Cultural Competence Concepts in Nursing Care. 5th Ed. Springer, 19–59.

[4] Purnell, L. 2021. The Purnell Model and Theory for Cultural Competence. Teoksessa L. D. Purnell & E. Fenkl (toim.) Textbook for Transcultural Health Care: A Population Approach. Cultural Competence Concepts in Nursing Care. 5th Ed. Springer, 19–59.

[5] Suhonen, R. & Vaartio-Rajalin, H. 2021. Ikääntyneen ihmisen yksilöllisyyden huomioiminen hoitotyössä – osa toteutumatta jäänyttä hoitotyötä? Tutkiva hoitotyö 19 (3), 40–42. Hakupäivä 25.8.2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201148509

[6] Hautsalo, K., Rantanen, A., Kaunonen, M. & Åstedt-Kurki, P. 2016. Asiakkaiden ja heidän läheistensä kokemukset kotihoidosta. Tutkiva hoitotyö 14 (1), 4–12. Helsinki: Suomen sairaanhoitajaliitto.

[7] Webkamikad, S., Rowe, R., Peltier, S., Chow, AF., McGilton, KS. & Walker, J. 2020. Identifying and understanding the health and social care needs of Indigenous older adults with multiple chronic conditions and their caregivers: a scoping review. BMC Geriatrics 20 (145). Hakupäivä 25.8.2022. https://doi.org/10.1186/s12877-020-01552-5

[8] Nguyen, H., Lee, J-A., Sorkin, DH. & Gibbs, L. 2019. “Living happily despite having an ill-ness”: Perceptions of healthy aging among Korean American, Vietnamese American, and Latino older adults. Applied Nursing Research 48, 30–36. Hakupäivä 25.8.2022. https://doi.org/10.1016/j.apnr.2019.04.002

[9] Bennett, M. & Bennett, J. 2001. Developing intercultural sensitivity: an integrative approach to global and domestic diversity. Teoksessa D. Landis, J. Bennett & M. Bennett (toim.) The handbook of intercultural training. 3rd ed. Thousand Oaks, CA: Sage. Hakupäivä 25.8.2022. https://www.researchgate.net/publication/344750735_Developing_Intercultural_Sensitivity_An_Intercultural_Approach_to_Global_and_Domestic_Diversity

[10] Bennett, M. 2017. Milton Bennett. The Value of Cultural Diversity: Rhetoric & Reality. Presentation. International conference on integration ”Shared Identities in diverse communities: the Role of Culture, Media and Civil Society”, 16–17.11.2017, Tallinn, Estonia. Youtube 18.12. Hakupäivä 25.8.2022. https://www.youtube.com/watch?v=1rwQF0b2K4Q

[11] Myllykangas, K., Lahtela, U. & Saarnio, R. 2022. Ikääntyneiden hoitotyötä kehittämässä: hanketyön haasteita ja mahdollisuuksia. Gerontologia 36 (2), 204–9. Hakupäivä 25.8.2022. https://journal.fi/gerontologia/article/view/115763/71275

[12] Tohmola, A. 2021. Gerontologisen hoitotyön osaamisalueet ja valmistumisvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu gerontologisen hoitotyön osaaminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Hakupäivä 25.8.2022. http://urn.fi/urn:isbn:9789526230917

[13] Voutilainen, P. & Löppönen, M. 2020. Hyvä ympärivuorokautinen hoito. Lisätietoa aiheesta. Käypä hoito. Duodecim. Hakupäivä 25.8.2022. https://www.kaypahoito.fi/nix01676

[14] Saarela, M., Suominen, T. & Roos, M. 2019. Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksesta aiheutuvat haasteet vanhuspalveluiden lähiesimiesten kuvaamana. Hoitotiede 31 (2), 87–98. Hakupäivä 25.8.2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912026479