Musiikin etäopetus Suomessa vuonna 2020

Takaisin kokoomateoksen etusivulle

Musiikin opetus asettaa erityisesti yhtyesoiton osalta erityisvaatimuksia etäopetussovelluksille. Luonnollisesti välittyvän äänen lisäksi verkkoyhteyksien pitäisi toimia luotettavasti mahdollisimman pienellä viiveellä eli latenssilla. Oulun ammattikorkeakoulussa otettiin 10 vuotta sitten ensiaskelia musiikin etäopetuksen haastavalla polulla. Millaista kehitystä alalla on viime vuosien aikana tapahtunut? Millä tavoin musiikin opettajat kokevat etäopetuksen lähiopetukseen verrattuna? Kuinka siirtyminen etäopetukseen on poikkeustilan myötä sujunut?

Johdanto

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä on kulunut päivälleen kymmenen vuotta siitä, kun Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) musiikkipedagogikoulutuksen lehtori Outi Nissi kirjoitti ePookiin musiikin etäopetuksesta. [1] Nissin artikkeli käsitteli aihetta Vi r Music -hankkeen tiimoilta Oamkille uutena kokeellisena asiana, joka alkoi verkkoyhteyksien nopeuden, laadun ja saatavuuden yleistyttyä tulla tutummaksi ilmiöksi yritysviestintäteknologioiden myötävaikutuksella myös koulutussektorille.

Samana vuonna maailmassa oli kohdattu yllättävä lähes kaikkialla vaikuttanut poikkeustilanne, kun Eyjafjallajökull-tulivuori purkautui Islannissa maaliskuussa 2010 ja aiheutti tilapäisen lentokiellon purkauksesta syntyneen tuhkapilven vuoksi. Hankekokoukset saatiin kuitenkin järjestettyä, ja hankkeen avustuksella Oamkiin pystytettiin ensimmäinen musiikin opettamista varten suunniteltu etäopetusluokka.

Nyt kymmenen vuoden jälkeen on sopiva hetki tutkia, millaisia yhtymäkohtia on löydettävissä edellä Oamkin näkökulmasta kuvattuihin musiikin etäopetuksen ensiaskeliin, ja millaisena opettajat kokevat musiikin etäopetuksen Suomessa vuonna 2020.

Artikkelia varten toteutettiin määrälliseen tutkimukseen perustuva kysely, johon pyydettiin vastauksia Musiikin etäopetus -Facebook-ryhmästä. Maaliskuussa 2020 Suomi siirtyi jälleen poikkeustilaan – tällä kertaa ensisijaisesti pisaratartuntana leviävän uudentyyppisen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi.

Musiikin opettajat eivät jääneet kuitenkaan neuvottomiksi koko maailmaa koettelevan katastrofin edessä, vaan siirtyivät laajalti toteuttamaan opetustaan etänä muun yhteiskunnan tavoin. Kollegiaalinen ystävyys ja avunanto heijastuvat hienosti kyselyvastaajien yhteisestä nimittäjästä: 16. maaliskuuta perustettu Musiikin etäopetus -ryhmä kattaa noin 6 100 jäsentä ja lukemattomia julkaisuja, joissa ”musiikin etäopetuksen kanssa tuskailevat jakavat vinkkejä ja linkkejä siitä, miten soiton- ja laulunopetuksessa sekä musiikin ryhmäaineissa voidaan parhaiten hyödyntää etäopetuksen tarjoamia mahdollisuuksia”. [2]

Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka musiikin opettajat kokevat musiikin etäopettamisen yleensä ja miten siirtyminen etäopetukseen on sujunut koronavirusrajoituksien pakottamana. Toisena tavoitteena oli Vi r Music -hankkeen tavoin muodostaa ajantasainen näkemys musiikin etäopetuksen pedagogisista toimintamalleista ja verrata niitä lähiopetukseen: kuinka paljon ja millä tavoin pedagogisia menetelmiä täytyy muuttaa, kun alun perin lähiopetukseen suunniteltuja oppitunteja toteutetaan verkon välityksellä? Lisäksi kyselyllä pyrittiin selvittämään, onko nopeassa aikataulussa toteutettu etäopetukseen siirtyminen synnyttänyt samalla uusia pedagogisia menetelmiä musiikin opetuksessa hyödynnettäväksi.

Kyselytutkimuksen toteutustapa ja aineistonkeruu

Webropol-kyselyohjelmistolla toteutettu kysely rakennettiin niin, että se mahdollistaisi parhaalla tavalla edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamisen. Kyselyn yhdeksästätoista kysymyksestä kolme oli varattu avoimia vastauksia varten – valtaosassa mitattiin vastaajan näkemystä käsiteltävästä asiasta seitsemänportaisella Likert-asteikolla. Kysymykset jaoteltiin neljään osioon: Vastaajan perustiedot -osiossa kysyttiin musiikin opetuskokemuksen määrää yleisesti ja erityisesti etäopetukseen liittyen sekä opetettavan musiikin tyylisuuntaa ja vastaajan pääsääntöistä opetuspaikkaa.

Toisessa osiossa selvitettiin vastaajan kokemusta erilaisista etäopetustyökaluista ja -ohjelmistoista sekä saadusta koulutuksesta niiden käyttöön. Samassa osiossa vastaaja arvioi myös tietoteknistä taitotasoaan ja etäopetuslaitteistonsa laatua. Kolmannessa osiossa vertailtiin etäopetuksen toimivuutta lähiopetukseen verrattuna. Yleistasoisten huomioiden lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan oppilaidensa edistymistä etäopetuksessa.

Kolmas osio päättyi kysymyksiin etäoppituntien kuormittavuudesta ja niiden valmisteluun käytetystä ajasta. Kyselyn viimeisessä osiossa käsiteltiin musiikin etäopetuksen erikoispiirteitä, ja kysymykset jaoteltiin käsittelemään teknisiä, viestinnällisiä ja pedagogisia asioita omina kokonaisuuksinaan. Ennen kyselyn päättänyttä vapaampaa kommenttiosiota kysyttiin vielä pedagogisten menetelmien muuttamisesta etäopetukseen paremmin sopiviksi ja mahdollisista uusista digitaalisista opetusmenetelmistä ja pedagogisista toimintatavoista, joita usein poikkeuksellisina ajanjaksoina luonnollisesti syntyy olosuhteiden vaikutuksesta.

Kysely avattiin vastaajille Musiikin etäopetus -ryhmässä julkaistun saatekirjeen kera 5.11. ja suljettiin 15.11. puolentoista viikon aineistonkeruujakson jälkeen. Kyselyyn vastasi yhteensä 35 Musiikin etäopetus -ryhmään kuuluvaa musiikin opettajaa. Vastausmäärään voi olla tyytyväinen erityisesti saatujen tulosten valossa, mutta määrällinen tutkimustapa ei tämänkokoisella näyteaineistolla anna täysin luotettavaa kokonaiskuvaa musiikin etäopetuksen tilasta Suomessa vuonna 2020.

Vastausmäärään johtaneita syitä voi etsiä esimerkiksi seuraavista asioista. Kyselyn teknisessä toteutuksessa oli seikkoja, jotka saattoivat tehdä kyselyyn vastaamisesta vähemmän houkuttelevaa, kuten vastaamisen määrittäminen pakolliseksi lähes kaikissa kysymyksissä (ainoastaan avoimet kysymykset olivat valinnaisia), niin kutsutun ”en osaa sanoa” -vaihtoehdon puuttuminen kauttaaltaan ja kysymysten jaottelu yksi toisensa jälkeen näytölle ilmestyviin erillisiin osioihin, jolloin kyselylinkin avannut ei ole välttämättä saanut toivomaansa kokonaiskuvaa vastaamisen kuormittavuudesta heti kyselyn alussa.

Musiikin etäopetus -ryhmä Facebookissa on myös todella aktiivinen, ja uudet julkaisut eivät välttämättä pysy kovin pitkään ylhäällä ryhmän viestiseinällä, joten saatekirje on saattanut nopeasti pudota vaikeasti löydettäväksi. Lisäksi kannustin tähän kyselytutkimukseen osallistumiseen oli ainoastaan äänen saaminen kuuluviin vastaajaa koskettavasta aiheesta ja näin ollen täysin vapaaehtoista.

Saatekirjeessä vastaamiseen arvioitiin kuluvan aikaa noin 10 minuuttia, ja tämä arvio oli lopulta hieman yläkanttiin: vastaajien kyselyvastauksiinsa käyttämä mediaaniaika oli 7 minuuttia ja 46 sekuntia. Kyselyn vastausprosentin määrittäminen on valitettavan vaikeaa, sillä Facebook ei näytä tilastoa siitä, kuinka moni ryhmän jäsen on nähnyt saatekirjeen sisältäneen julkaisun.

Edellä esitettyä pohdintaa vastausmäärään liittyen voi kuitenkin jatkaa vertaamalla vastaajien määrää niihin, jotka olivat ainoastaan avanneet kyselyyn johtavan linkin: tulokseksi saatu 58 % kertonee saatekirjeen ja kyselylomakkeen tarkoituksenmukaisuudesta – asiasta kiinnostuneet ja riittävän motivoituneet (ja saatekirjeen saavuttamat) henkilöt ovat todennäköisesti kokeneet kyselyyn osallistumisen mielekkääksi ja riittävän vaivattomaksi. Kyselyn teknistä ja sisällöllistä toimivuutta vahvistaa lisäksi se, että vastaamisen aloittaneista 92 % teki kyselyn kokonaan valmiiksi. Keskeneräisiä kyselyvastauksia ei otettu huomioon.

Kyselytutkimus toteutettiin anonyymisti. Vastaajien henkilötietoja ei kysytty tai tallennettu muulla tavoin. Kysymykset rakennettiin myös sellaisiksi, ettei niitä yhdistelemällä voi päätellä vastaajien henkilöllisyyttä.

Tulokset linjassa aiemman tiedon kanssa

Etäopetuskokemus lisääntyy koko ajan

Vastaajien perustiedot antavat monipuolisen kuvan näytejoukosta. Musiikin opetuskokemuksen määrä vastaajien kesken jakaantui hyvin tasaisesti, uransa alkupuolella olevista aina opetuskokemusta yli 30 vuotta kartuttaneisiin konkareihin saakka. Kokemuksensa lisäksi tämä vastaajaryhmä oli hienoisesti myös eniten edustettuna kaikkiin vastaajiin nähden.

Pääsääntöisesti vastaajat opettivat yleisimmin musiikkiopistossa (n=12, 34 %) ja vapaan sivistystyön piirissä (n=7, 20 %). Muut vastaajat opettivat vaihtelevasti korkeakouluissa, konservatorioissa, lukioissa, yläkouluissa ja itsenäisesti.

Vastaajat toimivat pääasiassa klassisen (n=18, 52 %) ja rytmimusiikin (n=12, 34 %) parissa. Kirkkomusiikkia (n=2, 6 %) ja kansanmusiikkia (n=3, 9 %) opettavat vastaajat olivat selkeästi vähemmistössä kyselyvastaajina.

Keskimäärin vastaajilla oli jonkin verran etäopetuskokemusta, kuitenkin enemmän vastausasteikon alempaan päähän kallistuen. Kyselylomakkeen seitsemänportainen vastausasteikko sijoittaa vastausten positiiviset reaktiot asteikon yläpäähän.

Etäopetuskokemus vaihteli jonkin verran vastaajien yleisen opetuskokemuksen mukaan: kokeneimmilla ja kokemattomimmilla opettajilla oli kokemusta etäopetuksesta enemmän (keskiarvot Ka=4,4, 4,2) kuin aktiiviuran kestoltaan näiden väliin jäävillä ryhmillä (Ka=3,3, 3,5). Ryhmiteltyinä musiikkilajeittain klassista ja kansanmusiikkia (Ka=4,1, 4,0) opettavilla oli keskimäärin enemmän etäopetuskokemusta kuin rytmi- ja kirkkomusiikin opettajilla (Ka=3,3, 3,5). Musiikin yleinen opetuskokemus jakaantui sen sijaan tasaisemmin musiikkilajitasolla vastaajia tarkasteltaessa.

Koulutus työkalujen ja sovellusten käyttöön puuttuu

Kyselyn toisessa osiossa selvitettiin ensin vastaajien käyttämiä etäopetustyökaluja monivalintakysymyksen avulla. Valmiina annettujen vaihtoehtojen lisäksi vastaajat saivat halutessaan kirjoittaa avoimeen tekstikenttään myös muista käyttämistään työkaluista. Mobiililaittein hoidetut ketterät etäyhteydet olivat lähes jokaiselle tuttuja, samoin kuin Zoom ja Microsoft Teams -ohjelmistot. Vastaajat olivat maininneet useaan otteeseen myös Google Meet -sovelluksen avoimen tekstikentän kautta.

Videokuvaa ja ääntä välittävien pikaviestinsovellusten ollessa vastaajille arkipäivää on huomioitava, etteivät erikoistuneemmat laitejärjestelmät musiikin etäopetuksen työkaluina olleet lainkaan tuttuja vastaajille. Tämän artikkelin alussa mainittu Oamkin ensimmäinen musiikin etäopetusluokka oli varustettu H.323-standardin videoneuvottelulaitteistolla, jonka kaltaiset järjestelmät olivat pitkään ainoa keino riittävän hyvälaatuisen etäyhteyden muodostamiseen musiikin soiton- tai laulunopetuksen tarpeita ajatellen.

Viime vuosina kuitenkin pikaviestinsovellukset, kuten kyselyvastauksistakin aiemmin kävi ilmi, ovat kehittyneet tekniseltä laadultaan ja käyttöominaisuuksiltaan niin paljon, että useimmissa yrityksissäkin on siirrytty erillisistä videoneuvottelulaitteistoista verkkokokoussovellusten käyttöön. Paikkasidonnaisuus ja laajemmin järjestelmää varten konfiguroitu verkkoyhteys olivat videoneuvottelulaitteistojen keskeisiä ominaisuuksia, ja useimmissa käyttötilanteissa verkkokokoussovellusten riippumattomuus järjestelmää varten rakennetusta pysyvästä teknisestä laitteistosta tekee etätyökalun valinnasta lähinnä makukysymyksen eri sovellusten välillä. [3]

Etäopetukseen valituista työkaluista riippumatta niiden käyttämistä pitää harjoitella, jotta väline edesauttaa opetustyötä prosessina ja tehostaa saavutettuja oppimistuloksia. [4] Koko kyselytutkimuksen ehkä merkittävin tulos juontuu vastaajien poikkeuksellisen yhdenmukaiseen kokemukseen siitä, etteivät he olleet saaneet etäopetukseen valittujen työkalujen käyttöön juuri minkäänlaista koulutusta. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti, että he eivät olleet saaneet joko ollenkaan (n=14, 40 %) tai saaneet vain vähän (n=11, 31 %) koulutusta etäopetustyökalujen ja -laitteistojen käyttöön. Ainoastaan yksi vastaaja oli saanut paljon koulutusta aiheeseen liittyen ja kaksi muuta melko paljon. Vastausten keskiarvo jääkin tämän kysymyksen kohdalla alhaiseen lukemaan (Ka=2,1, vaihteluväli VV=1–6).

Eräs selittävä tekijä etäopetustyökalujen käyttöön saadulle vähäiselle koulutukselle voi liittyä vastaajien jo valmiiksi toimiviin tietoteknisiin taitoihin. Ainoastaan kaksi vastaajaa arvioi taitonsa melko heikoiksi ja kaikki muut kohtalaisista taidoista aina erinomaisiin asti (Ka=5,1, VV=3–7).

Vastaajien arviot käytössä olleiden etäopetuslaitteistojen toimivuudesta jakaantuivat sen sijaan tasaisesti asteikon keskeltä sen laidoille saakka, eikä kaikkien vastaajien tarkastelu yhdessä tuota ollenkaan jatkohuomioita asiantilan suhteen (Ka=4,2, VV=1–7).

Lähestymällä ongelmaa vastaajien yleisen opetuskokemuksen ja toisaalta opetuksen musiikkilajin kautta huomataan, että kokemattomin vastaajaryhmä pitää etäopetuslaitteistojaan puutteellisempina (n=5, Ka=3,0, VV=1–6) kuin kokeneemmat vastaajat, joilla vastausten keskiarvot nousivat samaan tahtiin opetuskokemuksen lisääntyessä. Lisäksi kokemattomin vastaajaryhmä antoi ainoat ”erittäin puutteellinen” -arviot etäopetuslaitteistoistaan.

Keskimääräisesti parhaat arviot saatiin enimmäkseen rytmimusiikkia (n=12, Ka=4,8, VV=2–7) ja puutteellisimmat klassista musiikkia (n=18, Ka=3,9, VV=1–7) opettavilta vastaajaryhmiltä. Vaihteluvälin laajuus kuitenkin vähentää keskiarvon merkittävyyttä tämän kysymyksen kohdalla.

Oppilaat edistyvät, mutta millä hinnalla?

Kyselyn kolmannessa osiossa vertailtiin etä- ja lähiopetusta muun muassa tulosten, työn kuormittavuuden ja oppituntien valmistelun näkökulmista. Yleisesti vastaajat arvioivat musiikin etäopetuksen toimivan kohtalaisesti lähiopetukseen verrattuna. Vaikka vastaukset ulottuivat laajasti asteikon molemmille puolille, asettui keskimääräinen näkemys selkeästi asteikon keskelle kaikki vastaajat mukaan lukien (Ka=3,8), ja määritellyistä vastaajaryhmistä ainoastaan kokeneimpien opettajien arvio oli huomionarvoisesti parempi (Ka=4.6).

Siirtyminen etäopetukseen oli vastaajien mielestä sujunut kauttaaltaan melko hyvin (Ka=5,1, VV=4–7). Jälleen kokeneimman ryhmän tulos lähestyi astetta parempaa arviota (Ka=5,8). Opetustuloksetkin ovat linjassa edellisten kysymysten kanssa, sillä vastaajat kokivat oppilaiden/opetusryhmiensä edistyneen kohtalaisesti etäopetuksessa (Ka=4,5, VV=2–6). Ilman ponnisteluja vastaavanlaisiin tuloksiin ei ole kuitenkaan päästy: vastaajat kokivat etäopetuksen kuormittavana (Ka=2,7, VV=1–5) ja oppituntien valmistelun vaativampana (Ka=3,0, VV=1–5) lähiopetukseen verrattuna.

Videoita ja vastuunkantoa

Kyselyn viimeisessä osiossa arvioitiin etäopetuksen ominaispiirteitä niin teknisesti kuin pedagogisestikin. Ymmärrettäviä taustaoletuksia vahvistaen musiikin opettajat pitivät etäyhteyden avulla muodostettua kuvallista vastetta oppilaan toiminnasta keskimäärin parempana (Ka=3,7) äänelliseen vasteeseen verrattuna (Ka=3,3). Molempien laajat ja jonkin verran asteikon negatiiviseen päähän painottuvat vaihteluvälit (VV=1–6) kertonevat paitsi valittujen teknisten ratkaisujen eroavaisuuksista, myös vaihtelevasta ja vaikeasti hallittavasta yhteyslaadusta vastaanottavassa päässä.

Vastaajien arvio näyttää vahvistavan kyseistä asiaa (Ka=4,0, VV=2–6). Lisäksi on huomionarvoista, että kokenein vastaajaryhmä oli paljon tyytyväisempi äänen- ja kuvanlaadun tarkoituksenmukaisuuteen verrattuna opetusuransa alkupuolella oleviin.

Verkkoyhteydet olivat toimineet vastaajilla melko hyvin (Ka=4,7, VV=3–7), eikä tekniikan läsnäolo ei tuntunut häiritsevän opetusta liikaa (Ka=5,0, VV=2–7). Vaikka sanatonta viestintää ei koettu etäopetustilanteessa kovin selkeäksi (Ka=3,4, VV=1–6), oli kokeneimpien vastaajien arvio viestinnästä toimivampi (Ka=4,1, VV=3–6) kuin kokemattomimmalla vastaajaryhmällä (Ka=2,8, VV=2–4).

Edellisten tulosten myötä alkaa jo vahvistua käsitys, että etäopetustilanteita varten täytyy tehdä muutoksia pedagogisiin toimintatapoihin. Keskimääräisesti vastaajat olivat myös niin toimineet (Ka=4,8, VV=3–7). Vaikka kyselyyn vastanneet klassista musiikkia opettavat henkilöt olivatkin toimineet etänä hieman vähemmin muutoksin (Ka=4,4) rytmimusiikin opettajiin suhteutettuna (Ka=4,9), molempien ryhmien vastausten vaihteluvälit osoittivat asteikon yläpäätä kohti.

Yli puolet kaikista vastaajista (n=20, 57 %) oli kokeillut ja löytänyt uusia digitaalisia työvälineitä tai -menetelmiä etäpedagogiikan tueksi. Tämä korostui kokeneimmalla ryhmällä (n=8, 80 %) ja rytmimusiikin opettajilla (n=8, 67 %).

Kysely avasi lisäksi pyynnön tarkentaa näitä löydöksiä avoimen vastauksen muodossa, mikäli edellisen kysymyksen vastaus oli myöntävä. Vastauksissa korostui erityisesti videoiden tuottaminen opettajan mallikappaleina, mutta myös kotitehtäväsuorituksina oppilaan itse taltioimina. Muut oivallukset liittyivät paitsi uusien teknisten apuvälineiden käyttöön myös yleisluonteisempiin pedagogisiin toimintatapoihin. Vaikka etäopetuksen pedagogiikka ei usein poikkea lähiopetuksesta kovin paljon, ei opetusta voi suunnittelematta siirtää suoraan verkkoon.

Latenssi yhä suurin ongelma

Suurin ongelma musiikin etäopetuksessa on yhä kaikkiin etäviestintäteknologioihin väistämättä liittyvä latenssi, jolla tarkoitetaan viivettä tietoverkoissa lähetettävän signaalin ja sen vastaanottamisen välillä. Latenssin suuruus useimmiten käytännössä estää musisoinnin etäyhteyden välityksellä.

Vaikka verkkoyhteydet ovat kehittyneet esimerkiksi ajasta, jolloin Nissi poimi viiveongelman yhdeksi päähuomioksi Vi r Music -hankeartikkelissaan, ei yleisimmin etäyhteyksiin käytetyissä ratkaisuissa ole saatu aikaan merkittävää parannusta latenssin pienentämisessä tai sen pitämisessä kiinteästi tietyllä riittävän matalalla tasolla. Ongelma huomioitiin suurimmassa osassa avoimista vastauksista, joita tämän artikkelin kyselyssä selvitettiin kysymällä ”mikä etäopetuksessa toimii hyvin ja mikä heikommin”. Yhteissoittoa pidettiin kategorisesti mahdottomana musiikin etäopetuksessa.

Tilanne ei kuitenkaan ole edellä kuvatulla tavalla näin toivoton. Ensi vuonna tulee kuluneeksi jo kymmenen vuotta siitä, kun LoLa – Low Latency AV Streaming System julkaistiin tutkimus- ja koulutuskäyttöön italialaisten Conservatorio di Musica Giuseppe Tartini -musiikkikorkeakoulun ja GARR-tutkimusverkkokonsortion kehittämänä. [5] LoLa on kolmesta tarkasti määritellystä elementistä koostuva järjestelmä (ohjelmisto, AV-laitteisto ja soveltuva verkkoyhteys), jonka avulla matalalatenssinen etäyhteys mahdollistaa hyvin monenlaisen musisoinnin ansiokkaasti. [6] LoLa on Suomessakin otettu käyttöön monessa musiikkiopintoja tarjoavassa korkeakoulussa Oamk mukaan lukien.

Järjestelmä on määritelty niin, että kaikki sen osat tuottaisivat mahdollisimman vähän latenssia. Lisäksi se on suunniteltu nimenomaan musiikkia varten: RME-valmistajan laadukkaat audio interfacet yhdessä LoLa:n tehokkaasti optimoidun ohjelmiston kanssa saavuttavat jopa viiden millisekunnin latenssiarvoja ääniyhteyden osalta (tässä ei oteta huomioon verkkoyhteyden, välimatkan tai esimerkiksi ääniprosessoinnin tuottamaa latenssia). Vertailun vuoksi esitettäköön, että viiden metrin matkalla huonelämpötilassa ääni kulkee 14,5 millisekuntia. Videokuvan osalta latenssiarvot ovat valitettavasti suurempia, ja erityisesti isot näytöt ja projektorit ovat hitaudessaan ongelmallisia. LoLa:n kanssa käytetäänkin yleensä opetustilanteissa nopeita pelinäyttöjä, jolloin ääni ja kuva välittyvät paremmin ajallisesti synkronoituna. [7]

LoLa vaatii kuitenkin kaikkien edellä mainittujen elementtien saatavuuden, ja näistä viimeinen, häiriötön vähintään gigabitin verkkoyhteys symmetrisenä (kumpaankin suuntaan) asettaa suurimmat haasteet LoLa:n laajemmalle käyttöönotolle Suomessa muualla kuin Funet-yliopistoverkossa. Lisäksi ainakin toistaiseksi LoLa:n visuaalinen ulottuvuus tyypillisellä yhden kameran konfiguraatiolla vaikuttaa heikkotasoiselta verrattuna yleisten verkkokokoussovellusten ja erityisesti videoneuvottelulaitteistojen välittämään vaikuttavaan kuvanlaatuun verrattuna. Tällä on todennäköisesti ollut myös osansa siihen, ettei LoLa vielä ole levinnyt nykyisen käyttäjäyhteisönsä ulkopuolelle laajemmin.

Teknisesti etäyhteystyökalut mahdollistavat musiikin etäopetuksessa jo nyt paljon asioita, joita ei valitettavasti päästä useinkaan hyödyntämään täydessä mitassaan. Syitä on monenlaisia, ja osaltaan itse laitteet ja ohjelmistot voisivat olla myös helppokäyttöisempiä ja nopeammin käyttöön otettavia. On ollut kuitenkin ilahduttavaa huomata, että esimerkiksi yleinen Zoom-verkkokokoussovellus on parantanut tuotteensa käyttöä musiikillisiin tarkoituksiin yllättävän aktiivisesti, vaikkakin parasta äänenlaatua etsiessään pitäisi jotenkin varmistua siitä, että myös toisessa päässä etäyhteyttä esimerkiksi käytettäisiin kuulokkeita, ja ohjelman asetukset on oikein asetettu. [8] Näillä työkaluilla latenssiongelmaa ei tällä hetkellä kuitenkaan voida valitettavasti ratkaista.

On ennustettu, että digitaalisen äänidatan siirtoon käytettävä AoIP-tekniikka (Audio over Internet Protocol) tulee yleistymään paikallisten studiojärjestelmä- ja äänentoistototeutusten lisäksi myös etäyhteyksien teknisenä toteutustapana. [9] Tekniikan yleistymistä ovat tähän asti hidastaneet laitteiden korkea hintataso ja kilpailu kaupallisten toimijoiden erillisten AoIP-protokollien välillä, mutta ainakin jälkimmäisen ongelman voidaan ajatella jo helpottuneen Audinate-yhtiön kehittämän Dante-verkon suosion [10] ja äänitekniikka-alan kattojärjestön AES:in (Audio Engineering Society) protokollien yhteistoimintaa määrittelevän AES67-standardin myötä [11].

Myös 5G-teknologian pitäisi ainakin teoreettisesti auttaa yhteysviiveiden lyhentämisessä nykyiseen verrattuna [12], mutta asiasta on vielä liian aikaista sanoa mitään varmaa. Sovelluksia kuitenkin jo kehitellään [13] ja testataan [14].

Lopuksi

Tuloksia arvioitaessa pitää ottaa huomioon, etteivät ne ole yleistettävissä Musiikin etäopetus -Facebook-ryhmän käyttäjien tai varsinkaan kaikkien Suomessa toimivien musiikin opettajien yleiseksi näkemykseksi käsiteltävistä asioista.

Tutkimuksen toteutustavasta löydetään esimerkiksi seuraavat puutteet: Aineiston koko on liian pieni, eikä sen kokoamisessa ole hyödynnetty satunnaisotannan menetelmiä. Tilastollista merkittävyyttä ei myöskään ole testattu vakiintunein menetelmin, joten tulokset voivat olla satunnaisia erilaisten mittausvirheiden vuoksi. Vaikka kysely laadittiin ja testattiin huolellisesti, usean vastaajan kommentoitua sitä myös selkeäksi ja toimivaksi, olisi sille täytynyt tehdä tarkempi arvio siitä, että kysymyksillä todella mitattiin tarkoitettuja asioita, eikä niitä ymmärretty väärin.

Kaiken tämän jälkeenkin tuloksia ja johtopäätöksiä voi pitää vähintään suuntaa antavina perustuen kyselytutkimuksen sisällöllisen merkittävyyden arviointiin. Tuloksia on verrattu, ja ne ovat tärkeimmiltä osiltaan linjassa Nissin poimimiin päähuomioihin Oamkin Vi r Music -hankkeen tuloksista, lähteinä käytettyihin tieteellisiin julkaisuihin ja muihin relevantteihin artikkeleihin sekä tämän artikkelin kirjoittajien asiantuntijuuteen ja kokemuksiin suhteutettuna.

Jatkotutkimukset ovat silti tarpeen, jotta tässä kuvatut tulokset voidaan esittää paremmin toistettavina ja pätevämmässä valossa.

Tuohino Jussi, suunnittelija
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö

Tötterström Jouko, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö

Lähteet

[1] Nissi, O. 2010. Musiikin etäopetuksen eväitä etsimässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 14. Hakupäivä 11.5.2021. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201012083069

[2] Hildén, K. 2020. Musiikin etäopetus -Facebook-ryhmä (yksityinen, vain jäsenet näkevät sisällön).

[3] Järvinen, J. 2019. Heil Himmel & Donnerwetter – videoteknologiapalveluiden kokonaiskuva. Teoksessa A. Hakala, H. Ikonen & L. Liimatainen (toim.) Koulutuksen kehittämisen katsaus 2018. Verkostoilla joustavuutta ja laatua opintoihin. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 261, 86–90. Hakupäivä 11.5.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-520-3

[4] Ruippo, M. 2015. Musiikin verkko-opetus: yhteenvetoraportti Sibelius-Akatemian aluekehityshankkeesta vuosina 2001–2003 ja sen jälkeisestä verkko-opetuksen kehittämisestä. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Opinnäytetyö. Hakupäivä 11.5.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018050923815

[5] Riley, H., MacLeod, R.B. & Libera, M. 2014. Low Latency Audio Video: Potentials for Collaborative Music Making Through Distance Learning. Update: Applications of Research in Music Education 34 (3), 15–23. Hakupäivä 11.5.2021. https://doi.org/10.1177/8755123314554403

[6] LoLa-järjestelmän verkkosivusto. Hakupäivä: 30.12.2020. https://lola.conts.it/

[7] Smith, G.D., Moir, Z., Ferguson, P. & Davies, G. 2020. Low-latency Networked Music Collaborations: Does “Good Enough” Do Enough Good? Journal of Network Music and Arts 2, 1. Hakupäivä 11.5.2021. https://commons.library.stonybrook.edu/jonma/vol2/iss1/5

[8] Timson, C. 2020. Zoom 5.2.2. The Musician’s Update. Sound on Sound -lehti. Hakupäivä 30.12.2020. https://www.soundonsound.com/reviews/zoom-522

[9] Focusrite www-sivut. RedNet Enables ‘World-First’ Cross-Border Interactive Performance. Hakupäivä 30.12.2020. https://pro.focusrite.com/case-studies/live-sound/rednet-enables-%E2%80%98worldfirst%E2%80%99-crossborder-interactive-performance

[10] Davies, D. 2020. Unlimited potential: how networking has transformed professional audio. MusicRadar. Hakupäivä: 30.12.2020. https://www.musicradar.com/news/unlimited-potential-how-networking-has-transformed-professional-audio

[11] AES67-standardi Audio Engineer Societyn verkkosivustolla. Hakupäivä 30.12.2020. https://www.aes.org/publications/standards/search.cfm?docID=96

[12] Jiang, X., Shokri-Ghadikolaei, H., Fodor, G., Modiano, E., Pang, Z., Zorzi, M. & Fischione, C. 2019. Low-Latency Networking: Where Latency Lurks and How to Tame It. Proceedings of the IEEE 107 (2), 280–306. Hakupäivä 11.5.2021. https://doi.org/10.1109/JPROC.2018.2863960

[13] Aloha-sovelluksen verkkosivusto. Hakupäivä 30.12.2020. https://alohabyelk.com/

[14] Estonia Academy of Music and Theathre. 2018. First 5G concert in the world at the Estonian Academy of Music and Theatre. Hakupäivä 30.12.2020. https://eamt.ee/en/first-5g-concert-in-the-world-at-the-estonian-academy-of-music-and-theatre/

[15] Network Performing Arts Production Workshops. 2019. I wish I would dance well under the stars. Distributed performance – LIVE STREAM – 19:30–20:30 CEST, Wednesday, 3 April 2019. Hakupäivä 31.12.2020. https://npapws.org/i-wish-i-would-dance-well-under-the-stars/