Mikä ihmeen RageStop?

Okei, myönnän että RageStop kuulostaa vihanhallintaryhmän nimeltä. Aggression ja vihan tunteiden tunnistaminen ja niiden turvallinen ilmaiseminen ovat kuitenkin vain pieni murunen siitä, mistä RageStop- hankkeessa on kysymys. Turvallisuus ja tunteet oppimisen perustana kertoo jo hieman enemmän.

Ensimmäiset RageStop- työpajat olivat vitosluokkalaisille räätälöityjä tietoiskuja, siitä mitä aivoissa ja kehossa tapahtuu, kun koemme turvallisuuden tunnetta tai kun turvallisuus on uhattuna. Puhuimme oppilaiden kanssa siitä, että kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä ja oikeita, mutta tunteiden vallassa tehdyt teot voivat olla joko hyviä tai huonoja.  Kuuntelimme, millaisia tunteiden säätelykeinoja lapsilla itsellään on niihin tilanteisiin, kun ragee. Ohjasimme oppilaat kokoamaan vinkit yhteiseen tauluun, muistuttamaan työpajassa syntyneistä oivalluksista. Jäimme kuitenkin miettimään, kuinka pitkälle yksittäinen tunti kantaa ja tukeeko kouluympäristö lapsille ominaisten rauhoittumiskeinojen käyttämistä.

Oppiminen tapahtuu sietoikkunassa

Rageeminen on hetkittäistä ylikierroksilla olemista, jolloin olemme enemmän tunteen kuin järjen vietävänä.  Kaksivuotisessa hankkeessa saamme, yhdessä nuorten kanssa, kehittää olemassa olevaa työpajamallia huomiomaan muidenkin kuin aggression tunteiden vaikutuksia oppimiseen ja opintoihin kiinnittymiseen.  Turvattomuuden kokemus aiheuttaa myös alivireisyyttä ja pitkäkestoista stressiä, jotka ovat oppimisen esteenä. Olemme esitelleet nuorille sietoikkuna-käsitteen ja pohtineet yhdessä heidän kanssaan, millainen oppimisympäristö tukee sietoikkunassa pysymistä, millaisia vireystilan säätelykeinoja nuorilla itsellään on ja mitä näistä keinoista voi käyttää koulussa.

Meidän kaikkien vireystila vaihtelee päivän mittaan ja se on ihan ok. Ei ole tarkoituskaan pysyä samassa olotilassa ajasta ja paikasta riippumatta. Henkilökohtaisesti koen mahdottomaksi suorittaa mitään kovin älyllistä toimintaa ennen aamukahvia. Päivän mittaan ajatustoiminta voi vilkastua niin, että on vaikeuksia päättää mitä ideaa lähtee kehittämään eteenpäin. Tuolloin on viisainta noudattaa vanhan kansan sanontaa ja istua kiireimmäksi aikaa.

Mitä järkeä tässä on?

Kehittäjänuoremme ovat Pohjankartanon koulun kymppiluokkalaisia.  Emme ole opettamisen vaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia, joten saatamme hämmentää oppilaita omalla tavallamme ohjata tunteja. Sen sijaan, että kävisimme läpi vuosilukuja, matematiikan kaavoja tai vieraan kielen sanoja johdattelemmekin pohtimaan omia koulukokemuksia sekä tunteita ja ajatuksia. Kun oppilaiden vireystila tunnilla laskee tai nousee ohi sietoikkunan, meillä on opetusmateriaalia tässä ja nyt -hetkessä. Voimme yhdessä pysähtyä tutkimaan, mitä juuri nyt tapahtuu. Meillä ei ole painetta siitä, että jokin tärkeä asia jää kertomatta ja oppimatta, kun levottomuus lisääntyy tai oppilas nukahtaa pulpetille. Olemme tuolloin asian ytimessä. Pienillä harjoituksilla ja leikeillä pyrimme tarpeen mukaan joko nostamaan tai laskemaan vireystilaa. Annamme aivoille mietittävää tekemällä ristikkäisiä liikkeitä ja muita hölmölle tuntuvia tehtäviä.  Enemmän kuin kerran, olemme kuulleet nuorten kysyvän, mitä järkeä tässä on. Paljonkin. Kun tunnistamme oman kehon viestit, osaamme myös lähettää viestin takaisin – ei ole mitään hätää, olen turvassa.

Aikuisten pitää tunnistaa oma vireystilansa

Olen jälleen etätöissä ja joudun viettämään lähes kahdeksan tuntia tietokoneen äärellä. Aamupäivän palaverien ja blogin kirjoittamisen jälkeen kuuntelin kehoani ja päätin pitää tunnin mittaisen ulkoilutauon. Kävelyseurakseni otin YleAreenan ja kuuntelin psykoterapeutti Minna Martinin haastattelua Kysy mitä vaan -ohjelmassa. Sain vahvistuksen silmien lepuuttamisen tärkeydelle. Martin pohdiskeli, mitä kehossamme tapahtuu, kun kohdistamme katseemme pitkään esimerkiksi kännykän näytölle. Silmien ympärille muodostuvat jännitteet aktivoivat kehon puolustusjärjestelmät ikään kuin olisimme vaaratilanteessa. Ne aivojen osat, jotka käsittelevät tätä tietoa, eivät erottele, vaikuttavatko kasvot jännittyneiltä siksi, että tarkkailemme pedon lähestymistä vai skrollaammeko facebookkia. Pelkkä kännykän pois laittaminen ja kasvojen rentouttaminen voi laskea sykettä ja helpottaa luonnollista hengitystä. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kertomaan tämän oivalluksen nuorille. =)

No, tuo oli läppä. Valmiina tarjoiltuja neuvoja tärkeämpää on tunnistaa oma vireystilansa. Martin muistutti, että kaikessa vuorovaikutuksessa, jossa on kaksi eri asemassa olevaa ihmistä, on ensiarvoisen tärkeää, että auktoriteettiasemassa oleva osapuoli voi hyvin ja kykenee rauhoittamaan itseään. Omien tunteiden tunnistaminen ja itsesäätely on perusta sille, että voi olla turvallisesti läsnä toiselle.

Sirpa Huotari
(Asiantuntija, RageStop – turvallisuus ja tunteet oppimisen perustana -hanke)