Takaisin kokoomateoksen etusivulle

Vapaaehtoiset työntekijät eli talkoolaiset ovat festivaalin kuin festivaalin onnistumisen ja toiminnan kannalta oleellinen tekijä. Mistä näitä vapaaehtoisia talkoolaisia löytää ja miten heidät saa pysymään mukana toiminnassa vuodesta toiseen?

Valokuva yleisöstä ulkoilmakatsomossa kesällä.
Kaustinen Folk Music Festival 2018 (kuva: Susanna Salokannel)

Artikkelissa on haastateltu Kaustinen Folk Music Festivalin toiminnanjohtajaa Valtteri Valoa [1] ja käytetty taustamateriaalina artikkeleita osallistumisesta, yhteistoiminnasta sekä osallisuudesta. Lisäksi valotetaan Edinburgh Fringe Festivalin tuottajan Paul Gudginin ajatuksia vapaaehtoisista työntekijöistä. [2]

Artikkelissa pohditaan osallistumisen tasoja ja annetaan hienovaraisia vinkkejä siitä, miten talkoolaiset haluaisivat tulla kohdelluiksi ja mikä saa heidät tulemaan festivaalitöihin vuodesta toiseen.

Artikkelin kirjoittajilla on myös henkilökohtainen suhde sekä tapahtumatuottamiseen että Kaustisen festivaaleihin. Anna-Kaisa Kettunen on esiintynyt Kaustisen festivaaleilla lapsesta saakka ja ollut erilaisissa työsuhteissa festivaaleilla. Nykyisin hän toimii The Irish Festival of Oulun tuottajana. Susanna Salokannel on toiminnanjohtaja ja kulttuurituottaja Kattilakosken kulttuuriosuuskunnassa. Hän on myös toiminut talkoolaisena, työntekijänä ja esimiehenä Kaustisella. Petri Hoppu on vieraillut Kaustisen festivaaleilla lähes vuosittain vuodesta 1982. Hän toiminut siellä esiintyjänä, talkoolaisena ja työntekijänä.

Kovia faktoja Kaustiselta

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat Pohjoismaiden suurin folklorefestivaali. Vuonna 2021 festivaali järjestetään 54. kerran, ja se kokoaa viikon ajaksi pieneen Kaustisen kylään suuren luokan esiintyjiä, pelimanneja, työntekijöitä ja iloisia festivaalikävijöitä ympäri maailman.

Vuonna 2019 noin 4 100 asukkaan kylässä oli festivaalien aikana noin 46 300 kävijää, ja pelimanneja juhlilla esiintyi noin 4 500. Näin valtavan festivaalin pyörittämiseen tarvitaan paljon vapaaehtoisia käsipareja. Kaustisen festivaalien toiminnanjohtaja Valtteri Valo toteaakin vapaaehtoisten olevan elintärkeä osa festivaalin onnistumista.

”Festivaalien aikasia vapaaehtosia on – vähän vaihtelee – 150:stä muutamaan sataan. Vapaaehtoiset tekevät festivaaleilla kaikkea siivouksesta lipunmyyntiin, ja he työskentelevät kahvioissa, infopisteillä ja vastaanotossa”, Valo kertoo.

Kaustisella vapaaehtoistyö ei rajoitu vain festivaaliviikkoon, vaikka silloin talkootyön määrä ja tarve on selkeästi isoin. Ympärivuotisiakin vapaaehtoisia löytyy. Festivaalien taustajoukoissa on useita toimikuntia: järjestely-, markkinointi- ja viestintä- sekä ohjelmatoimikunnat. Näissä toimikunnissa on kussakin 10–15 vapaaehtoista, eli kaikkiaan 30–40 aktiivia, jotka haluavat olla vaikuttamassa festivaaleihin. Toimikunnat kokoontuvat keskimäärin kerran kuussa ja muodostuvat pääasiassa kaustislaisista henkilöistä. Vuoden aikana toimikuntalaiset tekevät paljon vapaaehtoistyötä festivaalien toteutumisen eteen ja ovat elintärkeä osa toimintaa.

Festivaalien taustaorganisaatiossa ylimpänä on hallitus. Sen alla toimivat toimitusjohtaja ja ohjelmajohtaja, jonka alla työskentelevät käytännössä kaikki esiintyjiin liittyvät toimijat tekniikasta juontajiin ja lavamanagereihin. Lisäksi työtiimiin kuuluvat henkilöstöpäällikkö, myyntipäällikkö, tiedotuspäällikkö, pääkassa- eli festivaalien aikainen talousvastaava, ravintolapäällikkö, lipunmyyntivastaava ja tuotantopäällikkö, jonka alla ovat puolestaan kaikki rakennus- ja järjestelyasiat sekä turvallisuus ja järjestyksenvalvonta.

Osallistujasta osalliseksi

Teoksessa ”Mitä osallisuus on?” Osallisuuden viitekehystä rakentamassa joukko tutkijoita määrittelee osallisuuden näin: ”Osallisuus on liittymistä (involvement), suhteissa olemista (relatedness), kuulumista (belonginess), yhteisyyttä (togetherness). Osallisuus on yhteensopivuutta (coherence) ja mukaan ottamista (inclusion). Se on osallistumista (participation) ja siihen liittyen vaikuttamista (representation) ja demokratiaa. Se on myös kaiken edellä mainitun järjestämistä ja johtamista (governance).” [3]

Festivaalikielelle käännettynä osallisuus vastaa tilannetta, jossa kansanmusiikista ja/tai kansantanssista kiinnostunut ihminen haluaa päästä nauttimaan festivaaliviikosta yhdessä samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Hänelle ei kuitenkaan riitä katsojan tai edes esiintyjän rooli, vaan hän haluaa päästä festivaaliorganisaation työntekijäksi ja siten osalliseksi toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Osallistuminen on myös taloudellinen valinta, sillä vapaaehtoiset saavat etuja, jotka osaltaan houkuttelevat tulemaan mukaan. Pelkkä taloudellinen hyöty ei kuitenkaan riitä selittämään työnteon vapaaehtoisuutta. Yhteen kuulumisen tunne ja osallisuus ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä.

“Osallisuus ilmenee: 1) päätösvaltana omassa elämässä, mahdollisuutena säädellä olemisiaan ja tekemisiään sekä ymmärrettävänä, hallittavana ja ennakoitavana toimintaympäristönä; 2) vaikuttamisen prosesseissa, joissa pystyy vaikuttamaan itsen ulkopuolelle esimerkiksi ryhmissä, palveluissa, asuinympäristössä tai laajemmin yhteiskunnassa; 3) paikallisesti, kun pystyy panostamaan yhteiseen hyvään, osallistumaan merkityksellisyyden luomiseen ja kokemiseen sekä liittymään vastavuoroisiin sosiaalisiin suhteisiin.” [3]

Tutkija Jutta Virolainen kuvaa artikkelissaan ”Kulttuuripoliittinen näkökulma osallisuuteen” osallisuutta tasovertauksella, jossa ensimmäinen askelma kuvaa kansalaisten oikeutta osallistua kulttuuriin. Tämä viittaa hänen mukaansa sivistyksellisten oikeuksien näkemiseen ihmisoikeuksina sekä palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen, joita voidaan pitää eräänlaisina perusedellytyksinä osallistumiselle.

Toinen taso on puolestaan nimetty vastaanotoksi. Kansalaiset ovat kävijöitä, jotka ”sopeutetaan” tai ”koulutetaan” valmiisiin palveluihin. Toiselle tasolle liittyvät myös kävijätutkimukset, joissa kansalaisten toimintaa seurataan ilman, että heillä on todellista päätösvaltaa. Vastaanottavalla tasolla käydään katsomassa esityksiä ja konsertteja, maksetaan pääsylipuista ja nautitaan muiden tekemästä taiteesta.

Kolmannella kulttuuriin osallistamisen tasolla kansalaiset on otettu ”osallistujina” mukaan palvelujen suunnitteluun. Osallistumista kuvaa myös kansalaisten ja taide- ja kulttuuripalvelujen yhteistyö esimerkiksi yleisötyön, yhteisötaiteen tai sosiokulttuurisen innostamisen muodossa. Osallistujat ovat niitä, jotka kurkistavat esiripun taakse, ottavat osaa työpajoihin ja harrastavat taidetta itse.

Neljännen, osallisuudeksi nimetyn tason nähdään edustavan prosessin korkeinta tasoa, jossa yksilön oma toimijuus kehittyy ja vahvistuu. Osallisuus viittaa yhtäältä poliittiseen ulottuvuuteen, jossa kansalaiset osallistuvat kulttuuritoimintojen kehittämiseen sekä niistä päättämiseen yhteisöinä. Toisaalta osallisuuden sosiaalisessa ulottuvuudessa osallisuus näyttäytyy yksilön valtaistumisena tai voimaantumisena ja sitä kautta syrjäytymisen vastavoimana. Tätä ”korkeinta osallisuuden tasoa” edustavat kaikki ne festivaalien vapaaehtoistyötä tekevät, jotka antavat aikaansa yhteiselle hyvälle, toimivat omasta sisäisestä palostaan lähtien ja siten osallistuvat toiminnan kehittämiseen.

Virolainen päättää artikkelinsa toteamalla, että ”[k]ulttuurin julkinen tuki kohdentuu Suomessa yhä lähes yksinomaan taide- ja kulttuuripalvelujen passiiviseen vastaanottoon, vaikka kulttuuripolitiikan tavoitteeksi on ilmaistu aidon osallisuuden tukeminen. Tässä on ristiriita, joka pitäisi ratkaista.” Samalla huomataan, että mahdollistamalla aito osallisuus avaamalla ovet yhdessä tekemiselle olemme jonkin suuren ja tärkeän ytimessä. [4]

Festivaaliorganisaatio, joka tietää olevansa riippuvainen vapaaehtoistyöntekijöiden panoksesta, ottaa nämä tekijät avosylin vastaan. Festivaalien voi sanoa muodostavan oman yhteiskuntansa, joka rakentuu vapaaehtoisuuden varaan. Siellä jokaisella tekijällä on ääni, jonka toivotaan kuuluvan. Paul Gudgin korostaa, että arvostettu ja kuulluksi tullut vapaaehtoinen on myös ulospäin hyvää mainosta festivaaleille. Lisäksi hyvin kohdeltu ja kohdattu talkoolainen palaa todennäköisemmin tehtäviinsä seuraavillakin festivaaleilla ja kertoo positiivisista kokemuksistaan myös muille. [2]

Onkin helppo ymmärtää, että osallisuus on se liima, joka vetää sekä kokeneita talkoolaisia että uusia vapaaehtoisia festivaalitöihin. On monella tavalla hyvinvointia lisäävää päästä osaksi yhteistä tekemistä ja ilon tuottamista.

Turvallisuuden kokemus on tärkeä

Valokuvassa kaksi henkilöä, joiden paitoje selässä teksti "Töisä".
”Töisä.” Festivaalin työntekijöitä vuonna 2018 (kuva: Susanna Salokannel)

Tunnelma on usein asia, joka Kaustisen festivaaleista mainitaan ensimmäisenä. Yleensäkin tapahtumia ajatellen tunnelmaan liittyvät seikat, tunne siitä, että on tervetullut ja että olo on mukava ja turvallinen, ovat tärkeitä tekijöitä asiakkaan viihtymisen kannalta. Nämä asiat riippuvat yleensä vapaaehtoisten festivaalityöntekijöiden toimista. Talkoolaiset ovat lipuntarkastajina, infopisteillä, siivoojina ja opastajina festivaalikävijän ensimmäinen kosketuspinta festivaalin toimintaan ja näin festivaalin ”kasvot” ulospäin. He myös ottavat vastaan ensimmäisinä kävijöiltä tulevan kiitoksen ja kritiikin.

”Täällä on rento tunnelma, vaikka on iso ja pitkä ja kaikenkattava festivaali, niin täällä ei oo järjestyshäiriöitä tai suuria näkyviä ongelmia ikinä. On helppo tulla, kun ei tarvi pelätä vaikka iltaa että mitähän sillon tapahtuu”, kertoo Valo.

Turvallisuuden tunne välittyy ensimmäisestä kontaktista lähtien – usein se on parkkialueen työntekijä, joka kelistä ja ruuhkasta huolimatta jaksaa leppoisasti ohjeistaen ohjata kävijät oikealle parkkipaikalle. Työntekijöiden turvallisuuden tunnetta lisää yhteishenki, jossa jokaiselta työpaidassa olevalta voi pyytää ja saada apua käsillä olevaan ongelmaan. Lisäksi selkeästi kerrotut vastuualueet ja niille nimetyt vastuuhenkilöt lisäävät työntekijöiden kokemusta turvallisuudesta.

Kaukaa tulevien vapaaehtoisten majoituksesta huolehtiminen on iso osa turvallisuuden ja itsensä tervetulleeksi tuntemisen tunnetta.

Perehdytyksestä onnistumisen avaimet

Vapaaehtoisten saama perehdytys on tärkeä osa tehtävien onnistumista ja vapaaehtoisen kokemusta festivaalilla työskentelystä. Jos tehtävät ovat epäselvät tai käytäntöjä ei ole määritelty tarpeeksi selkeästi, voi kokemus vapaaehtoisuudesta jäädä neutraaliksi tai negatiiviseksi. Sen sijaan hyvin perehdytetty ja opastettu vapaaehtoinen pystyy hoitamaan tehtävänsä hyvin ja saa positiivisen kokemuksen festivaalityöstä.

Kaustisella välittömän tunnelman luominen alkaa perehdytystapaamisesta, johon kaikki festivaalilla työskentelevät henkilöt on kutsuttu.

”Aina joko festivaaleja edeltävänä päivänä tai viimestään alotuspäivänä on yhteinen perehdytys kaikille työntekijöille, käydään läpi kaikki perusasiat: työturvallisuus ja kaikki mahollinen kriisiviestinnästä lähtien”, selventää Valo.

Yhteisen osion jälkeen jakaannutaan ryhmiin ja sektorivastaavat vielä perehdyttävät oman porukkansa työtehtävien käytäntöihin. Näin suurella vapaaehtoismäärällä vuosittain käy tietenkin niin, että kymmenet eivät pääse perehdytykseen paikalle. He saavat kuitenkin tarvittavat tiedot henkilöstökoordinaattorilta, jonka kautta kaikki Kaustiselle työhön saapuvat kulkevat ensimmäisenä. Turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat ja muu yleinen informaatio löytyy festivaalityöntekijöiden taukotiloista. Kun työntekijä hakee festivaalipassinsa, tehdään myös sopimus, johon merkitään, että talkoolainen on tutustunut vaadittaviin materiaaleihin.

Vapaaehtoiset eivät saa työstään palkkaa. Työstä saadaan yleensä korvaukseksi festivaalipassi ja -paita, jota käytetään työskennellessä, sekä festivaaleista riippuen muita etuuksia.

”Vaikea tulla töihin jos ei pääse festivaaleille”, naurahtaa Valo.

Passin avulla vapaaehtoinen pääsee tietenkin nauttimaan festivaalin tarjonnasta etenkin talkoovuorojensa ulkopuolella. Tämä on etenkin Kaustisella valtava täky, sillä ohjelmaa on aamusta aamuyöhön ympäri festivaalialuetta. Kaustisella vapaaehtoiset saavat myös taukotilassa maksutta kahvia ja teetä sekä alennusta festivaaliruokalassa. Useimmiten vapaaehtoista viehättää alun perin juuri festivaalin tarjoama ohjelma, ja sen houkuttelemana halutaan osallistua myös festivaalin rakentamiseen.

Valon käsityksen mukaan keskimääräisesti talkoolaiset ovat pitkälti samoja vuodesta toiseen: hän arvioi talkoolaisen olevan keskimäärin 4–5 vuotta Kaustisella talkoohommissa.

”Se on normaaliaki että 15-vuotiaana – se on alaikäraja meillä – tulee ni siinä äkkiä menee pari vuotta siinä innossa ja sitte parikymppisenä iskee todellisuus että rahaa pitää saada”, Valo kuvailee.

Toisen ison ryhmän talkoolaisista muodostavat ”vanhempi” väki, joille festivaaleille tulo on perinne ja tapa viettää kesää. Talkoolaisuuskaan ei tunnu työltä, kun tehtävät ovat tuttuja edellisvuosilta.

Perehdytysmateriaalin jakaminen hyvissä ajoin etukäteen lisää vapaaehtoisten käsitystä tehtävästä työstä ja mahdollisuuksia onnistua heti ensimmäisestä työvuorosta lähtien. Missä tahansa työssä viikko on lyhyt aika oppia työtehtävät, ja näin lyhyissä työrupeamissa oma työ pitäisi oppia välittömästi.

Työniloa me-hengestä

Vapaaehtoisten kesken syntyy usein vahva me-henki, ja ystävyyksiä luodaan festivaalien aikana. Kaustisella monet palaavat tehtäviinsä vuosi toisensa jälkeen, sillä samalla pääsee tapaamaan festivaalituttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Joitakin ihmisiä näkeekin vain festivaaleilla. Näin talkootyöstä tulee myös vahva perinne, perinteinen kohtaamispaikka ja kesänviettotapa.

Valo muistuttaa, että Kaustisen festivaalien erityispiirteenä on paikallinen kotimajoitustoiminta, joka on alkanut jo viime vuosituhannella – siis ennen kuin airBnB:stä oli kuultukaan. Kaustislaiset vuokraavat huoneita kodeistaan, telttapaikkoja pihaltaan tai jopa omistamiaan asuntoja kokonaisuutena festivaalien aikana. Valon mukaan ilmiö kiteyttää jotain oleellista Kaustisen hengestä: festivaalit ovat koko kylän juhla. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän osallisena festivaalien toteutuksessa.

Aiemmin majoitustoiminta oli festivaalin koordinoimaa, mutta nykyään festivaalit huolehtivat ”vain” työntekijöiden ja esiintyjien majoituksesta. Siinäkin riittää työtä: vuonna 2019 festivaalit majoittivat torstain ja perjantain välisenä yönä 998 henkeä.

”Lisääki ois mahtunu, vaikka patjat loppu monta kertaa kesken! Mutta kyllä niitä aina löytyy jostain lisää”, sanoo Valo.

”Se on koko Kaustisen juhula tämä! Se on viikko festivaaleja ja 51 viikkoa orotusta”, summaa Valo.

Toinen merkittävä kaustislainen ominaisuus on esiintyjäkaarti, josta iso osa on kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajia. Vaikka festivaaleilla esiintyy päivittäin runsaasti valtakunnallisesti ja kansainvälisesti nimekkäitä artisteja, valtaosa esiintyjistä on niin sanottuja pelimanneja, joka terminä kattaa amatöörimuusikot ja -tanssijat. Iso osa muualta tulevista talkoolaisista on samalla myös esiintyjiä. Työvuorojen yhdistäminen esiintymisaikoihin on yksi merkittävä haaste vapaaehtoistöiden koordinoinnille. Tästä vastaa kukin esimies omassa porukassaan.

Arvostusta, ei arvostelua

Paul Gudgin toteaa vapaaehtoisuuden olevan enemmän kuin työ: vapaaehtoiset laittavat itsensä likoon festivaalin onnistumiseksi ilman erillistä korvausta. Siksi myös vapaaehtoisten huomioiminen ja arvostaminen on tärkeää. Sitoutuminen edellyttää oman työn merkityksellisyyden kokemusta. Vaikka työ olisi kuinka näkymätöntä, kuten esimerkiksi siivous, sen tekemättä jättäminen näkyy hyvin nopeasti. [2]

Arvostusta voi osoittaa monella tavalla, kuten kuuntelemalla vapaaehtoisten kokemuksia ja ideoita herkällä korvalla. Valo kertoo, että Kaustisella useat talkoolaiset tulevat suoraan kertomaan kehitysideoitaan ja ne myös otetaan käyttöön. Useimmiten talkoolainen itse tietää parhaiten, miten hänen tehtävänsä voi hoitaa tehokkaimmin.

Yhteydenpito myös festivaalien välillä on tärkeää, samoin yhteisistä onnistumisista riemuitseminen ja kehitysideoiden jakaminen.

Aina työ ei suju ihan suunnitelmien mukaan. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että vapaaehtoiselle palautteen antaminen on erilaista kuin palkalliselle työntekijälle. Palkattu työntekijä saa rahaa työpanoksestaan, talkoolainen taas ei ole tapahtumalle mitään ”velkaa”. Tämä huomioon ottaen olisikin hyvä tehdä myös talkootöistä aina sopimus, muistuttaa Gudgin luennossaan. Sopimuskäytäntö onkin käytössä esimerkiksi Kaustisella.

Arvostelemalla vapaaehtoista tai hänen tekemäänsä työtä ei pitkälle päästä. Pahimmillaan hän ei halua enää panostaa tapahtumaan ja kertoo huonosta kokemuksestaan myös muille potentiaalisille talkoolaisille. Siksi kritiikin antaminen tulee nähdä ikään kuin kehityskeskusteluna. Jos työ on tullut hoidettua, mutta huonommin kuin oli tarkoitus, voidaan aina keskustella siitä, miten se tulisi hoitaa paremmin. Jos työ on jäänyt tekemättä, tulee selventää miksi ja kertoa vapaaehtoiselle, mitä hänen poissaolostaan seurasi.

Joskus vapaaehtoinen ei vain sovellu hänelle annettuun työtehtävään. Silloin voidaan miettiä, sopisivatko jotkin muut tehtävät hänelle paremmin. Kaustisella on työtehtäviä voitu myös vaihtaa niin työntekijän kuin festivaalinkin tarpeiden mukaan.

Palkitse palautteesta

Vapaaehtoisten näkökulmasta saadaan paljon tietoa siitä, mikä festivaaleilla toimii ja missä on mahdollista kehittyä. Valo kertoo, että Kaustisella sektorivastaavat keräävät talkoolaisilta palautetta ja kertovat sitä sitten eteenpäin. Festivaalin henki on kuitenkin niin välitön, että usein talkoolaiset tulevat jututtamaan esimerkiksi toiminnanjohtajaa myös suoraan festivaalien aikana. Turhaa hierarkiaa ei ole päässyt muodostumaan, mikä on pelkästään positiivista.

Gudgin puolestaan toteaa, että vapaaehtoisten antama palaute on kullanarvoista festivaalin kehittämisen kannalta. Siksi vapaaehtoiset olisi hyvä sitouttaa antamaan palautetta esimerkiksi jo tapahtuman aikana. Valo kertoo, että Kaustisen festivaalit lähettävät aina palautekyselyn talkoolaisille, mutta vain noin 10 % vastaa enää festivaalien jälkeen. Suurin osa palautteesta saadaan suoraan festivaalien aikana sektorivastaavien kautta tai talkoolaisilta.

”Siitä on melkeen eniten tullu palautetta, että se [viiden tunnin vuoro talkootyötä] on liian vähän”, naurahtaa Valo.

Tämä on kuitenkin yleisten talkootyöohjeistusten mukainen määrä työtä.

Palautteen vastaanottajan pitää myös kirjata saatu palaute ja ottaa se käsittelyyn toimenpiteitä varten. Kovin monia vuosia ei samasta asiasta pidä ottaa vastaan kritiikkiä vaan tehdä asialle sen vaatimat muutokset. Siten vapaaehtoiset pääsevät aidosti osaksi oppivaa festivaaliyhteisöä.

On muistettava antaa palautetta myös vapaaehtoisille. Etenkin monelle nuorelle työntekijälle työtodistus on erittäin arvokas ja tärkeä aktiivisen toimijuuden osoitus.

Vapaaehtoiset somelähettiläinä

Monissa organisaatioissa on tiukasti käsikirjoitettu viestintäsuunnitelma. Näin on Kaustisellakin. Päivittäiset kuva- ja videokoosteet edellispäivän ohjelmasta tarjoavat etäyleisölle mahdollisuuden nauttia juhlien parhaista paloista. Sen lisäksi innostunut yleisö somettaa omia havaintojaan verkostolleen.

Yksi keino saada näkyvyyttä omalle tapahtumalle on houkutella myös vapaaehtoiset jakamaan valmista somesisältöä tai jopa tekemään omaa sisältöään omille verkostoilleen. Tutun tekemät hauskat kuvaukset kulissien takaa voivat innostaa uusia kävijöitä, mutta myöskin tulevia talkoolaisia ottamaan selvää tapahtumasta.

On kuitenkin hyvä tehdä esimerkiksi perehdytyksessä tai ohjeistuksessa selväksi myös se, mitä ei ole soveliasta somettaa ulospäin. Esimerkiksi esiintyjien yksityisyyttä rikkovaa postausta takahuoneesta ei yksikään tapahtumajärjestäjä halua nimiinsä. Onneksi nykyään viestintäetiketti on yleisesti ottaen hyvin hallussa.

Sanotaan, että mikä tahansa julkisuus on hyvästä. Festivaalien kohdalla strategiset sisällöt tulevat viestintätiimiltä, mutta kenties hauskimmat tunnelmapalat tulevat kuitenkin niiltä, jotka ovat toiminnan ytimessä, mutta joita eivät sido moniulotteiset strategiat. Kaustisella tämä on ratkaistu kannustamalla käyttämään muun muassa aihetunnusta #töisä, joka ei ole kirjoitusvirhe vaan Kaustisen murretta. Festivaalien aikana Kaustisen kansanmusiikkijuhlat näkyvät ja kuuluvat vielä kokoaankin kauemmas sosiaalisessa mediassa näiden vapaaehtoisten työläisten toimesta.

Osallistuminen lisääntyy osallistamalla

Ihmisillä on tarve kuulua joukkoon, ja mitä suurempi on yhteenkuuluvuuden tunne, sitä varmemmin ihminen ylittää oman kotiovensa kynnyksen ja lähtee mukaan kokemaan tai tekemään jotain yhteistä, on kyseessä sitten kulttuuri tai liikunta.

Kaustisella on pitkät perinteet festivaalien talkootyölle, joka alkaa hyvissä ajoin keväällä festivaalialueen kunnossapidosta jatkuen majoituskäytössä olevien koulujen siivoamiseen. On säilössä olevien sänkyjen, patjojen ja peittojen kuljettamista kouluilta toisille, urheilutalon muuttaminen majoituskäyttöön ja kaiken tämän purkaminen juhlien jälkeen. On juhla-alueen kunnostusta, koristelua ja majoitustilojen valvontaa.

Nämä kunnan sisäiset vapaaehtoistyöt hoidetaan paikallisten voimin, ja siihen työhön houkutellaan paikallista väkeä tarjoamalla ilmaislippuja festivaaleille. Talkoolaisille annettavat ”Päivä ko päivä” -liput ovat kohtuullisen arvokas korvaus fyysisestä työstä, jota ilman juhlat jäisivät pian pitämättä. Tämä on myös potentiaalisen yleisön osallistamista, sillä ansaittu ilmaislippu kannustaa paikallisia osallistumaan talkoisiin ja tulemaan itse yleisöksi festivaaleille.

Osallistaminen terminä ja teon sanana sisältää valtasuhteen, josta osallistajan pitää olla tietoinen. Osallistaminen voidaan negatiivisessa viitekehyksessä nähdä passiivisen henkilön aktivoimisyrityksenä, mutta positiivisessa viitekehyksessä sillä on demokratiaa lisäävä ja yksilöä valtauttava kaiku. Osallistaminen voi olla kulttuuri- ja taidelaitosten avautumista yleisölleen ja uudenlaisten yleisötyömahdollisuuksien syntymistä.

Tässä artikkelissa osallistamista on ajateltu lähinnä positiivisessa viitekehyksessä tarkastelemalla osallistavuuden merkitystä kulttuuritapahtumalle, jonka keskiössä on vapaaehtoisten yksilöiden vapaaehtoisuuteen perustuva työpanos. Osallistamisen ja osallistumisen välillä on selvä ero: siinä, missä osallistuminen on yksilön sisäsyntyistä, aktiivista toimintaa, osallistaminen kohdistuu toisiin ja ikään kuin pyrkii tönimään toista tekemisen äärelle ja samalla toivottaa avosylin tervetulleeksi toimintaan. Kulttuuritapahtuman kannalta osallistaminen mahdollistaa vapaaehtoistyön jatkumisen ja kehittymisen ja luo näin vahvoja edellytyksiä tapahtuman tulevaisuudelle.

Kuva, jossa kuusi keinoa sitouttaa vapaaehtoisia festivaalityöhön: huolehdi turvallisuudesta, perehdytä kunnolla, arvosta älä arvostele, palkitse palautteesta, anna valtaa ja vastuuta somessa ja osallista suunnitteluun.
Kuusi keinoa sitouttaa vapaaehtoisia festivaalityöhön (tekijä: Susanna Salokannel)


Kettunen Anna-Kaisa, tuottaja (The Irish Festival of Oulu), freelancer, esiintyvä taiteilija

Salokannel Susanna, toiminnanjohtaja
Kattilakosken kulttuuriosuuskunta

Hoppu Petri, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö



Lähteet

[1] Valtteri Valon haastattelu 23.10.2020. Anna-Kaisa Kettusen hallussa.

[2] Gudgin, P. Festival and Event Management Master Class, 26.–27.10.2020.

[3] Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Hakupäivä 12.5.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0

[4] Virolainen, J. 2015. Kulttuuripoliittinen näkökulma osallistumiseen. Teoksessa A. Lindholm (toim.) Ei-kävijästä osalliseksi – osallistuminen, osallistaminen ja osallisuus kulttuurialalla. Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsinki. 54–63. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-219-5