Takaisin kokoomateoksen etusivulle

Kulttuurituottajan työnkuva on hyvin monipuolinen. Tässä artikkelissa selvitetään, kokevatko sanomalehtien tuottajat olevansa kulttuurituottajia.

Valokuva Kaleva ja Keskipohjanmaa sanomalehdistä.
Kaleva ja Keskipohjanmaa (kuva: Annika Tiitto)

”Miellän kulttuurituottajan usein julkisorganisaation, kuten kaupungin tai kunnan, työntekijäksi, joka vastaa erilaisista kulttuuritapahtumista.” [1]

Näin vastaa Keskipohjanmaa-lehden tuottaja Arja Kangas, kun kysyn, miten hän määrittelisi kulttuurituottajan.

Kulttuurituottajan työnkuvan kuvaileminen on melko vaikeaa. Mutta vielä vaikeampaa on tietää, ketkä ovat kulttuurituottajia. Työskentelevätkö kulttuurituottajat ainoastaan tapahtumien ja kulttuuripalveluiden parissa vai löytyykö heitä myös lehtitaloista?

Jos edellä mainitun kysymyksen esittäisi kulttuurituottajan opintoja tarjoaville oppilaitoksille, vastaus olisi luultavasti pienen epäröinnin jälkeen kielteinen. Humanistinen ammattikorkeakoulu määrittelee kulttuurituottajan verkkosivuillaan näin:

Kulttuurituottaja hallitsee erilaisten kulttuuri- ja taidetapahtumien tuottamisprosessit, markkinoinnin ja viestinnän sekä ymmärtää niiden rahoituksen ja liiketalouden. Kulttuurituottaja työskentelee järjestöissä, yrityksissä, kulttuurihallinnossa tai luovan alan yrityksissä esimerkiksi tapahtumatuottajana, projektipäällikkönä, järjestö- tai kulttuurisihteerinä tai managerina. [2]

Metropolia Ammattikorkeakoulun sivuilla sama ammattinimike on määritelty seuraavasti:

Kulttuurituottaja on kulttuuritoiminnan mahdollistaja, joka organisoi ja johtaa tuotannollista toimintaa. Tuottaja vastaa siitä, että kulttuuripalvelu suunnitellaan hyvin, toteutetaan realistisesti ja että se tavoittaa asiakkaansa sekä saavuttaa sisällölliset päämääränsä. Kulttuurituottajan työtehtävät sisältävät yleensä kulttuuripalveluiden organisointia, tuotteistamista ja liiketoimintaa tai kulttuurialan palveluiden kehittämistä. Työympäristönä voi olla esimerkiksi teatterit, konsertti- ja tanssisalit sekä taidealan laitokset, kulttuuri- ja liikuntajärjestöt, kuntien ja valtion kulttuuritehtävät, oma yritys, tapahtumat ja festivaalit, kuvataidegalleriat ja näyttelytilat sekä pelialan yritykset ja yhteisöt. [3]

Näissä kuvauksissa ei mainita sanaakaan mediataloista tai sanomalehtien toimituksista.

Tuottajan titteli on kuitenkin ollut sanomalehdissä käytössä jo vuodesta 1998 asti. Silloin se lisättiin ammattinimikkeeksi Journalistiliiton rekisteriin. [4]

Daniel Wallenius on määritellyt opinnäytetyössään neljä tuottajatyyppiä: tekijä-tuottajan, päällikkötuottajan, uutistuottajan ja verkkotuottajan. [4] Tässä artikkelissa tarkastelen tuottajuutta kuitenkin nimenomaan kulttuurituottamisen näkökulmasta ja kulttuurin määritelmää niin laajasti kuin on tarpeen.

Arja Kangas on työskennellyt Keskipohjanmaa-lehden tuottajana vasta muutaman kuukauden, mutta on toiminut tuottajan tehtävissä myös aiemmissa työpaikoissaan. Hänen nykyiseen työnkuvaansa kuuluu esimerkiksi toimituksen johtamista, sisältöjen ja verkon suunnittelua, aikatauluttamista sekä analytiikan ja muiden medioiden seurantaa.

”Työ vaatii uutisaktiivisuutta, järjestelmällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Koko ajan täytyy olla kartalla: jos et suunnittele tulevia sisältöjä joka päivä, joudut keksimään pyörän aina uudestaan. Samalla pitää kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että kaikkea ei voi suunnitella ennalta”, Kangas kuvailee. [1]

Hänen työnsä on siis varsin monipuolista. Oikeastaan yhtä monipuolista kuin kulttuurituottajankin työ. Voisiko Kangas siis sittenkin olla kulttuurituottaja?

”Jos ajatellaan kulttuurituottamista laajemmin, kaikki toimittajat tuottavat kulttuuria varmasti jollakin tavalla. Mutta en missään nimessä koe olevani kulttuurituottaja siinä mielessä, mitä se työnimike oikeasti tarkoittaa.” [1]

Maakuntalehti Kalevan tuottajana työskentelevä Vesa Kärki puolestaan kokee olevansa kulttuurituottaja. Syy tähän on varsin yksinkertainen: hänen työnimikkeensä on tuottaja, mutta hän vastaa nimenomaan Kalevan kulttuurisivuista.

”Minä olen ainoa tuottaja, johon voi liittää tässä toimituksessa etuliitteen kulttuuri”, Kärki sanoo. [5]

Itse asiassa Kärki toimii myös urheilutoimituksen esimiehenä ja tuottaa pidempiä lukemistojuttuja yhdessä Kalevan featuretuottajan kanssa. Mutta ilman kulttuurisivujen tuottamista hänkään ei kokisi olevansa kulttuurituottaja.

Kärjestä tuli Kalevan tuottaja vuonna 2010. Sitä ennen lehdessä työskenteli esihenkilöitä ja päälliköitä. Vaikka nimike vaihtui, työnkuva on säilynyt pohjimmiltaan hyvin samankaltaisena.

”Vastaan siitä, että kulttuurisivut täyttyvät seitsemänä päivänä viikossa ja että niiden tekemiseen on riittävästi työvoimaa. Tämä on siis hyvin pitkälle perinteistä lehtityötä ja samanlaista hommaa kuin mitä esihenkilöt ovat tehneet vuosikymmenten ajan.” [5]

Suuria muutoksiakin on toki tapahtunut: digitaalisuus on lisääntynyt vauhdilla, ja aiemmin itsenäiset lehdet ovat siirtyneet isojen konsernien omistukseen. Tuottajan työssä tämä tarkoittaa yhteistyön lisääntymistä.

”Teen töitä yhdessä kulttuuritoimittajien, muun toimituksen, avustajien, uutistuottajien, featuretuottajan ja muiden konsernin lehtien kanssa”, Kärki luettelee. [5]

Lista hyvältä tuottajalta vaadittavista ominaisuuksista on Kärjenkin mielestä pitkä: pitää olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen, vastata kysymyksiin, huoliin ja murheisiin sekä tehdä omaa työtä jatkuvien keskeytysten keskellä.

”Samalla täytyy hyväksyä se, että tuottajan työ ei ole pelkkää sisältöjen suunnittelua, vaan tähän liittyy paljon byrokratiaa, palavereita ja hallinnollista hommaa.” [5]

Vaikka Kärki pitääkin itseään kulttuurituottajana, hänen mielestään sanomalehdessä tuottajana työskenteleminen on kuitenkin hyvin erilaista kuin tapahtumakentällä työskentely.

”Seuraan toki mitä samalla ammattinimikkeellä toimivat saavat aikaiseksi ja reagoin niihin tekemällä juttuja, mutta en ole ainakaan vielä itse mukana tapahtumatuotannoissa.” [5]

Muutoksia siihenkin asiaan voi kuitenkin olla luvassa. Digitaalisuuden myötä myös perinteiset lehtitalot ovat alkaneet tuottaa omia tapahtumia. Kaleva ei sitä vielä tee, mutta toimituksessa ollaan valmiina muutoksiin.

”Varmaan tuottajan roolikin tulee vielä muuttumaan”, Kärki arvelee. [5]

Walleniuskin muistuttaa opinnäytetyössään, että mikään ammattinimike journalismissa ei ole tullut jäädäkseen:

Ehkä paras tapa ilmaista asia, olisi sanoa, että tuottaja oleskelee lehdissä niin kauan, kunnes journalismi taas muuttuu niin radikaalisti, että joku toinen titteli koetaan sopivammaksi tehtäviä hoitavalle ihmiselle. Periaatteessa tuottajan nimike on osuva. Tuottaja vastaa jutuntekoprosessista suunnittelusta ja viimeistelystä, joskus myös toteutuksesta. Näin tuottajuus lehdessä siis täyttää perinteisen tuottajuuden määritelmän. [4]

Vielä ei ole kuitenkaan vastattu otsikossa esitettyyn kysymykseen: onko sanomalehdessä työskentelevä tuottaja kulttuurituottaja? Se riippuu siitä, miten asiaa ajattelee.

Yksittäinen toimittaja, koko toimitus yhdessä ja toimituksen arkea johtava tuottaja tuottavat koko ajan erilaisia sisältöjä. Nämä sisällöt ovat omalla tavallaan kulttuuria, joten toimituksen työntekijät ovat siis kulttuurituottajia.

Mutta jos kulttuurituottaja määritellään tarkasti tapahtumien ja perinteisen kulttuurin parissa työskenteleväksi henkilöksi, silloin ainoastaan toimituksen kulttuurisivuista vastaava tuottaja on kulttuurituottaja.

Olipa työnimike tai -identiteetti mikä tahansa, sekä Kangas että Kärki nauttivat työstään.

”Tykkään tästä hommasta, kun asiat sujuvat. Tykkään siitä, että voin suunnitella verkkoa ja mitata meidän onnistumisiamme analytiikan avulla. Mutta on toki myös päiviä, jolloin on aivan tajuton kiire, ja silloin tuntuu, että mikään ei riitä”, Kangas kertoo. [1]

Kärki tietää, että pitkien juttujen ja isompien kokonaisuuksien hallinnointi sopii hänelle paremmin kuin nopeatempoinen uutistyö.

”Joskus on kysytty, että haluaisinko vuorotella esimerkiksi uutistuottajan kanssa, mutta en halua. Tuntuu siltä, että olen nyt oikeassa paikassa tässä organisaatiossa”, hän toteaa. [5]


Tiitto Annika, opiskelija
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö

Isomursu Pekka, yliopettaja, tutkintovastaava
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö


Lähteet

[1] Kangas, A. 2020. Haastattelu. Tekijän hallussa.

[2] Humanistisen ammattikorkeakoulun verkkosivut. Hakupäivä 15.10.2020. https://www.humak.fi/opiskelijaksi/kulttuurituottaja/

[3] Metropolia Ammattikorkeakoulun verkkosivut. Hakupäivä 15.10.2020. https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/amk-tutkinnot/kulttuurituotanto

[4] Wallenius, D. 2012. Tuottaja tuli taloon: Tuottajan toimenkuvan synty ja työtehtävät seitsenpäiväisessä alueellisessa sanomalehdessä. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 11.5.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205097257

[5] Kärki, V. 2020. Haastattelu. Tekijän hallussa.