Innostus alaan motivoi ja vie opintoja eteenpäin

Korona-aika on näkynyt ensimmäisen vuoden opiskelijoiden Janina Halosen ja Jussi Ukkolan opinnoissa, vaikka pääosin he ovat voineet opiskella kampuksella. He molemmat ovat innoissaan alastaan, mikä auttaa jaksamaan opiskelun ja työnteon yhdistämisen haasteissa.

Visuaalista suunnittelua opiskeleva Janina Halonen ja sähkö- ja automaatiotekniikkaa opiskeleva Jussi Ukkola ovat molemmat opiskelemassa uudelle alalle.

– Olen ollut kuutisen vuotta koodausalalla, mutta se ei enää tuntunut omalta. Halusin työn, joka ei olisi vain toimistossa koneen äärellä istumista, Jussi kertoo.

Vaikka sähkö- ja automaatioala ei ollut Jussin ykkösvalinta, ovat opinnot olleet mielenkiintoisia. Hän suunnittelee erikoistuvansa automaatiotekniikkaan, jotta voi työskennellä tuotantolaitteiden parissa.

Janinalla on kymmenen vuoden kokemus ravintola-alalta. Kun työt koronan takia tehtyjen ravintolasulkujen aikana olivat tauolla, alkoi Janina miettiä uusia urasuunnitelmia.

– Idea hakea opiskelemaan visuaalista viestintää tuli siitä, että olen ravintolatöissäni esimerkiksi valokuvannut, tehnyt mainoksia ja suunnitellut verkkosivuja. Aloin sitten miettiä, että voisin haluta tehdä sitä joskus ammatikseni.

Jos opinnot tökkivät, apua on tarjolla

Uusien opiskelijoiden orientaatioviikon aikana käydään läpi opiskelijoille tarkoitetut tukipalvelut.

– Siitä jäi mieleen se, että jos opinnot tökkivät tai elämässä on muuten jotain meneillään, niin asioita voi ratkoa kampusopon kanssa eikä niitä tarvitse miettiä yksin, Janina sanoo.

Janina ja Jussi tekevät opintojensa ohella edelleen aiemman alansa töitä. Opintojen ja työnteon yhdistämisen he myöntävät olevan rankkaa.

– Kun koulupäivän jälkeen tekee vielä töitä, niin ei siinä juuri harrastuksia tai muuta aktiivista tekemistä kaipaa. Voin onneksi jakaa työtunteja myös viikonlopuille, Jussi kertoo.

– Töissä käyminen opiskelujen kanssa vaatii tasapainottelua. Mutta kun on asunto- ja autovelkaa, niin töissä on käytävä. Pitää vain katsoa, ettei polta itseään loppuun, Janina miettii.

Avun pyytäminen on rohkeutta

Janina ja Jussi arvelevat, että monella opiskelijalla voi olla kynnys pyytää apua hankalassa tilanteessa. Pitkät jonot esimerkiksi mielenterveyspalveluihin eivät heidän mukaansa paranna tilannetta.

– Jos opiskelija on jo valmiiksi väsynyt, niin kynnys hakea apua varmasti kasvaa pitkien jonojen takia. Silloin pitäisi jotenkin jaksaa jonottaa ja luottaa siihen, että avun saa lopulta, he sanovat.

He kannustavat lähtemään liikkeelle pienin askelin.

– Avun hakemista ei pidä mitenkään hävetä. Alku voi tuntua raskaalta eivätkä ongelmat välttämättä ratkea heti, mutta kyllä se muuttuu paremmaksi, Jussi kannustaa.

Janina haluaa myös muistuttaa, ettei asian kanssa pidä jäädä yksin.

– Ei ole häpeä, jos ei jaksa. Se on ihan normaalia, ja jaksamme kaikki eri tavalla. Kannattaa puhua jollekin, jos tuntuu siltä, että on vajoamassa juoksuhiekkaan. Aina on joku, joka varmasti ymmärtää. Se joku on vain löydettävä.

Työhön ja opiskeluun he hakevat energiaa vapaa-ajasta.

– Pitkänkin päivän jälkeen koirien kanssa lenkille lähteminen palauttaa. Samoin käydessäni tallilla tunnen latautuvani. Mieheni on myös samassa veneessä eli opiskelee ja käy töissä, joten tsemppaamme toisiamme eteenpäin, Janina kertoo.

Jussi kertoo myös kiinnostuksen alaan auttamaan jaksamaan työläämpiä aikoja.

– Innostuksen voimin mennään eteenpäin. Arjet käyvät välillä raskaiksi, mutta onneksi on viikonloput. Silloin saa laittaa muut asiat sivuun ja esimerkiksi pelata kavereiden kanssa koneella tai tehdä striimin Twitchiin, Jussi sanoo.