Takaisin kokoomateoksen etusivulle
Kulttuuri kuuluu kaikille varallisuudesta tai muista saavutettavuuden haasteista riippumatta. Tätä tarkoitusta varten monissa kunnissa on käytössä maksuton kulttuuripassi Kaikukortti. Kortilla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja ja kurssipaikkoja kaikkiin niihin kulttuuripalveluihin, jotka kuuluvat valtakunnalliseen Kaikukortti-verkostoon.
Tässä artikkelissa pohditaan, olisiko Kaikukortti tai vastaava kulttuuripassi mahdollista ottaa käyttöön Limingan kunnassa. Kaikukortin tavoitteena on parantaa taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevien nuorten, aikuisten ja perheiden mahdollisuuksia osallistua kulttuurielämään ja harrastaa taiteen tekemistä. [1] Tahtoa asiaan olisi, sillä Kaikukortista on tehty Limingassa jo valtuustoaloite, mutta toteutukseen se ei ole vielä edennyt.
Haastattelumuotoisen taustakartoituksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ominaispiirteitä Limingan osalta kulttuuripassin toteuttamisessa tulisi huomioida. Kävi ilmi, että kulttuurin saavutettavuudessa on monenlaisia haasteita, jotka kohdistuvat muun muassa vähävaraisiin, työvoimapalveluiden piirissä oleviin liminkalaisiin sekä suuriin perheisiin, joita Limingassa on runsaasti. Myös toimintakyvyn rajoitteet voivat sulkea tiettyjä ryhmiä palveluiden ulkopuolelle.
Taustakartoituksessa olivat mukana kunnan kulttuuri- ja kirjastojohtaja Janne Nevala, [2] työllisyyspalveluista työhönvalmentaja Annukka Hanni-Niemikorpi [3] sekä Mukana-hankkeen yksilövalmentaja Tiina Nokela, [4] johtava sosiaalityöntekijä Heli Karjalainen [5] sekä hoito- ja hoivatyönjohtaja Riitta Ruottinen. [6] Nämä asiantuntijat pohtivat osallisuutta, saavutettavuutta, kulttuuripalveluita ja hyvinvointia ensisijaisesti oman asiakaskuntansa näkökulmasta.
Erityisiksi haasteiksi nousivat taloudellisten näkökulmien lisäksi syrjäytyminen ja osattomuus, mutta myös sopivan tarjonnan puuttuminen. Esimerkiksi uskonto tai elämänkatsomus saattaa olla rajoite tai este osallistumiselle. Osallistumisen esteeksi voi lisäksi nousta hyvinkin konkreettiset asiat, kuten kyydin tai lastenhoidon puute.
Asiantuntijahaastatteluissa nousi esille myös se, että kulttuuripalveluihin liittyy ennakkoluuloja, eikä niitä siten koeta omaksi. Saavutettavuuden esteenä voivat siis olla myös asenteeseen liittyvät seikat, jotka haastavat palveluiden ja tapahtumien sisällöntuottajia, mutta myös niiden markkinointia.
Olenko oikeutettu tällaiseen palveluun?
Osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi Limingassa on jo paljon hyviä käytäntöjä, kuten kyläillat, osallisuustyöryhmä, kuntalaiskuulemiset, liikunta- ja kulttuurifoorumit, kertoo kirjasto- ja kulttuurijohtaja Janne Nevala.
”Haasteena on, kuinka saada kiinni ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät koe, että kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut voivat tarjota heille mitään. Tai pahimmillaan jopa niin, että he eivät koe olevansa oikeutettuja tällaiseen palveluun.”
Osallistumisen tulisi olla Nevalan mukaan mahdollisimman helppoa, matalan kynnyksen toimintaa, joka tarjoaa elämyksiä.
”Mutta tekemisen tulee olla myös ammattitaitoista. Niin, että esityksistä, tapahtumista ja työpajoistakin jää osallistujalle tunne, että hän osallistuu johonkin, joka tuo hänen elämäänsä jotain, mitä siinä ei aiemmin ollut.”
Esteet osallistumiselle voivat Nevalan kokemuksen mukaan olla hyvin monenlaisia, ja monille jo pelkkä lähteminen voi nousta kynnyskysymykseksi.
”Mietitään, mistä ostetaan lippu, miten käyttäydytään tai mitä pitää pukea päälle. Pohditaan ehkä etukäteen, onko siellä ketään entuudestaan tuttua. Tai joudunko minä osallistumaan johonkin, mihin en halua osallistua?”
Palveluita tulisi kirjasto- ja kulttuurijohtajan mukaan suunnata aivan erityisesti syrjäytyneille, yksinäisille, taloudellisesti ahtaalla oleville, kulttuuriennakkoluuloisille ja jopa kulttuurivihamielisille.
”Huomioida tulisi myös ne, joilla on rajoitteita fyysisellä tai psyykkisellä puolella. Samoin tarjottavaa tulisi olla elämänkatsomuksensa vuoksi kulttuuripalveluiden ulkopuolelle jääville – tällaiset henkilöt pohtivat esimerkiksi sitä, onko hyväksyttävää osallistua johonkin palveluun.”
Myös ujot ja hiljaiset voivat helposti jäädä palveluiden ulkopuolelle. Selkeästi laaditut ilmoitukset ja mainokset voivat antaa rohkeutta osallistumiseen niille, joilla on rajoite vaikkapa liikkumisessa.
”Tapahtumien ja niistä viestimisen tulee olla mahdollisimman selkeärakenteista: mitä ja missä tapahtuu, milloin, miten sinne tullaan, kauanko kestää. Ilmoituksesta tai mainoksesta tulee käydä myös ilmi, mitä minulta odotetaan. Ja jos minulla on puolestaan jokin rajoite, miten se otetaan huomioon – vaikkapa pyörätuolipaikat esityksissä.”
Kulttuuripassin pitäisi Nevalan mukaan palvella myös niitä, joiden kulttuuriepäluulo ei ole taloudellisista syistä johtuvaa.
”Kärjistettynä voisin todeta, että huomioida tulisi myös sellaiset, jotka ajattelevat kulttuurin olevan turha kuluerä kunnan budjetissa.”
Kirjasto- ja kulttuurijohtaja arvioi kulttuuripassin merkitystä liminkalaisille kokonaisvaltaisemmin kuin pelkästään kulttuuripalveluiden näkökulmasta.
”Kulttuuripassi on hyvä tapa, ei pelkästään tuoda kulttuuria uusille ryhmille, vaan ehkä myös käynnistää keskustelua ja vuorovaikutusta kulttuurin merkityksestä kuntalaisten hyvinvointiin.”
Osallistavaa kulttuuritoimintaa vaikka saunavihtoja tehden!
Hoito- ja hoivatyönjohtaja Riitta Ruottinen pohtii, olisiko Limingassa mahdollista tuottaa enemmän myös osallistavaa kulttuuripalvelua.
”Näitä voisivat olla laulu, tanssi, näytelmä, runonlausunta ja yhdessä maalaaminen. Kesäisin voisi porukalla tehdä vaikkapa vihtoja. Yhdessä tekeminen lisäisi hyvinvointia, etenkin jos kokee yksinäisyyttä. Porukassa yleensä juttu lentää ja nauru raikaa.”
Palveluita voisi Ruottisen mukaan suunnata sekä hoivakodeissa asuville että koteihin ”eristäytyneille” ikääntyneille liminkalaisille.
”Myös yksinäisyyttä kokevat sekä kuulo- ja näkövammaiset voitaisiin huomioida paremmin”, hän lisää.
Ruottinen on tehnyt yhteistyötä muun muassa Oulun vanha musiikki ry:n kanssa: muusikkoryhmä vieraili Limingassa Joutsenkodissa ja seniorikahvilassa ikääntyneille suunnatulla esityksellä. Monesti esitys onkin helpompi tuoda sinne, missä yleisö on. Palveluiden saavutettavuuden esteitä voitaisiin entistä määrätietoisemmin vähentää, sillä ne nousevat haasteeksi monella tapaa.
”Kuljetus tai kyyti voi olla yllättävän suuri haaste, eli miten pääsee kohteeseen. Myös pääsymaksu saattaa nousta esteeksi. Monet ovat arkoja lähtemään ja osallistumaan ensimmäistä kertaa.”
Kaikukorttia tai vastaavaa passia Ruottinen pitää hyvänä vaihtoehtona – näin ainakaan raha ei muodostuisi osallistumisen esteeksi.
”Meillä on koulutettu liikkumisen tueksi vertaisvetureita vanhuspalveluissa. Kulttuuripalveluissa voisi ehkä miettiä jotain samantapaista. Olisi kaveri, jonka kanssa osallistua, ja joka houkuttelee lähtemään.”
Lapsiparkki voi olla edellytys osallistumiselle
Työllisyyspalveluiden Annukka Hanni-Niemikorpi pohtii hyvinvointia lisäävien palveluiden kohdentamiseen liittyviä mahdollisuuksia Limingan kokoisella paikkakunnalla.
”Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille on joskus järjestetty liikuntaryhmä, joka oli tosi suosittu. Siellä oli tullut vahvasti esille vertaistuen ja keskustelun merkitys mielekkään toiminnan ohella. Olen huomannut aivan saman asian omien ryhmieni kanssa.”
Hanni-Niemikorven mukaan ryhmädynamiikka toimii parhaiten, kun porukka on samanhenkistä. Näin myös toimintaan ja aktiviteetteihin on helpompi lähteä mukaan.
”Voitaisiinko järjestää tukipalveluita varsinaiseen toimintaan osallistumisen tueksi, esimerkiksi lapsiparkki isojen perheiden äitejä ja isiä ajatellen?”
Pienikin maksu on hänen mukaansa monelle suuri kynnys.
”Moni on kysellyt, että eikö kuntosali voisi olla työttömillekin ilmainen. Mielestäni näin pitäisi aivan ehdottomasti olla. Siinä on tällä hetkellä nimellinen 30 euron maksu, jolla ei kunnalle ole suurta merkitystä, mutta työttömälle on. Jos tulot ovat 600 euroa kuukaudessa, se voi olla aika iso kustannus”, hän pohtii.
Yhdeksi kohderyhmäksi Hanni-Niemikorpi nostaa perheenäidit, joilla omaa aikaa ja mahdollisuuksia omien mielenkiinnon kohteiden toteuttamiseksi on vähän.
”Myös uskonto saattaa rajoittaa, eikä sopivaa tarjontaa löydy. Mukaan tulisi saada myös henkilöitä, jotka ovat eläneet hyvin pitkään hyvin pienillä tuloilla, jolloin elämään ei ole kuulunut lainkaan tapahtumia tai harrastuksia.”
Niin kulttuuri- kuin hyvinvointipalveluita voisi kohdentaa hänen mukaansa myös nuorille, joilla on sosiaalista rajoittuneisuutta. Niin ikään työttömät tulisi huomioida.
”Palveluilla tulisi tavoittaa ihmisiä, joilla on työttömyyttä ja sen mukanaan tuomia ilmiöitä, kuten vähävaraisuutta, terveysongelmia, sosiaalipalveluiden tarvetta ja osattomuuden tunnetta.”
Työhönvalmentajan näkökulmasta Liminkaan tarvittaisiin aivan erityisesti lähialueelle kohdennettuja palveluita sekä ilmaista toimintaa perheille: tapahtumia, joissa sekä äideille että lapsille löytyisi mielekästä tekemistä.
”Oma hyvinvointi on monelle tärkeää, voitaisiinko myös liikunta lukea näihin passin tarjoamiin palveluihin? Esimerkiksi Lakeustalon salin voi jakaa kahtia. Toisella puolella olisi lapsille ohjattu liikuntakerho ja toisella puolella äideille hyvinvointijumppa, käsityöpiiri tai muuta toimintaa.”
Perinteisesti kulttuuripalveluiksi käsitettävät asiat voitaisiin niputtaa hyvinvointipalveluiksi, jotka tarjoaisivat monipuolista toimintaa myös niille, jotka eivät ehkä lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita kulttuurista. Toisaalta kulttuuria voidaan hyödyntää monipuolisesti myös erilaisten ryhmien kanssa.
”Olen vetänyt työttömille aktivoivaa ryhmää, jonka puitteissa olemme käyneet tutustumassa paikalliseen kulttuuritarjontaan museoalueella. Ryhmän kanssa olen vieraillut myös Ala-Kestilän arboretumissa, Limingan taidekoulun näyttelyssä sekä Liminganlahden luontokeskuksessa.”
Myös lähialueen palvelut ovat melko hyvin saavutettavia Limingasta käsin ja rikastuttavat tarjontaa.
”Hyviä kohteita Oulussa ovat esimerkiksi museot, taidenäyttelyt, Ainolanpuisto ja Tietomaa. Kesällä kävimme lounaalla Oulun keskustassa, sekin oli elämys perheenäideille.”
Lisää yhteistyötä hallintokuntien välille
Johtavan sosiaalityöntekijä Heli Karjalaisen mielestä osallisuutta voitaisiin parantaa Limingassa eri sektoreiden ja hallintokuntien välistä yhteistyötä lisäämällä.
”Matalan kynnyksen palveluiden lisääminen ja helposti saavutettavat palvelut ovat myös tärkeitä seikkoja. Korostan tiedottamista, jossa sosiaalisella medialla on aina vain aktiivisempi rooli.”
Karjalainen nostaa kulttuuripalveluiden näkökulmasta erityisiksi kohderyhmiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, kehitysvammaiset tai muutoin erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat ja pitkäaikaistyöttömät.
”Meillä on esimerkiksi yksi nuori aikuinen kehitysvammainen, jolla on ilmiömäistä taideosaamista. Miten tätä osaamista voitaisiin edistää palveluillamme?”
Sosiaalipalveluiden näkökulmasta nousevat esiin myös ikäihmiset, joiden joukossa on syrjäytyneitä, mielenterveysongelmaisia ja taloudellisen tilanteen kanssa kamppailevia.
”Ehkäisevän ja varhaisen tuen näkökulma kannattaa myös huomioida, eli lapset ja nuoret ovat oma ryhmä, johon kulttuuripalveluita tulisi kohdistaa.”
Karjalaisen mukaan kulttuuripalveluissa, kuten taidenäyttelyissä, voitaisiin kiinnittää huomiota asiakkaiden osallisuuteen sekä heidän taidonnäytteisiinsä.
”Osallistaminen voisi toimia myös musiikin tekemisen puolella. Voisin hyvin kuvitella liminkalaisten kehitysvammaisten perustavan oman rokkibändin.”
Johtava sosiaalityöntekijä muistuttaa luonnon olevan Limingassa lähellä.
”Luonnon hyödyntäminen kannattaa huomioida. Valokuvaaminen on myös itseilmaisun keino, jolla voi vahvistaa itsetuntoa.”
Esteitä nykyisen tarjonnan hyödyntämiselle Karjalaisen mukaan voi olla monia.
”Rohkeuden puute, jännittäminen ja lähtemisen vaikeus. Tukihenkilö voisi olla monelle tarpeen. Miten voisimme tukea ensimmäisen askeleen ottamista ja taloudellista tilannetta?”
Limingassa palveluihin osallistumista voitaisiin tukea taloudellisesti, mutta etsiä myös yhdessä uusia toimintatapoja.
”Tarvitaan kunnan yhteisen tahdon luomista näiden asioiden edistämiseksi, päätöksen teosta alkaen.”
Mukana-hanke tarjoaa hyvinvointia yksilölähtöisesti
Limingan kunnan Mukana-hankkeessa on tavoitettu jo hyvin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia henkilöitä ja lisätty heidän sosiaalista osallisuuttaan. Yksilövalmentaja ja projektipäällikkö Tiina Nokela hyödyntää työssään jo nyt laajasti hyvinvointia lisääviä luonto- ja kulttuurielementtejä.
”Olemme järjestäneet monenlaista osallisuutta ja hyvinvointia lisäävää toimintaa niin nuorille kuin aikuisillekin. Ryhmätoiminnoissa on hyödynnetty sekä ympäröivää luontoa että lähellä olevia Oulun kaupungin monipuolisia palveluita.”
Nokelan mukaan luonto, erityisesti metsä ja vaikkapa nuotiolla istuminen tarjoavat mainiot puitteet viettää aikaa muiden kanssa, jutella tai ihan vain olla mukana ryhmässä.
”Tänä syksynä kaikkien ryhmien kanssa on liikuttu paljon metsässä, käyty mustikassa ja puolukassa, istuttu nuotiolla makkaran paistossa, vierailtu karpalosuolla pakkasaamussa ja herkuteltu loimulohella. Joskus metsään meneminen on parasta terapiaa, ja kun sen voi vielä tehdä yhdessä.”
Kukaan Nokelan asiakkaista ei ole lähtenyt metsästä pahoilla mielin. Myös yksilövalmennus pyrkii osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen asiakasta kuunnellen.
” Toinen kaipaa arkeensa juuri nyt lisää ihmisiä, ja vierailu vilkkaassa kauppakeskuksessa, elokuvateatterissa tai konsertissa tuntuu hyvältä. Toinen toivoo rauhallista keskustelua kävelylenkin yhteydessä.”
Monet Mukana-hankkeen asiakkaat ovat vaarassa syrjäytyä ja pudota yhteiskunnan kelkasta. Paikkaa työelämästä ei ole ehkä koskaan oikein löytynyt, eikä oikein muutakaan yhteisöä, johon kuulua. Monesti päiviin kaivattaisiin uutta sisältöä ja mielekästä tekemistä. Nokela pohtii, että liikkeelle lähteminen ja toimintoihin osallistuminen voi olla haasteellista, vaikka tarjontaa olisi.
”Kulttuurin tarjonnan puute ei varmastikaan varsinaisesti ole se haaste, vaan pikemminkin puuttuu kulttuuri, että käytäisiin erilaisissa kulttuuripalveluissa. Jos tämän tyyppinen toiminta ei ole koskaan kuulunut osaksi arkea, ei se ehkä niukassa ja haasteellisessa elämäntilanteessa tunnu myöskään luontevalta vaihtoehdolta.”
Muiksi esteiksi Nokela nostaa rahan, ylipäätään liikkeelle lähtemisen ja osallistumisen haasteet kuten lastenhoidon.
”Suurin osa asiakkaista lähtee mielellään mukaan toimintaan, kun on kaveri. Nuorten ryhmän yksi suosikeista on elokuvareissu Ouluun, lisäksi käydään säännöllisesti Limingan museoalueella, kirjastossa ja vaikkapa Oulun Valveen tapahtumissa.”
Yksi havainto nousee Nokelan asiakkaista selkeästi esille:
”Vaikka mainostamme paikallisia ja lähialueella olevia tapahtumia, ei vapaa-ajalla osallistumista juuri tapahdu. Ei, vaikka siihen yritetään kannustaa ja nimenomaan ryhmän toiminnalla mallintaa, mitä voisi vapaa-ajalla itsenäisesti tai kaverin kanssa tehdä.”
Yhteinen työkalu Hymy-hankkeesta?
Hyvinvoinnin lisääminen ja kulttuurin saavutettavuuden parantaminen Limingassa vaativat määrätietoisia käytännön toimia, joihin voivat osallistua palveluiden tuottajien lisäksi kohderyhmien kanssa työskentelevät ammattilaiset. Kohderyhmien erityistarpeisiin liittyvä osaaminen yhdistettynä mielekkääseen sisältöön madaltaa osallisuuden kynnystä.
Osallistumista voidaan helpottaa hyvinkin konkreettisilla tukipalveluilla kuten lastenhoidolla tai kuljetuspalvelulla. Viestinnän pitää olla selkeää ja riittävän informatiivista, jotta myös ensimmäistä kertaa tapahtumista innostuvat uskaltautuvat mukaan. Lisäksi kulttuurin tulee olla käsitteenä riittävän laaja-alaisesti ymmärretty, jotta myös kulttuuriennakkoluuloiset voivat kokea osallisuutta.
Syksyllä 2020 Limingassa on valmisteltu uutta Hymy-hanketta, jonka lähtökohtana on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja myötäelämistä. Artikkelissa mainittu kulttuuripassia laaja-alaisempi hyvinvointipassi voitaisiin toteuttaa tämän ESR-hankkeen myötä.
Kärjä Anu-Maija, viestintä- ja tapahtuma-asiantuntija
Limingan kunta
Hoppu Petri, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö
Lähteet
[1] Kulttuuria kaikille -verkkosivut. 2019. Kaikukortti-käsikirja kulttuurikohteille 2019. Hakupäivä 11.12.2020. http://www.kulttuuriakaikille.fi/doc/Hankkeet/Kaikukortti/Kaikukortti_kasikirja_kulttuurikohteet_2020.pdf
[2] Janne Nevalan haastattelu 7.10.2020. Aineisto Anu-Maija Kärjän hallussa.
[3] Annukka Hanni-Niemikorven haastattelu 5.10.2020. Aineisto Anu-Maija Kärjän hallussa.
[4] Tiina Nokelan haastattelu 29.10.2020. Aineisto Anu-Maija Kärjän hallussa.
[5] Heli Karjalaisen haastattelu 15.10.2020. Aineisto Anu-Maija Kärjän hallussa.
[6] Riitta Ruottisen haastattelu 12.10.2020. Aineisto Anu-Maija Kärjän hallussa.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.