elämääni jo vuodesta 1983 on tuonut viehkeä puolisoni Marianna. Yli 15 vuotta hän on kärsivällisesti seurannut elämäni noppapeliä yhteisen taipaleemme varrella. Edelleenkin hän hymyilee kauniisti.

Lisävaloa antavat poikani Ville-Pekka, Juho-Antti ja Jaakko. Koska kaikki lapseni ovat poikia, olen minä ilmeisesti huono rakastaja. Ainakin tyttöjen isien mielestä. Hehän kehuvat, että vain hyvät rakastajat saavat tyttöjä. Mistähän lie ovat senkin keksineet mokomatkin vouhottajat.

Kuten kuvastakin hyvin selviää, on Marianna kaikkien meidän keskenkasvuisten miestenalkujen yläpuolella. Demokratia perheessämme toimii hyvin. Mariannalla on viisi ääntä ja meillä muilla yksi per nenä. Meidän mottona onkin se vanha tuttu: "Parempi tossun alla kuin taivasalla."