Motivaatiosta on helppo puhua, sitähän joko on tai ei ole. Koulumaailmassa kuulee aika ajoin, kuinka toinen opiskelija on hurjan oppiva ja motivoitunut, toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Opettajan pitäisi osata opettaa ja ohjata molempia niin, että motivaatio kasvaisi, ei kuihtuisi. Mutta miten?

Kolme ihmistä istuu pöydän ääressä tietokoneiden kanssa.
Opettajan on suunniteltava oppimisympäristöt tukemaan opiskelijan autonomiaa sekä yhteenkuuluvuuden ja kyvykkyyden kehittymistä (kuva: Annie Spratt/Unsplash.com)

Heti alkuun selventävä seikka. Motivaatio ei ole yksiselitteisesti synnynnäinen ”on tai ei” -ominaisuus. Siihen toki vaikuttavat henkilön persoonallisuus ja elämäntilanne, mutta erityisesti siihen vaikuttaa sosiaalinen ympäristö. Koska puhun oppimiseen liittyvästä motivaatiosta, keskityn siihen juuri kouluympäristössä.

Motivaatio on ratkaisevan tärkeä oppimiseen vaikuttava tekijä. Siksi oppimismotivaatiota on tutkittu paljon ja eri näkökulmista. Sigmund Freud päätteli motivaation lähinnä ketjuksi tiedostamattomia impulsseja, jotka ajavat ihmistä toimimaan erityisesti viettien ohjaamina [1]. Behavioristit selittivät muun muassa koirakokeiden perusteella motivaation kasvavan, kun ihminen tiedostaa saavansa toimintansa tuloksena palkkion tai välttävän rangaistuksen [2].

Motivaatio kasvaa perustarpeista

Yksi tunnetuimpia ja nykytutkimuksissa siteeratuimpia motivaatioteorioita on itsemääräämisteoria – Self-determination Theory [3]. Sen tausta on 1980-luvulla tutkijoiden Deci & Ryan laajoissa psykologisissa tutkimuksissa. He esittivät, että ihmisen motivaatioon vaikuttaa kolme psykologista perustarvetta: autonomia, yhteenkuuluvuus ja kyvykkyys [4]. Suunnittelemalla opintojaksot tukemaan näiden tyydyttymistä, opettaja vaikuttaa positiivisesti opiskelijoiden oppimismotivaatioon.

Kun opiskelija tekee valintoja opintoihinsa liittyen, autonomian tarve tyydyttyy. Tutkintotasolla erilaiset suuntautumisvaihtoehdot tai vaikkapa asianmukainen verkko-opintotarjonta antavat mahdollisuuksia autonomiaan. Vastaavasti opintojaksolla opettaja rakentaa toteutukseen ja osaamisen arviointiin menetelmiä, jotka edistävät opiskelijan osallisuutta ja autonomian kehittymistä.

Erityisen tärkeää motivaation kasvamiselle on yhteenkuuluvuus. Sekä ammatillinen että korkeakoulutus ovat nykyään osaamisperusteista, jolloin opiskelija etenee opinnoissaan yksilöllistä opintosuunnitelmaa (HOKS tai HOPS) noudattaen. Oppiminen ei kuitenkaan voi tapahtua yksin ja itsestään. Opiskelijan täytyy kokea kuuluvansa opiskeluporukkaan. Osaava opettaja tiedostaa asian, hyödyntää yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmiä sekä toisaalta satsaa osaltaan jatkuvasti ryhmäyttämiseen ja hyvän ryhmähengen luomiseen.

Edellä kuvattu luo perustan sille, että kolmaskin motivaation kannalta tärkeä perustarve tyydyttyy. Opiskelijan tulee kokea säännöllisesti onnistumisia, edes pieniä. Kyvykkyyden tarpeen tyydyttymisen taustalla ovat huolella laaditut ja oikein mitoitetut osaamistavoitteet. Lisäksi onnistumisia tulee seurata, havaita ja huomioida. Näin opettaja lisää opiskelijoiden uskoa omiin kykyihinsä alansa osaajina. Keskeinen kysymys onkin, muistammeko hehkuttaa oppimistuloksia? Nehän ovat opiskelijoille ja opettajalle kuin voittolaukaus lätkäpelissä!

Motivaatio kuihtuu kontrollissa

Motivaatioon siis vaikuttaa merkittävästi oppilaitoksen sosiaalinen ympäristö. Osaava opettaja rakentaa siitä osaltaan oppimisen kannalta parhaan mahdollisen. Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on kuitenkin viime aikoina ryhdytty painottamaan tuloksellisuutta. Sekä ammatillisia oppilaitoksia että korkeakouluja ohjaavat tulostavoitteet. Opiskelijoiden on edettävä opinnoissaan, valmistuttava ajallaan ja työllistyttävä alalle, jotta rahoitus säilyisi optimaalisena.

Tiukka tulosohjaus nostaa esiin merkittävän uhan, että opinnoista muodostuu tarkasti kontrolloitu pistesuoritusten keräämisen pikajuoksu. Oppimismotivaation kasvamisen kannalta tilanne ei ole otollinen. Itse asiassa tutkimusten mukaan kontrolloiva, jopa painostava sosiaalinen ilmapiiri kuihduttaa motivaation, mikä heikentää oppimistuloksia. Asian kanssa tulee olla tarkkana. Opettajan resurssista työskennellä opiskelijoiden kanssa, tukea heidän oppimistaan ja motivaation kasvua, tulee pitää kiinni.


Virkkula Esa, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajankoulutus


Lähteet

[1] Mills, J. 2004. Clarifications on Trieb: Freud’s Theory of Motivation Reinstated. Psychoanalytic Psychology 21 (4), 673–677. Hakupäivä 17.6.2021. https://doi.org/10.1037/0736-9735.21.4.673

[2] Skinner, B.F. 1974. About Behaviorism. New York: Knopf.

[3] Virkkula, E. 2020. Evaluating motivational characteristics in vocational music education within the perspective of self-determination theory. Empirical Research in Vocational Education and Training 12 (14). Hakupäivä 17.6.2021. https://doi.org/10.1186/s40461-020-00098-5

[4] Deci, E. & Ryan, R. 2017. Self-Determination Theory. Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. New York: Guildford Press.