Oamkissa vietetään digipedagogiikan teemavuotta, jonka aikana luodaan valmiuksia muutoksen kohtaamiseen. Digipeda-kolumnisarjaa jatkaa kirjoituksellaan Ammatillisen opettajakoulutuksen yksikönjohtaja Asko Karjalainen.

Digipeda-kolumnisarja logo.

Digioppiminen koukuttaa, eikä nukkumaan malta käydä.

Moni opiskelija kokee, että jää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle ilman Moodlea ja Teams-luentoja.

Valesitaatteja, mutta voisivatko ne olla totta? Nuoriso käyttää yhä enemmän aikaansa älylaitteiden parissa, sillä sosiaalisen median vetovoima on vastustamaton. Myös aikuisista kolmekymmentä prosenttia käyttää työpäivän päätteeksi yli kolme tuntia ruutujen äärellä.

Some tuntuu hyvältä. Some kiinnostaa. Asiantuntijoita ilmiö sikäli huolettaa, että liian suurella ruutuajalla näyttää olevan huonoja terveysvaikutuksia.

Digioppimisen liiallisesta kiinnostavuudesta ei ole uutisoitu. Koronavuoden digitaalinen opetus saattoi tuntua opiskelijoista pikemminkin etäännyttävältä. Lukuvuoden alkaessa monet uhkasivat pitää välivuoden, jos korkeakouluissa ei nopeasti palata kampuksille.

Onko digiopetuksesta voinut puuttua jotakin oleellista?

Mitähän se olisi? Sanoisin, että puuttuva palanen on positiivinen tunnevaste. Tunteiden valtaisa rooli oppimisessa on tiedetty jo vuosikymmeniä. Tunteet ovat mukana kaikessa toiminnassa. Tunne peittoaa tiedon, usein myös järjen. Tunteet tarttuvat ja leviävät virustakin nopeammin.

Motivaatio on tunnetila. Opiskelussa jaksaminen on tunnekokemus. Positiiviset tunteet auttavat kiinnostumaan, lisäävät itseopiskelua ja auttavat menestymään. Positiivisessa tunnetilassa ihminen kykenee hyviin suorituksiin ja opiskelija voi ylittää itsensä. Negatiivinen tunnekokemus voi olla tie luovuttamiseen ja arvon kieltämiseen. Ikävässä ilmapiirissä alisuoriudutaan ja tehdään vain pakollinen.

Sillä, miten opiskelijoiden ryhmätunne syntyy opintojen alussa ja kuinka se elää opetustilanteissa, on suuri vaikutus opiskelun sujumiseen. Yhdessä mennään ja porukalla tehdään, tai sitten ei. Mielipide muodostuu helposti ja yhteinen kokemus nopeasti. Jos jokin opetustilanne tai opetusmenetelmä värittyy negatiiviseksi, oppimisen tuloksellisuus vaarantuu laajalti.

Netin informaatiovaranto on valtaisa ja somemaailma pääosin ryhmätunteiden maailmaa. Osa someinformaatiosta on oikeaa tietoa, osa aivan täyttä harhaa. Toistuvasti ihmettelemme, kuinka koulutetut ihmiset uskovat salaliittoteorioita ja lähtevät täysillä mukaan tieteessä kumottuihin uskomuksiin. On mahtava tunne kuulua ryhmään, jolla on syvempää tietoa. Samanhenkisyyden voima on lähes käsittämätön.

Korkeakouluyhteisöllä on syvempää tietoa. Korkeakouluyhteisöön on inspiroivaa kuulua, ja jokainen opetustilanne on kutsu käydä peremmälle tieteellisen tiedon sisäpiiriin. Lähdetään kaikissa opetustilanteissa matkaan tällä ajatuksella, ja tunnetase alkaa korjaantua.

Piirretty kuva, jossa kaksi kuvaa ihmisestä istumassa tietokoneen ääressä. Toinen on mustavalkoinen ja toinen värillinen.

Jokainen opintojakso on löytöretki ja jokainen verkkokurssi seikkailu. Sen sijaan, että latoisimme näkyviin kylmiä lauseita ruutu toisensa perään, autetaan opiskelijaa oivaltamaan, mihin kaikkeen hän tiedolla pystyy. Otetaan opiskelijoita mukaan oikeaan keskusteluun – myös somessa – ja ollaan heistä kiinnostuneita. Suunnitellaan opetus inspiroiva kohtaaminen edellä. Ollaan ystävällisiä, panostetaan positiiviseen pedagogiikkaan ja käytetään apuna draaman kaarta. Laaditaan koukuttavaa oppimateriaalia pelillistämällä. Tuodaan digivision keskiöön oppimisen ihme. Noustaan digipedagogiikassa tunteiden sometasolle ja muokataan oppisisältöjä kevyemmällä tavalla kiinnostaviksi. Tehdään tieteellisen tiedon vetovoimasta vastustamatonta.

Tunteita ei voi voittaa, ne voi kuitenkin saada puolelleen. Tylsää osaavat kaikki tehdä. Haastetaan itsemme tässä. Varmistetaan, että jokainen digituokio on opiskelijalle myönteinen tunnekokemus.


Asko Karjalainen

Valokuva Asko Karjalaisesta.
Asko Karjalainen (kuva: Oulun ammattikorkeakoulu)


Kirjoittaja työskentelee Oamkissa Ammatillisen opettajakoulutuksen yksikönjohtajana.

Kolumnisarjan seuraava kirjoittaja on Kielikeskuksen yksikönjohtaja Tarja Paukkeri.

Kolumnisarjan aiemmat julkaisut:

– Kurttila Jukka: Digipedagogiikkaa tuetaan, kehitetään ja jalkautetaan yhteistyössä ja koordinoiden

Laitinen Jyrki: Vanhassa pitäytyminen ei ole kestävä ratkaisu


Lukemista

Boekaerts, M. 2002. Motivation to learn. Hakupäivä 4.11.2021. https://iaoed.org/downloads/prac10e.pdf

Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. 2014. Positiivisen pedagogiikan jäljillä. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus, 224–242.

Lonka, K. & Ketonen, E. 2012. How to make a lecture course into an engaging learning experience? Studies for the Learning Society 2, 63‒74. Hakupäivä 4.11.2021. http://hdl.handle.net/10138/232980

Hämäläinen, P. & Takatalo, J. 2017. Millainen peli koukuttaa ja tuottaa mielihyvää? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 133 (23), 2291‒5. Hakupäivä 4.11.2021. https://www.duodecimlehti.fi/duo14046

Opettajan tietopalvelu -verkkosivut. Positiivisen johtajan kuusi ominaisuutta. Hakupäivä 4.11.2021. https://www.opettajantietopalvelu.fi/positiivisenopettajankuusiominaisuutta.html

Rahmel, P. 2019. Narratiivisuutta pedagogiikkaan. Hiiltä ja timanttia -blogi 3.6. Metropolia-ammattikorkeakoulu. Hakupäivä 4.11.2021. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/06/03/narratiivisuutta-pedagogiikkaan/