Oamkissa vietetään digipedagogiikan teemavuotta, jonka aikana luodaan valmiuksia muutoksen kohtaamiseen. Digipeda-kolumnisarjaa jatkaa kirjoituksellaan digimentorina toimiva lehtori Ulla Reinikainen.
Kun esinaiseni keväällä 2016 tiedusteli minulta halukkuutta ryhtyä yhdeksi osastomme digimentoreista, en välittömästi pompannut kattoon riemusta. Mikä ihmeen digimentori, mitä toimenkuvaan oikein kuuluu? Ai pitäisi opastaa kollegoita digitaalisten opetusvälineiden – lähinnä Moodlen ja AC:n – käytössä? Siis minunko, enhän itsekään hallitse niitä täydellisesti. Mitä jos epäonnistun surkeasti?
Toisaalta pohdin myös sitä, että pärjäänhän minä tietojärjestelmien kanssa varsin hyvin ja olen rohkea kokeilemaan ja testaamaan. Ja kun erilaisia järjestelmiä joka tapauksessa joutuu käyttämään, niin samallahan siinä oppii myös omaa työntekoaan helpottavia asioita.
Ensimmäinen lukuvuosi digimentorina oli enemmän ja vähemmän lämmittelyä. Digimentoreille järjestettiin koulutusta eri järjestelmiin liittyen. Opastuskeikkojakin tuli tehtyä kolmisenkymmentä. Ne olivat lähinnä lyhyitä ”näin pääset alkuun” -luonteisia opastuksia.
Syksyllä 2017 homma pyörähti kunnolla käyntiin. Yhä useammat Liiketalouden opettajat alkoivat tehdä töitä Moodlen ja/tai AC:n parissa. Uudet järjestelmät Peppi ja Exam aiheuttivat myös päänvaivaa. Opastuskeikkoja alkoi tulla lisää, ja monet niistä ihan lyhyitä, 15–30 minuutin juttuja. Mutta mukana oli myös pidempiä tutustumisia järjestelmiin.
Nyt digimentorivuosia on takana jo kuusi, ja niihin on mahtunut monenlaista vaihetta. AC on vaihtunut Zoomiin ja Moodlesta on tullut uusi versio. Käytössä ovat myös niin Pulmu kuin Exam. Lisäksi koronan vuoksi käytännössä kaikki joutuivat tekemisiin etäopetuksen kanssa, joten Zoomin käyttö laajeni keväällä 2020 huomattavasti.
Olen myös löytänyt itsestäni intohimoisen ohjeiden tekijän, joten vuosien varrella on tullut laadittua Liiketalouden yksikön kollegoiden käyttöön ohje jos toinenkin täydentämää virallisia käyttöohjeita.
Edelleenkään en voi väittää olevani täysin oppinut järjestelmien käyttäjä. Olen kuitenkin koko ajan oppinut lisää ja ajan sallimissa rajoissa selvitellyt ongelmia. Aluksi apuna olivat eKampuksen asiantuntijat ja nyttemmin uudelleen organisoidut tukiverkot. Eri yksiköiden digimentoreilla on myös yhteisiä kokoontumisia ja oma Teams-yhteisö, jossa voi jakaa tietoa ja keskustella ajankohtaisista asioista.
Järjestelmien käyttöön on toki olemassa myös kirjallisia ohjeita. Kollegat ovat kuitenkin kokeneet tärkeäksi sen, että varsinkin ensimmäisellä kerralla rinnalla on joku, joka opastaa kädestä pitäen ja puhuu ”samaa kieltä”.
Kuluneiden vuosien aikana on tapahtunut selkeää kehittymistä järjestelmien käyttötaidoissa, ja kysymykset ovat entistä harvemmassa. Digimentorin tehtävä onkin nykyään painottunut enemmän hoksautukseen uusista, ajankohtaisista asioista. Ehkäpä tulevaisuudessa painopiste siirtyy entistä enemmän digipedagogisten kysymysten suuntaan.
Vuosien varrella olen kuullut useamman kuin yhden kollegan suusta spontaanin huudahduksen: ”Ihanaa, että olet olemassa!” Voiko ihminen parempaa kiitosta työstä saada?
Ulla Reinikainen
Kirjoittaja työskentelee lehtorina ja digimentorina Oamkin Liiketalouden yksikössä.
Digipeda-kolumnisarjan seuraava kirjoittaja on Oamkissa opiskeleva Hannu Halonen.
Kolumnisarjan aiemmat julkaisut:
– Laitinen Jyrki: Vanhassa pitäytyminen ei ole kestävä ratkaisu
– Kurttila Jukka: Digipedagogiikkaa tuetaan, kehitetään ja jalkautetaan yhteistyössä ja koordinoiden
– Karjalainen Asko: Digioppimisen pitää tuntua hyvältä
– Paukkeri Tarja: Vuorovaikutusta verkossa ja verkotta
– Viinikka Sinikka: Pienin askelin tai suurin harppauksin
– Hanna Alaniska Digiä verkostoissa
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.