Harjoittelijana hankkeessa
“Mikä ihmeen RageStop?” täällä onkin jo kysytty. Sain kulkea hankkeen eri osatoteuttajien matkassa loppusyksyn 2020 ja niinpä kalenteri alkoi täyttyä ragesta, ragestopista ja muista rageemiseen liittyvistä palavereista, seminaareista ja työpajoista. Täytyy myöntää, että ensimmäinen mielleyhtymä hankkeen nimen kuultuani oli itsellänikin aggression säätelyyn liittyvä, mutta tämähän on vain yksi hankkeen alkuperäisistä lähtökohdista. Hankkeen tavoitteita ovat koetun turvallisuuden, tunteiden tunnistamisen ja tunnesäätelyn lisääminen. Ajatellaan, että parantunut stressin ja tunteiden säätely edistää oppimista, elämänhallintaa sekä auttaa ihmissuhteissa – ja näin ollen ehkäisee syrjäytymistä.
Sietoikkuna - yksinkertaistetusti sellainen hyvä olotila, jossa ei olla yli- eikä alivireystilassa - oli minulle käsitteenä tuttu sosionomin opintojen kriisityön kurssilta, mutta en ollut sitä aktiivisesti omaan elämään tai ammatilliseen työkalupakkiini saanut kiinnitettyä. Hankkeen sisällä jo legendaariseksi muodostunut “Onnin video” [https://www.youtube.com/watch?v=CXetSc90Jbg] sietoikkunasta on muuten erinomainen kiteytys ja johdatus aiheeseen. Omaan vireystilaan voi oppia vaikuttamaan ja sietoikkunaa voi kasvattaa.
Tunteet ovat luonnollisesti elämässä aina läsnä, mutta on ollut jännä huomata, miten hanke jatkoi elämäänsä myös vapaa-ajalla - monet keskustelut lähipiirissäkin nimittäin ovat käsitelleet tunteita loppusyksystä erityisen paljon. (Tosin on hyvinkin mahdollista, että tähän on hankkeen kautta kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota.) Ihanaa on esimerkiksi ollut saada kuulla uuden orkesterin tuottavan “sisäisen ilon räjähdyksen”. Toisaalta huolta on aiheuttanut huomio, ettei toinen osaa ilmaista vihaa. Tälle on sitten pohdittu yhdessä uudenlaisia, turvallisia ilmaisukeinoja, kuten päiväkirjaan kirjoittamista tai sen hurraamista, että on edes kertonut olleensa vihainen. Humoristisesti voisi todeta, että tarvitaan siis myös RageStartia. No, ei ehkä tarvitse alkaa rageemaan, mutta tärkeää on tietenkin osata ilmaista ja oppia käsittelemään ihan kaikenlaisia tunteita. Onneksi opettelemiselle ei ole ikärajaa - tässä suhteessa siis ainakin toivon meistä jokaisen olevan elinikäinen oppija. Myös aivotutkimus aivojen plastisuudesta eli muuntumiskyvystä tukee tätä: aivot kehittyvät läpi elämän (Huotilainen & Peltonen 2017, 9).
Nopeasti kuluneen syksyn hankerupeaman rullatessa omalta kohdaltani kohti loppua ajattelen, että ehkäpä löydän itseni tulevaisuudessakin kehittämishankkeiden parista. Ainakin se on selvää, että sietoikkuna on tullut tutuksi - teemaksi, jonka “ilosanomaa” vien mielelläni muillekin. Koronakevään 2020 poikkeuslain aikana etäopintojen vastapainoksi aloittamieni metsäkävelyjen rinnalle olen talven etätyösuositusten myötä päätynyt venyttelemään koneen ääressä kyyhöttänyttä rankaani yhä säännöllisemmin - sitähän voi kaamoksessa tehdä vaikka tunnelmavalaistuksessa. Oman vireystilan säätelemiseksi ja tunnetasapainon vahvistamiseksi. Mikä auttaa sinua säätelemään omaa vireystilaasi?
Niina Garoës
Sosionomiopiskelija
Oulun ammattikorkeakoulu
Valokuvat: Pixabay
LÄHTEET
Huotilainen, Minna & Peltonen, Leeni 2017. Tunne aivosi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.