Korkeakouluopinnot viivästyvät ja jopa keskeytyvät usein syistä, joihin voitaisiin vaikuttaa saavutettavalla opetuksella. Saavutettavuus ja yhdenvertaisuus eivät kuitenkaan toteudu. Erityisjärjestelyjen sijaan saavutettavuuden tulisi läpäistä kaikki opetuksen prosessit, käytänteet ja mittarit. Näin opetuksesta tulisi parempaa ja se mahdollistaisi sujuvamman oppimisen kaikille. Laajamittainen saavutettavuus helpottaa myös opetushenkilöstön arkea.

Kuvituskuva, jossa erilaisia vammoja kuvaavia merkkejä.
Korkeakoulussa kaikilla opiskelijoilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua opetukseen ja hyödyntää oppimateriaaleja riippumatta mahdollisista fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista tai kognitiivisista rajoitteista (kuva: renma/pixabay.com).

Opiskelijoilla on hyvin monenlaisia valmistumisen hidasteita ja jopa esteitä. Keskeisimpiä näistä ovat erilaiset oppimisvaikeudet ja ajanhallintaan liittyvät haasteet, vammat tai sairaudet, sosiaaliset ja kulttuuriset esteet, taloudelliset ongelmat sekä haasteet opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisessa. Opiskelijat kokevat myös opetuksessa ja ohjauksessa esteitä, joita voisi saavutettavalla opetuksella lievittää merkittävästikin. [1]

Laaja tarve saavutettavuudelle myös korkeakouluissa

Korkeakoulujen nykyinen rahoitusmalli painottaa vahvasti opetusta nyt ja myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulujen rahoituksesta leijonanosa (76 %) tulee koulutuksesta ja yliopistojenkin rahoituksesta 42 prosenttia. [2] [3] Siksi opintojen eteneminen ja tutkintojen suorittaminen ovat niin korkeakoulujen kuin opiskelijoidenkin etu. Opintojen viivästyminen ja keskeytyminen ei sen sijaan ole kenenkään etu. Lukuvuonna 2021–2022 ammattikorkeakoulutuksessa opintonsa kuitenkin keskeytti 8,3 prosenttia. Yliopistokoulutuksessa vastaava määrä oli 6,1 prosenttia korkeakoulututkintoja suorittavista opiskelijoista. [4]

Korkeakoulujen saavutettavuuden edistämistyö on jo lähtenyt käyntiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa [5] tunnistetaan kehittämiskohteita ja esitetään kehittämisehdotuksia. Myös ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry tunnistaa saavutettavuuden tärkeyden ja lupaa [6]:

Edistämme korkeakoulutuksen saavutettavuutta, jotta jokainen voi tavoitella koulutusta ja osaamista perhetaustasta, sukupuolesta, kielestä, etnisestä taustasta, kansallisuudesta, toimintarajoitteesta, asuinpaikasta tai muusta yksilöstä riippumattomasta tekijästä riippumatta.

Tahtoa korkeakoulujen saavutettavuuden edistämiseksi siis on. Myös lainsäädäntö ja erilaiset sopimukset, kuten esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 [7] (ks. myös Suomen perustuslaki 731/1999 [8]; laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 [9]; yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 27/2016 [10]), velvoittavat korkeakouluja tarjoamaan saavutettavaa opetusta. Tutkimusten ja opiskelijoiden kokemusten perusteella saavutettavuus ei kuitenkaan toteudu toivotusti. Tahdon lisäksi tarvitaan käytännön tekoja ja tukea niin opiskelijoille kuin opetus- ja ohjaushenkilöstöllekin.

Erityistä tukea yksilöille vai parempaa oppimista kaikille?

Saavutettavalla koulutuksella tavoitellaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppia ja opiskella kaikilla kouluasteilla, myös korkeakouluissa. Se tarkoittaa käytännön toimintatapoja, joilla saavutettavuutta edistetään kaikessa tekemisessä sekä sitä, että tarvittaessa myös yksilöllistä tukea on tarjolla. [11]

Saavutettavuus on koko elämää ja sen sujumista koskeva asia, esimerkiksi tiedon saamista, osallisuutta, turvallisuutta ja ystävyyssuhteita. Koulutuksessa se tarkoittaa

  • fyysisten esteiden poistamista,
  • psyykkisesti saavutettavan oppimisympäristön luomista kaikille,
  • sosiaalisesti ja kulttuurisesti saavutettavaa ilmapiiriä ja
  • pedagogista saavutettavuutta eli erilaisia yksilöllisiä tuen ratkaisuja niitä tarvitseville opiskelijoille. [12]

Saavutettavuus tulee huomioida jo ennen opintoja ja koko opintojen ajan: opiskelijaksi hakeutumisessa, oppimisympäristössä, opiskelijan saamassa tuessa, opintojen ohjauksessa ja osallisuuden mahdollistamisessa.

Yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteutuminen edellyttää ohjauksen ja tuen selkeää rakennetta, jossa opiskelijan ei tarvitse jokaiselta opettajalta erikseen pyytää tai kirjallisesti hakea tukitoimia tai ennakkoon varmistaa esimerkiksi sitä, pääseekö opetustilaan sähköpyörätuolilla. Tällainen laajamittainen saavutettavuus helpottaa myös opetushenkilöstön arkea.

Saavutettavuutta on perinteisesti ajateltu kokoelmana toimenpiteitä, joilla ratkotaan yksilön vamman tai muun rajoitteen aiheuttamaa ongelmaa. Tällöin yksilölle voidaan tarjota esimerkiksi mukautuksia. Tätä näkemystä kritisoidaan – aiheellisesti – muun muassa toiseuttamisesta ja monimutkaisen ongelman pelkistämisestä yksilön poikkeavuudeksi. [13] [14]. Modernimpi tapa on määritellä saavutettavuus ilmiöksi, jossa kehitetään rakenteita, kulttuuria, prosesseja ja muita oppimisen puitteita niin, että kaikilla opiskelijoilla on paremmat mahdollisuudet osallistua ja oppia [13] [14]. Tämän näkökulman taustalla on ajatus, että erityisyys ja ”normaalius” määrittyvät opiskeluympäristön kautta. Ne muuttuvat, jos ympäristöä muutetaan [14].

Korkeakouluopiskelijoilla on monenlaisia tuen tarpeita

Oppimisen tuen tarvitsijoita on paljon kaikissa ikäluokissa, eikä tuen tarve yleensä häviä siirryttäessä korkeakouluun [15] [16] [17]. Tutkimusten mukaan korkeakouluopiskelijoista erilaisia terveys- ja toimintarajoitteita kokee yli kolmannes (34,6 %) [15] [18] tai jopa lähes puolet (46,6 %) [19]. Noin 7 prosenttia korkeakouluopiskelijoista raportoi useammasta opiskeluihin vaikuttavasta toimintarajoitteestaan [15].

Mielenterveyden haasteet ovat yleisin opiskelua rajoittava tekijä, ja niitä koki lähes neljäsosa (23,1 %) [15] [19] [16]. Korkeakouluopiskelijoilla on myös oppimiseen liittyviä haasteita. Noin 8 prosentilla opiskelijoista on oppimisvaikeus (esimerkiksi luki-vaikeus tai tarkkaavuushäiriö) tai oppimiseen vaikuttava sairaus tai vamma [20].

Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kokemien rajoitteiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Eniten ovat lisääntyneet mielenterveysongelmat, krooniset sairaudet sekä erilaiset oppimisvaikeudet. [16]. Erilaisia rajoitteita kuvanneilla korkeakouluopiskelijoilla on myös muita kielteisempiä kokemuksia monella opiskelun eri osa-alueella [15].

Saavutettavuus ei käytännössä toteudu korkeakouluissa

Korkeakoulut ovat kehittäneet saavutettavuutta jokainen omalla tavallaan. Ammattikorkeakouluissa tukea antavat muun muassa opinto-ohjaajat, erityisopettajat, kuraattorit, opintopsykologit ja terveydenhuollon asiantuntijat. Korkeakoulussa voi olla myös käytössä erityisjärjestelypassi, johon kirjataan opiskelijan tuen tarpeet [21]. Lisäksi yksittäiset opettajat toteuttavat omia erityisjärjestelyjään.

Kehittämisestä huolimatta saavutettavuudelle on edelleen merkittäviä esteitä:

Asenteelliset ja kulttuuriset esteet. Henkilöstön passiivinen tai jopa kielteinen suhtautuminen tukea tarvitsevaan opiskelijaan on yleinen este saavutettavuudelle [22]. Opiskelijat toivovatkin, että erilaiset opiskelun haasteet hyväksyttäisiin paremmin ja opettajat osaisivat tukea heitä oikealla tavalla [21].

Resurssien ja tuen puute. Riittämättömät resurssit inklusiiviseen oppimiseen muodostavat merkittävän esteen saavutettavalle korkeakoulutukselle. Tuen saaminen riippuu pitkälti opiskelijan omasta toimijuudesta ja aktiivisuudesta. [15]. Tukea tarvitsevan opiskelijan pitää usein koordinoida omaa tukiprosessiaan [23] [22], jopa erikseen jokaisen opettajan kanssa [15]. Opiskelijat kokevat puutteelliseksi myös tiedottamisen tarjolla olevista tukimuodoista, erityisjärjestelyistä ja niiden saatavuudesta [15].

Puutteet opettajankoulutuksessa. Opiskelijat kokevat, ettei opettajilla ole riittävästi osaamista opiskelijoiden tuen tarpeen huomioimiseen. Erityisen kuormittavaa on opettajakohtainen osaamisen vaihtelu. [21]. Kaikkien kouluasteiden opettajat tarvitsevat erityispedagogista osaamista, myös korkeakouluopettajat. Opettajankoulutusta kehittävä opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Opettajankoulutusfoorumi esittääkin, että erityispedagogisten sisältöjen tulee olla mukana kaikissa opettajien koulutuksissa [24]. Ammattikorkeakoulujen tarjoamiin opettajan pedagogisiin opintoihin sisältyy erityispedagogista osaamista. Tavoitteena on varmistaa valmistuvien ammatillisten opettajien ymmärrys yhdenvertaisuudesta ja jokaisen opiskelijan oikeuksista arvopohjana, joka mahdollistaa pyrkimyksen inklusiivisemman koulutuksen ja yhteiskunnan rakentamiseen. [25]. Näkemyksemme mukaan erityispedagogista osaamista olisi kuitenkin syytä lisätä myös ammattikorkeakoulujen opettajankoulutuksissa.

Saavutettavuus hyödyttää kaikkia oppijoita ja opettajia

Saavutettavuuden tulee toteutua katkeamattomasti ja luotettavasti läpi opintojen. Sen vuoksi saavutettavuus ja saavutettava opetus on sisällytettävä oppilaitoksen yleisiin prosesseihin. Saavutettavuus tulee kirjata osaksi korkeakoulun strategiaa, tavoitteellisia suunnitelmia, menettelytapoja, prosessikuvauksia, IT-järjestelmiä ja yleisohjeistuksia sekä sisällyttää myös toiminnan laatua ja määrää kuvaaviin yleisiin mittareihin. Tällöin se nousee marginaalista osaksi normaalia toimintaa ja hyödyttää kaikkia oppijoita. Samalla (kalliimpien) erityisjärjestelyjen tarve vähenee automaattisesti.

Saavutettavuutta on kehitettävä koko opintoprosessin ajalle alkaen korkeakoulun verkkosivuston pääsivusta [26] ja pääsykokeista jatkuen läpi opintojen aina opinnäytetyöhön, valmistumiseen, alumnitoimintaan ja täydennyskoulutuksiin asti. Vastaavasti jokaisen opintojakson saavutettavuutta on kehitettävä suunnittelusta toteutukseen ja opintojakson jälkeiseen pohdintaan ja jatkokehitykseen asti [11].

Konkreettisia keinoja etsittäessä on tärkeää kuunnella opiskelijoita, joiden oppimiselle nykyisessä koulutuksessa muodostuu esteitä. Heidän omat ideansa ovat usein yllättävän kevyesti ja helposti toteutettavissa, ja parhaimmillaan ne jopa vähentävät opettajien työkuormaa. Esimerkiksi valmiit, hyvin suunnitellut, saavutettavat diapohjat helpottaisivat omien opetusmateriaalien laatimista. Saavutettavuutta lisäävät myös eri vaihtoehdot tehtävän suoritustavaksi: kirjallinen työ, ääni- tai videotallenne tai kenties jokin muu osaamisen osoittamisen tapa [27] [28].

Perinteisen rajoitenäkökulman mukaan toimittaessa tällaisia kohtuullisia mukautuksia annetaan vain tietyille opiskelijoille. Modernin näkemyksen mukaan sama mahdollisuus voidaan antaa yleisesti, jolloin kaikki opiskelijat voivat osoittaa osaamistaan itselleen toimivimmalla tavalla. Kokenut opettaja arvioi videon samassa ajassa tai jopa nopeammin kuin esseetekstin. Tarjoamalla eri oppijoille sopivia tapoja osaamisen osoittamiseksi tulee myös vähemmän täydennystarpeita, hylkäyksiä ja uusintoja. Erilaisten joustavien ja motivoivien opetusmenetelmien ja -materiaalien kehittäminen on parhaimmillaan motivoivaa ja inspiroivaa myös opettajille.

Saavutettavuuden vaikuttava ja kustannustehokas käytännön toteutuminen edellyttää, että etsitään keinoja yleisopetuksen muokkaamiseksi kaikille sopivammaksi (engl. universal design of learning, UDL) [29]. On erityisen tärkeää löytää keinoja, jotka ovat tehokkaita, kustannuksiltaan edullisia ja jotka samalla solahtavat helposti opettajan ja korkeakoulun päivittäiseen toimintaan. Ne ovat mukavimpia ottaa käyttöön ja pysyvät käytössä varmimmin.



Mar Alaranta
KTT, vapaa tutkija
Valmistunut Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisesta opettajankoulutuksesta

Iiris Happo
KT, EO, yliopettaja
Ammatillinen opettajankoulutus
Oulun ammattikorkeakoulu

Minna Rollins
KTT, professori
Richards College of Business
University of Georgia
Yhdysvallat

Eero Talonen
FM (väit.), AmE, lehtori
Ammatillinen opettajankoulutus
Oulun ammattikorkeakoulu

Lähteet

[1] Pekonen, E. (2010). Esteitä opintopolulla? Opiskelijoiden kokemuksia esteistä ja esteettömyydestä Kuopion yliopistossa. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0132-3

[2] Opetus- ja kulttuuriministeriö. (17.1.2019). Korkeakouluille uusi rahoitusmalli. [Tiedote.] https://okm.fi/-/korkeakouluille-uusi-rahoitusmalli

[3] Opetus- ja kulttuuriministeriö. (11.4.2024). Korkeakouluille uudet rahoitusmallit. [Tiedote.] https://okm.fi/-/korkeakouluille-uudet-rahoitusmallit

[4] Tilastokeskus. (2022). Koulutuksen keskeytti 7 % opiskelijoista lukuvuonna 2021/2022. [Tiedote.] https://stat.fi/julkaisu/cln0cj5vm7f160avtcnb5o5gp

[5] Kosunen, T. (2021). Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-838-0

[6] Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. (2020). Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Kest%C3%A4v%C3%A4%20vastuullinen%20ja%20hiilineutraali%20ammattikorkeakoulu.pdf?_t=1606145574

[7] Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325

[8] Suomen perustuslaki 731/1999. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

[9] Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306

[10] Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 27/2016. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2

[11] Artze-Vega, I., Darby, F., Newsbury, B., & Imad, M. (2023). The Norton Guide to Equity-Minded Teaching. W.W. Norton & Company.

[12] Happo, I., & Talonen, E. (3.2.2021). Saavutettavuuden edistäminen koulutuksessa on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Oppijan oikeus -asiantuntijablogi. Hämeen ammattikorkeakoulu. https://blog.hamk.fi/oppijanoikeus/saavutettavuuden-edistaminen-koulutuksessa-on-meidan-kaikkien-yhteinen-tehtava/

[13] Dudley-Marling, C., & Burns, M. B. (2014). Two perspectives on inclusion in The United States. Global Education Review, 1(1), 14–31. https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1055208.pdf

[14] Hermanfors, K. (2017). Erilaisuuden diskurssit erityispedagogisessa kontekstissa. Kasvatus, 48(2), 110–127. Trepo on Tampereen yliopiston avoin julkaisuarkisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909023093

[15] Korkeamäki, J., & Vuorento, M. (2021). Ilmoitettujen terveys- ja toimintarajoitteiden vaikutus korkeakouluopiskeluun. Eurostudent VII -tutkimuksen artikkelisarja. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-841-0

[16] Laamanen, M., Ladonlahti, T., Häkkinen, P., & Kärkkäinen, T. (2023). Opiskelijan hyvinvointi koetuksella? Korkeakouluopiskelijoiden kokemat terveys- ja toimintarajoitteet, digitaalinen osaaminen ja opiskelu pandemian aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-750-5

[17] Pirttimaa, R., Takala, M., & Ladonlahti, T. (2015). Students in higher education with reading and writing difficulties. Education Inquiry, 6(1). https://doi.org/10.3402/edui.v6.24277

[18] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (13.12.2021). Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveys, elintavat ja opiskeluryhmään kuuluminen KOTT 2021-tutkimuksen tuloksia.
https://thl.fi/documents/155392151/190160002/KOTT2021-tutkimuksen+perustulokset.pdf/db343de6-25d0-0964-42a9-ffe268d9932d/KOTT2021-tutkimuksen+perustulokset.pdf?t=1639369139813

[19] Eurostudent.eu. (2023). Eurostudent Surveys. https://www.eurostudent.eu/

[20] Kunttu, K., Pesonen, T., & Saari, J. (2016). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. https://1285112865.rsc.cdn77.org/app/uploads/2020/01/KOTT_2016-1.pdf

[21] Tohola, R. (2022). Yhdenvertainen mahdollisuus opiskella. Vammaisten opiskelijoiden ja erilaisten oppijoiden huomioiminen Lapin ammattikorkeakoulussa [AMK-opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112624474

[22] Niemelä, A. (2007). Joutuu vähän taisteleen. Tutkimus vammaisten ja kuurojen nuorten koulutuspoluista. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus. https://esok.fi/hankkeet/esok-hanke/julkaisut/joutuu/otus29.pdf/at_download/file

[23] Langørgen, E., Kermit, P., & Magnus, E. (2020). Gatekeeping in professional higher education in Norway: ambivalence among academic staff and placement supervisors towards students with disabilities. International Journal of Inclusive Education, 24(6), 1–15. https://doi.org/10.1080/13603116.2018.1476599

[24] Lavonen, J., & Mahlamäki-Kultanen, S. (2023). Opettajankoulutusfoorumin
kannanotto. Erityispedagoginen osaaminen kuuluu kaikille. [Tiedote.] https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/35d89ea5-ff2e-41ae-89b6-950760056773/40d7ba9f-f0be-49c4-b4ea-848eb0fda995/TIEDOTE_20230413080752.pdf

[25] Mäkihonko, M., Räty, K., Ojala, S., Pihlaja, P., Honkanen, E., Raudasoja, A., Talonen, E., & Lehtonen, P. (2024). Erityispedagogiset sisällöt ammatillisten opettajankoulutusten pedagogisissa opinnoissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 26(1), 50–67. https://doi.org/10.54329/akakk.143456

[26] Laamanen, M., Ladonlahti, T., Puupponen, H., & Kärkkäinen, T. (2024). Does the law matter? An empirical study on the accessibility of Finnish higher education institutions’ web pages. Universal Access in the Information Society, 23, 475–491. https://doi.org/10.1007/s10209-022-00931-6

[27] Nieminen, J. (2022). Assessment for Inclusion: rethinking inclusive assessment in higher education. Teaching in Higher Education, 29(4), 841–859. https://doi.org/10.1080/13562517.2021.2021395

[28] Happo, I., & Perunka, S. (2016). Miten sinä haluaisit osaamisesi osoittaa? Henkilökohtaistetun opintopolun toteutuminen Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusharjoittelussa Oulun ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(2), 54–72. https://journal.fi/akakk/article/view/88239

[29] Nieminen, J. H., & Pesonen, H. (2020). Taking Universal Design back to its roots: Perspectives on accessibility and identity in undergraduate mathematics. Education Sciences, 10(1), 12. https://doi.org/10.3390/educsci10010012